Opetusalan Ammattijärjestö

Uutiset

Eettinen neuvottelukunta: Arvioinnin käytännöt vaihtelevat liikaa

Opetusalan eettisen neuvottelukunnan mielestä sanallinen arvio ei tee aina autuaaksi. Kun pyritään arvioinnin yhdenmukaisuuteen, numeroiden antamisessa alakoululaisillekin on oma mielekkyytensä.
Keväisin opettajan kädet ovat täynnä arviointityötä. Evääksi arvioinnin periaatteiden kirkastamiseen Opetusalan eettinen neuvottelukunta on julkaissut kannanoton , jonka taustalla on huoli arvioinnin oikeudenmukaisuudesta, tasapuolisuudesta ja totuudenmukaisuudesta.
 
– Parhaimmillaan kannanottomme toimii keskustelun herättäjänä. Siitä opettajat saa pinnan, jota vasten miettiä arvioinnin kysymyksiä omassa työympäristössä, kertoo neuvottelukunnan varapuheenjohtaja, Helsingin yliopiston sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa.
 
Hänen lisäkseen kannanottoa ovat olleet koostamassa neuvottelukunnan jäsenet rehtori Mirjam Kalland, teologi Jaakko Heinimäki ja professori Jouni Välijärvi. Puheenjohtajana toimii opettaja Arno Kotro ja sihteerinä OAJ:n erityisasiantuntija Lauri Kurvonen.
 
– Kannanotot syntyvät niin, että joku meistä tekee pohjatekstin, jota muokataan yhdessä kommentointikierroksilla. Keskustelu on tärkeää, sillä kukaan ei pysty yksin näkemään kaikkia asiaan vaikuttavia seikkoja, Hallamaa sanoo.
 
Valtakunnalliset arviointiperusteet tarpeen
 
Kannanoton mukaan arvioinnin tarkoitus on kannustaa, tukea oppimista ja ohjata opiskelua, mutta myös tarjota peruste opiskelijavalinnoille ja karsinnalle. Koska arviointi vaikuttaa merkittävästi oppilaiden ja opiskelijoiden tulevaisuuteen, on ongelmallista, että samantasoinen osaaminen arvioidaan eri arvosanoin eri kouluissa.
 
Arvioinnin yhdenmukaisuuden vahvistamiseksi tarvitaan neuvottelukunnan mielestä valtakunnallisia, riittävän konkreettisia arviointiperusteita. Opettajan avuksi pitää kehittää monipuolisia tehtäviä sisältäviä arviointipankkeja, joiden avulla opettaja voi suhteuttaa oman arviointinsa kansallisiin standardeihin.
 
Pakollisia kansallisia testejä neuvottelukunta ei pidä tarkoituksenmukaisina.
 
Numerot tuovat vertailtavuutta
 
Neuvottelukunta pitää epäkohtana sitä, että arviointikäytännöt voivat vaihdella paljonkin erityisesti alakouluissa.
 
– Joissakin kouluissa halutaan luopua kokonaan numeroarvioinnista ja ajatellaan, että se palvelee oppilaita, mutta asia ei ole niin yksinkertainen, Hallamaa huomauttaa.
 
Kannanoton mukaan selvästi erilaiset arviointikäytännöt vaarantavat lasten yhdenvertaisuuden: osa oppilaista saa numeroarviointeja vasta yläkoulussa, toiset ovat totutelleet arvosanoihin jo vuosia aiemmin. Koska joitakin kouluaineita ei opeteta enää seitsemännen luokan jälkeen, tilanne voi pahimmillaan olla se, että jo ensimmäinen numeroarvio merkitään päättötodistukseen ja se vaikuttaa oppilaan jatko-opintomahdollisuuksiinsa kuten lukioon pääsemiseen. Ensimmäinen numeroarvio voi olla yllättäväkin eikä mahdollisuutta arvosanan parantamiseen ole, joten tilanne ei ole oppilaan kannalta reilu.
 
Neuvottelukunta pitääkin tärkeänä, että kaikissa alakouluissa totutellaan numeroarviointiin viimeistään viidenneltä luokalta alkaen. Numerot antavat tarpeellista tietoa oppimistavoitteiden saavuttamisesta niin oppilaille kuin heidän vanhemmilleenkin.
 
Oppilaan on tärkeää myös saada tietää ja oppia ymmärtämään, mistä tekijöistä numero muodostuu ja miten omaa suoritustaan voisi parantaa. 
 
Sanallista arviointia ja varsinkin itsearviointia käytettäessä on huolehdittava siitä, että se ottaa huomioon oppilaan iän ja on riittävän konkreettista ja ymmärrettävää.
 
Tieteessä ei saa varastaa
 
Myös ­internet on luonut arviointiin uusia ongelmia. Kun etä- ja verkko-opetus ovat yleistyneet, pitää löytää menetelmiä sen varmistamiseen, että opiskelija on itse tehnyt kokeet tai muut arvioitavat tehtävät.
 
Jaana Hallamaan opiskelijoista valmistuu teologian maistereita.
 
– Itse en ole juuri törmännyt epärehellisyyteen. Meillä opinnäytteet kirjoitetaan pääosin suomen kielellä, eikä suomeksi ole sellaisia sivustoja, joista voisi kopioida tekstiä. Tieteen ihanteeseen kuuluu se, että kaikki on yhteistä ja kaikkea saa käyttää, kunhan kertoo mistä lainaus on otettu. Kunnia pitää antaa sille, jolle kunnia kuuluu.
 
Koulu on ikkuna yhteiskuntaan
 
Opetusalan eettinen neuvottelukunta on valtakunnallinen riippumaton elin, joka tarvittaessa kokoontuu ottamaan kantaa opetusalalla esiin tuleviin eettisiin kysymyksiin ja edistää keskustelua opettajan ammattietiikasta. Neuvottelukunnan nykyinen toimikausi alkoi vuoden 2016 alussa ja kestää vuoden 2019 loppuun.
 
Eettisen neuvottelukunnan jäsenyys on Hallamaalle mieluinen tehtävä, sillä hänen mielestään koulu on kirkkain mahdollinen ikkuna yhteiskuntaan.
 
– Koulu on ajan pinnalla enemmän kuin mikään muu elämän alue. Elämä on todella ihmeellistä ja aika vaikeatakin, ja kaikki elämän ja yhteiskunnan kysymykset tulevat koulumaailman kysymyksiksi tavalla tai toisella, Hallamaa sanoo.
 
Eettisessä neuvottelukunnassa myös opintojen eri vaiheet ja koulujen erilaiset tilanteet tulevat kiinnostavalla tavalla tarkastelun kohteeksi.
 
– Kouluissa asiat sujuvat parhaalla mahdollisella tavalla niin kauan, kun luotetaan opettajien arvostelukykyyn ja annetaan heidän itse vastata työstään. Jos opettajia ruvetaan kyttäämään ja valvomaan, työn mielekkyys heikkenee, ja se vaikuttaa työn laatuun. Joidenkin mielestä työtä voi tehostaa ja parantaa lisäämällä kontrollia, mutta se on virheellinen ajatus, Hallamaa sanoo.
 
Teksti: Tiina Tikkanen
Kuva: Veikko Somerpuro
 
Kiinnostaako arviointi? Tutustu myös näihin!
 
 
null