Opetusalan Ammattijärjestö

Uutiset

Tutkijoilta tuki varhaiskasvatuslaille – nyt mennään lapsen eikä aikuisen etu edellä

Tutkijat Kirsti Karila ja Eeva-Leena Onnismaa puhuivat OAJ:n media-aamiaisella.
Saavatko lapset tulevaisuudessa yhä korkeatasoisempaa varhaiskasvatusta, vai hautautuuko lasten etu aikuisten työmarkkinahuoliin, jotka ovat paisuneet kärpäsestä härkäseksi? OAJ:n media-aamiaisella tutkijat oikoivat virheellisiä väittämiä, joilla varhaiskasvatuslakia vastustetaan.
Eduskunnan käsittelyssä oleva varhaiskasvatuslaki nostaisi päiväkotien henkilöstön osaamis- ja koulutustasoa ja vahvistaisi lasten oikeutta laadukkaisiin palveluihin.
 
Vuoden 2030 alusta lähtien päiväkotien henkilöstöstä kahdella kolmesta tulisi olla korkeakoulututkinto, näistä kahdesta vähintään toisella yliopistossa suoritettu kasvatustieteellinen varhaiskasvatuksen opettajankoulutus. Päiväkodin henkilöstöstä olisi siis kolmannes opettajia, kolmannes sosionomeja ja kolmannes lastenhoitajia. Kaikilta päiväkotien johtajilta vaadittaisiin vastedes kasvatustieteen maisteritutkinto.
 
Tämä kaikki siksi, että varhaiskasvatustyölle asettuu nykyisin uudenlaisia vaatimuksia, ja tutkimusten mukaan koulutustason nostaminen lisää varhaiskasvatuksen laatua. Suomessa on edelleen päiväkoteja ja jopa kuntia, joissa ei ole yhtään yliopistollisen lastentarhanopettajankoulutuksen saanutta opettajaa.

– Lakiesitys ei ole todellakaan pullahtanut tyhjästä, vaan sillä on pitkä historia, muistutti media-aamiaisella puhetta johtanut Olli Luukkainen.
 
OAJ ja monet muut ovat tehneet pari vuosikymmentä työtä varhaiskasvatuksen arvostuksen eteen, ja viime vuosina varhaiskasvatuksen arvo lapsen oppimisen kannalta on vihdoin tunnustettu. Varhaiskasvatus ei ole enää osa sosiaalitoimea eikä pelkästään vanhempien työnteon mahdollistaja, vaan se on tunnustettu elinikäisen koulutuspolun ensimmäiseksi, tärkeäksi askeleeksi.
 
– Ehdotettu lakimuutos on luonnollinen jatkumo tehdylle työlle, Luukkainen sanoi.
 
Puurot ja vellit sekaisin
 
Opetusala, opetus- ja kulttuuriministeriö sekä tieteen ja tutkimuksen edustajat puoltavat henkilöstön osaamistason nostoa lasten varhaiskasvatuksessa, mutta myös vastustajia riittää.
 
Välillä keskustelu lakiesityksen tiimoilla on käynyt niin kuumana, että puurot ja vellit ovat menneet sekaisin ja tosiasiat unohtuneet.
 
OAJ:n media-aamiaisella kuultiin tutkijoiden näkemyksiä lakiesityksestä.
 
Tampereen yliopiston varhaiskasvatuksen professori Kirsti Karila on osallistunut viiden eri pääministerin aikana varhaiskasvatuksen työryhmiin asiantuntijana.
 
– Suuntana on ollut koko ajan lisätä pedagogista ulottuvuutta ja lasten oikeutta oppimiseen, ja henkilöstön osalta lakiesitys toteuttaa parinkymmenen vuoden aikana rakentunutta linjaa. Siksi kuuntelen surullisena nykyistä keskustelua, joka pyrkii kääntämään kehityksen kelkkaa taaksepäin, Karila sanoi.
 
Koulutuksissa iso ero
 
Myös Helsingin yliopistossa työskentelevää yliopistonlehtori Eeva-Leena Onnismaata keskustelu ihmetyttää.
 
