Opetusalan Ammattijärjestö

Uutiset

Väitös: Kestävä kehitys ei ota kotiutuakseen peruskouluun

Koulun toimintakulttuurin muutos kohti kestävää kehitystä alkaa usein yhdestä ihmisestä. Sen ei tarvitse olla rehtori, mutta ilman rehtorin tukea kipinä sammuu, sanoo Seppo Saloranta.
Kestävä kehitys ei ole kotiutunut peruskouluun, vaikka asiaa paperilla kovasti painotetaankin. Aiheesta syyskuussa väitellyt Seppo Saloranta löysi uusista opetussuunnitelman perusteista peräti 88 kestävää kehitystä tai kestävää elämäntapaa koskevaa mainintaa.
 
– Vertailun vuoksi: paljon puhuttu digiloikka tai digitaalisuus mainitaan opsissa vain kymmenen kertaa, Saloranta huomauttaa.
 
Kestävää kehitystä tukevan toimintakulttuurin sisäänajossa auttaa, että ylipäätään joku koulussa ottaa asiasta kopin. 
 
– Olisi hyvä, jos se olisi rehtori, mutta voi se olla opettajakin. Ilman rehtorin tukea opettajan voimat eivät kuitenkaan riitä muutoksen eteenpäin viemiseen.
 
Rehtorit ovat Salorannan mukaan unohdettu voimavara kestävän kehityksen edistämisessä. Rehtorin työhön pätevöittävät pakolliset koulun johdon koulutukset sisältävät lähinnä lainsäädäntöä sekä henkilöstö- ja taloushallintoa. Kestävä kehitys ei kuulu myöskään rehtoreille suunnattujen koulutustapahtumien sisältöihin.
 
Aika ei aina riitä
 
Rehtorin henkilökohtaiset arvot ja suhde kestävään kehitykseen merkitsevät siis paljon. Salorannan tutkimuksen mukaan hyvää kestävän kehityksen kasvatusta toteuttavien koulujen rehtoreilla oli muita rehtoreita laajempi näkemys koulun yhteiskunnallisesta roolista.
 
Toisaalta rehtoreilta ei tahdo riittää hallintotöiltä aikaa pedagogiseen johtamiseen, vaikka halua ja näkemystä olisikin. Saloranta tietää mistä puhuu. Hänellä on takanaan 27 vuotta työtä rehtorina, ja lukemattomia palavereita.
 
– Rehtoreiden palavereissa puhuttiin koulutyön toteutukseen liittyvistä käytännön asioista. Hyvin harvoin aiheena olivat opetuksen sisältöön liittyvät laajat periaatteet.
 
Yhdessä tekeminen synnyttää yhteisiä arvoja
 
Luokanopettajat pitävät kestävän kehityksen tavoitteita tärkeinä, mutta heidän menetelmänsä kestävän kehityksen opetuksessa ovat Salorannan mukaan varsin perinteisiä. 
 
– Kestävän kehityksen kasvatuksessa toimivat parhaiten kokemukselliset ja elämykselliset työtavat.
 
Kestävä elämäntapa edellyttää sekä ympäristövastuullista että sosiaalisesti vastuullista käyttäytymistä. Nämä kaksi asiaa liittyvät hyvässä kestävän kehityksen opetuksessa toisiinsa.
 
– Opetuksen pitää sisältää muutakin kuin valmiita malleja ympäristövastuullisesta toiminnasta. Asenteet muuttuvat, kun aletaan toimia yhdessä jonkun asian puolesta.
 
Oppilaat katsovat mitä kaveri tekee ja oppivat toinen toisiltaan. Yhdessä tekeminen synnyttää yhteisiä arvoja.
 
Tulokset: Pääosassa rehtorin arvot
  • Kouluissa, joissa oli hyvä kestävän kehityksen toimintakulttuuri, rehtoreiden työtä ohjasivat henkilökohtaiset arvot ja kiinnostus kestävän kehityksen edistämiseen.
  • Näissä kouluissa rehtori oli nostanut henkilökunnan kokouksissa esiin kestävän kehityksen teemoja ja niiden yhteyksiä koulun toimintakulttuuriin.
  • Rehtori edisti kestävän kehityksen kasvatusta olemalla roolimalli, mutta ennen kaikkea kannustamalla ja toimimalla kasvatuksen pedagogisena ja taloudellisena mahdollistajana.
  • Kestävän kehityksen kannalta hyvissä kouluissa toteutettiin jaettua johtajuutta: vastuuta kestävän kehityksen asioista kantoivat ympäristövastaavat ja ympäristöryhmä.
  • Kuudennen luokan oppilaat arvioivat saaneensa koulussa melko vähän kokemuksia kestävän kehityksen eri ulottuvuuksista.
  • Ulkoisen tunnuksen – Vihreä lipun ja Oppilaitosten kestävän kehityksen sertifikaatin – saaneissa kouluissa oppilaat saivat muita enemmän kokemuksia kestävän kehityksen eri ulottuvuuksista. Näiden koulujen oppilaiden kestävää kehitystä edistävä vapaa-ajan käyttäytyminen ei kuitenkaan eronnut muiden koulujen oppilaista.
  • Tytöt olivat koulussa poikia aktiivisempia, ja heille syntyi enemmän erilaisia kestävän kehityksen koulukokemuksia. Tytöt toimivat myös vapaa-ajallaan selvästi poikia ympäristövastuullisemmin.
  • Rehtoreiden mukaan opettajien asenteet eivät ole kestävän kehityksen mukaisen koulutyön esteenä, vaan olosuhteisiin liittyvien käytännöllisten pulmien lisäksi ongelmana ovat toiminnan suunnittelemattomuus sekä ajan ja rahan puute.
Näin tutkimus tehtiin
 
Teksti: Antti  Vanas
Kuva: Teija Soini
null