Opetusalan Ammattijärjestö

Uutiset

”Sivistys on kykyä asettua toisen saappaisiin” – katso koko Suomi Areena -keskustelu

Sivistyksen määrittely ei ole yksinkertaista, mutta ainakin siihen kuuluu se, että osaa kuunnella muita ja asettua näiden asemaan. Tätä mieltä olivat OAJ:n ja Porin sivistystoimen järjestämään keskusteluun osallistuneet. Huolena oli, että puhe sivistyksestä hautautuu työelämävetoisen osaamis- ja tehokkuusajattelun alle.
Itseilmaisu on saanut korostuneen aseman, mutta toisen kuuntelun taito on rapistumassa. Kiltteydessä ei ole mitään pahaa, vaan sitä arvoa pitäisi viljellä enemmän.
 
Näin sanoo professori Nina Sajaniemi, ja saa Porin Puuvillan kauppakeskukseen kokoontuneelta yleisöltä innostuneet aplodit.
 
– Maailma tarvitsee sydämen sivistystä ja myötätuntoa, Sajaniemi sanoo.
 
Konfliktinratkaisuasiantuntija Hussein al-Taee käyttää sivistyksen määrittelyssä esimerkkinä omaa äitiään. Tämä ei ole käynyt kouluja, mutta on al-Taeen mielestä yksi sivistyneimmistä ihmisistä, joita hän tietää.
 
– Sivistyneen ihmisen ei tarvitse aina olla lukenut, mutta sivistynyt osaa asettua toisen saappaisiin. Kyky kuunnella empaattisesti toisia ihmisiä ja myös heidän tunteitaan on merkki sivistyksestä, CMI-järjestössä työskentelevä al-Taee sanoo.
 
Ulkoa asetetut päämäärät uhkaavat sivistystä
 
Tutkija Tuukka Tomperi näkee yhtenä uhkana sivistykselle kilpailu- ja tehokkuusajattelun, joka korostuu koulutuspolitiikassa yhä enemmän. Työelämän tarpeisiin pohjautuvassa ajattelussa on ongelmallista se, että oppimisen päämäärät asetetaan ulkopuolelta.
 
– Sivistyksen idea on siinä, että edes kasvattaja tai opettaja ei viime kädessä tiedä, mihin opittua tullaan käyttämään. Ytimessä on luovuus, ja se voi tuottaa jotakin, mitä emme vielä osaa kuvitellakaan.
 
Tampereen yliopistossa työskentelevä Tomperi puhuu työtä ja koulutusta koskevassa yhteiskunnallisessa puheessa piirtyvästä hurjasta tulevaisuudenkuvasta, jossa kaikkien pitää kilpailla tosiaan vastaan yhä tehokkaammin.
 
– Vaatii kansalaisrohkeutta kamppailla sitä vastaan, hän toteaa.
 
Myös Nina Sajaniemi sanoo vastustavansa suorituspaineita, mutta olevansa samalla huolissaan yltiöpäisestä individualismista ja elämyshakuisuudesta.
 
Tarvitaan avoimuutta – mutta myös medialukutaitoa ja moderointia
 
Keskustelussa käsiteltiin myös sosiaalista mediaa – miten se on muuttanut maailmaa ja millaisia uusia taitoja sen vuoksi tarvitaan. Sosiaalisesta mediasta voittoja käärivien yhtiöiden vastuu ja moderoinnin tarve nousi esiin.
 
Hussein al-Taee näki tärkeänä, että keskustelua ei hyssytellä vaan kysymyksille on tilaa. Hän mainitsi esimerkkinä tilanteen 2015, jossa monet suomalaiset olivat huolissaan omasta toimeentulostaan ja samaan aikaan maahan tuli suuri joukko turvapaikanhakijoita.
 
– Tarvitaan moderoituja keskustelufoorumeita, joissa voidaan avoimesti selvittää näitä kysymyksiä, miksi olet täällä, jos sulla on varaa tonnin kännykkään, tuletko tänne, koska olet köyhä tai nälkäinen vai oletko peloissasi jostain muusta. Näitä pitää käydä läpi avoimesti oikeiden asiantuntijoiden kanssa. Jos keskustelun paikat laitetaan pois, se synnyttää pelkoja ja erilaiset poliittiset liikkeet saavat siitä pontta.
 
Koulu nähtiin hyvänä keskustelun paikkana ja medialukutaidon ja lähdekriittisyyden merkitystä korostettiin. Kommenttipuheenvuorossaan Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liiton SOOLin Susanna Jokimies kuitenkin sanoi, että arjen todellisuus ja resurssit hieman hirvittävät. Opettajat varmasti haluavat tehdä parhaansa, mutta mihin kaikkeen on käytännössä aikaa ja mahdollisuuksia?
 
Keksijä ja säveltäjä Perttu Pölönen oli keskustelun aikaan Myanmarissa, mutta osallistui tilaisuuteen etukäteen nauhoitetun videon välityksellä.
 
Keskustelu keräsi Puuvillan kauppakeskuksen lavanedustan täyteen kuulijoita, joukossa paljon opetusalalla työskenteleviä. Puheenvuorot ja keskustelijoiden ajatukset vaikuttivat olleen yleisölle mieleen. Kehuja kuului jälkikäteen, ja monen puheenvuoronkin jälkeen kuulijat osoittivat suosiotaan aplodein.
 
Voit katsoa koko keskustelun MTV3:n Katsomosta tästä linkistä
 
Teksti: Heta Lievonen
Kuva: Tomi Glad
null