­– Kun seuraan sosiaalisen median keskustelumylläkkää, mietin, että mennäänkö nyt ollenkaan lapsen etu edellä, vai onko päätarkoitus tuottaa työpaikkoja sosiaali- ja terveysalan työntekijöille.
 
Onnismaa haluaa kumota väitteen, jonka mukaan lastentarhanopettajan ja sosionomin koulutuksissa ei ole juuri eroa.
 
– Yliopistossa suoritettu lastentarhanopettajan tutkinto suuntautuu kokonaan varhaiskasvatukseen ja pieniin lapsiin sisältäen myös esiopetuksen. Sosionomien koulutuksen sisällöstä vain neljäsosa on sosiaalipedagogiikan tai varhaiskasvatuksen opintoja, Onnismaa muistutti.
 
– Lisäksi yliopisto-opinnoissa saa eväitä jatkumon luomiseen varhaiskasvatuksesta alkuopetukseen jo opiskeluvaiheessa. Tästä esimerkkinä yhteiset esi- ja alkuopetuksen opinnot luokanopettajaopiskelijoiden kanssa. Tämä ei ole mahdollista sosiaalialan amk-koulutuksissa.
 
Onnismaa kertoi tutkimuksista, joiden tulosten mukaan lastentarhanopettajakoulutus tuottaa parempaa pedagogista sensitiivisyyttä lapsen tarpeille ja vahvempaa sitoutuneisuutta lastentarhanopettajan tehtävään kuin sosionomin koulutus.
 
Hän kuitenkin painottaa myös moniammatillisen tiimityön roolia. Esitys uudeksi varhaiskasvatuslaiksi vahvistaa päiväkotien moniammatillisuutta monipuolistamalla henkilöstön koulutusrakennetta.
 
– Lakiesitys lähtee moniammatillisen tiimityön periaatteesta ja edellyttää, että jokaisessa tiimissä tulee olla vähintään yksi varhaiskasvatuksen opettaja, Onnismaa sanoi.
 
Lakiesitys turvaa sosionomien työpaikat ja kelpoisuuden
 
Päiväkodeissa olisi jatkossakin eri koulutustaustan omaavia ammattilaisia – varhaiskasvatuksen opettajia, varhaiskasvatuksen sosionomeja ja lastenhoitajia. Kaikkien osaamista tarvitaan turvaamaan varhaiskasvatuksen laatua.
 
Lakiuudistus ei vie työpaikkaa eikä kelpoisuutta nyt lastentarhanopettajana työskenteleviltä sosionomeilta. Lisäksi laki turvaa heille pysyvän kiintiön henkilöstössä.
 
Historiallisen pitkä 12 vuoden siirtymäaika mahdollistaa uuden osaamisen hankkimisen ja eri tehtäviin pätevöitymisen muuttuvassa tilanteessa. Samoin se mahdollistaa uusien ammattilaisten valmistumisen varhaiskasvatuksen tehtäviin.
 
Myös huoli lastentarhanopettajien riittävyydestä on turha, sillä lastentarhanopettajakoulutuksen aloituspaikkoja yliopistoissa lisätään tuhannella paikalla. Hallitus on varannut vuosille 2018–2021 yhteensä 28 miljoonaa euroa varhaiskasvatuksen henkilöstörakenteen kehittämiseen.
 
Educare vaatii tasapainottamista
 
– Me OAJ:ssä haluamme puhua varhaiskasvatuksesta nimenomaan lapsen oppimisen oikeuden näkökulmasta, Olli Luukkainen sanoi.
 
Hän havainnollisti varhaiskasvatuksen tilannetta käsitteellä ”educare”, jossa ”edu” edustaa oppimista ja ”care” hoitoa.
 
– Kun varhaiskasvatuksessa on tähän mennessä painottunut hoitonäkökulma, lakiehdotus pyrkii tasapainottamaan tilannetta ja antamaa oppimiselle sille kuuluvan paikan ja työvoiman. Oppiminen on tärkeä näkökulma, sillä tutkimuksissa on todettu, että ihmisen oppimisherkkyys on parhaimmillaan 5-vuotiaana.
 
Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liiton Soolin tuore puheenjohtaja Aleksi Vehmassalo muistutti, että hoito ja oppiminen eivät ole toisistaan irrallisia asioita.
 
– Meille painotetaan opinnoissa jatkuvasti, että ei ole olemassa mitään pelkkää perushoitoa. Myös kaikki hoitotilanteet ovat pedagogisia tilanteita, joissa lapset oppivat esimerkiksi itsesäätelytaitoja, lastentarhanopettajaksi opiskeleva Vehmassalo kertoi.
 
Opiskelijoiden edustajana uudistusta kommentoi myös Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtaja Miika Tiainen.
 
– Uudistus menee meidän mielestämme oikeaan suuntaan, ja varhaiskasvatus tulee nyt  tunnustetuksi osaksi koulutuspolkua. Jotkut ovat kantaneet huolta siitä, että moniammatillisuus kärsii, mutta uudistuksen tavoitteena on päinvastoin vahvistaa moniammatillisuutta, Tiainen sanoi.
 
Vanhat jännitteet elävät
 
Aamun mittaan media-aamiaisen keskustelusta kiertyi esiin punainen lanka, joka kertoo lain ympärille syntyneen kahakan kertovan vanhoista jännitteistä sosiaalitoimen ja opetustoimen välillä.
 
Varhaiskasvatus oli pitkään osa sosiaalitoimea, ja tutkijat muistavat vielä hyvin, kuinka hallinnonalan siirtoa jarrutettiin ankarasti koko 2000-luvun alun ajan. Vuonna 2013 varhaiskasvatus lopulta siirtyi opetusministeriön hallinnon alle, mutta vanhat jännitteet näyttävät kummittelevan edelleen meneillään olevassa kiistelyssä.
 
– Lakiesityshän tähtää varhaiskasvatuksen tekijöiden ammattitaidon monipuolistamiseen, kun päiväkodeissa on nyt yli 80 prosenttia sosiaalialan tutkintoja, Onnismaa muistutti.
 
Tehtäväkuvia täsmentämään
 
Kirsti Karila haluaa katsoa eteenpäin. Hän näkee valoa tunnelin päässä ja toivoo, että vanhat jännitteet saadaan pikku hiljaa laukeamaan.
 
Karila toivoi, että laki menee läpi eduskunnassa ja päästään itse asiaan, eli tehtäväkuvien täsmentämiseen ja koulutusten kehittämiseen.
 
Lain ehdottamat uudet nimikkeet ovat varhaiskasvatuksen opettaja, varhaiskasvatuksen sosionomi ja varhaiskasvatuksen lastenhoitaja, ja ne tuovat esille eri koulutustaustojen antaman erilaisen osaamisen.
 
– Olen tutkinut pitkään varhaiskasvatuksen ammatillisuutta. Kaikki selvitykset ovat osoittaneet, että varhaiskasvatuksen ammattikuvat ovat epäselviä, ja tämä epäselvyys tuottaa jännitteitä ja vaikeuttaa jopa työssä jaksamista. Tutkimuksessa puhutaan nykyisin paljon siitä, että asiantuntijoiden osaaminen on aina suhteessa toisiin. On tärkeää, että jokainen tunnistaa oman osaamisensa ja vahvuutensa, ja siltä pohjalta työyhteisö pääsee rakentamaan yhteistä osaamista.
 
Teksti: Tiina Tikkanen
Kuva: Heikki Pölönen
 
Lue lisää:
 
Ministeriön sivuilla vastataan usein esitettyihin kysymyksiin.
 
Helsingin Sanomissa ylijohtaja Eeva-Riitta Pirhonen opetus- ja kulttuuriministeriöstä vakuutti, että  varhaiskasvatuksen uudistuksessa turvataan nykyisen henkilöstön asema.
 
Miksi OAJ:n jäsenet eivät osallistu mielenilmaukseen keskiviikkona 25.4?
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
null