Opetusalan Ammattijärjestö

Koulutuksen tasa-arvo ja palvelujen saatavuus turvataan joka puolella Suomea

Koulutuksen rahoitusta on vähennetty ja alueelliset erot koulutuksen järjestämisessä ovat kasvaneet. Väljä opetusalan lainsäädäntö, normien purkaminen ja esimerkiksi varhaiskasvatuksen laatua heikentävät uudet lait lisäävät eriarvoisuutta. Erityisesti lapset ja nuoret saavat palveluja, kuten opetusta, kielivalikoimaa tai oppimiselle tukea sen mukaan, missä kunnassa sattuvat asumaan. Näin yksilön tausta vaikuttaa suuresti siihen, kuinka hän koulussa menestyy ja kuinka pitkälle kouluttautuu. 

Koska valtio on rajusti leikannut koulutuksen rahoitusta, oman koulutustarjonnan turvaaminen kunnassa edellyttää kunnan päättäjiltä entistäkin voimakkaampaa tahtoa ja päättäväisyyttä. 

Koulut ja oppilaitokset tarjoavat oman alueen nuorille opiskelumahdollisuuksia, vahvistavat kunnan elinvoimaisuutta ja ostovoimaa sekä tuovat paikkakunnalle nuoria ja lapsiperheitä. Kunnan on joka tapauksessa huolehdittava siitä, että kaikille peruskoulun päättäville nuorille löytyy toisen asteen koulutuspaikka. Myös aikuiset ja senioriväestö arvostavat sivistyspalveluita, kuten kansalaisopistojen laadukasta tarjontaa. 

Tutkimustieto osoittaa, että päiväkotien laadukas, lastentarhanopettajan johdolla toteuttama varhaiskasvatus on kustannustehokkain keino tasoittaa lasten oppimisedellytyksiä. Se voi parhaimmillaan pysäyttää huono-osaisuuden kierteen ja vahvistaa lapsen koulupolkua aina alkuopetuksesta korkea-asteelle saakka. Siksi lasten osallistumista varhaiskasvatukseen pitää lisätä, ei rajata. Erityisesti tämä koskee eri kieli- ja kulttuuritaustaisia lapsia, sillä varhaiskasvatuksella on ratkaiseva merkitys kielen oppimiselle, kotoutumiselle ja myöhemmälle koulumenestykselle. 

Varhaiskasvatuspalvelujen maksuilla voidaan vaikuttaa perheiden valintoihin ja siihen, pääsevätkö lapset varhaiskasvatukseen. OAJ ajaa maksutonta osapäiväistä pedagogista varhaiskasvatusta yli 3-vuotiaille lapsille. 

Varhaiskasvatuspalveluihin ja niiden laatuun ja saatavuuteen on syntynyt viime aikoina huomattavia eroja kuntien välille. Osa kunnista jätti onneksi rajaamatta subjektiivista varhaiskasvatusoikeutta ja luotti vanhempien ratkaisukykyyn. Osa kunnista ei ole myöskään kasvattanut lapsiryhmien kokoa lain sallimalla tavalla, vaan tukee varhaiskasvatuksen laadun kehittämistä.


Perusopetus vahvistaa kuntalaisten tasa-arvoa ja hyvinvointia. Maamme perusopetus on saanut paljon myönteistä huomiota maailmalla, mutta käsitys on muuttumassa. Suomalaisnuorten oppimistulokset ovat olleet selvässä laskussa jo kymmenisen vuotta. Yhä suurempi joukko nuoria ei saavuta peruskoulun aikana edes vähimmäisvaatimuksia ja sen syrjäytymisvaara on suuri. Samoin tyttöjen ja poikien väliset osaamiserot ovat kasvaneet.

Uudet perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmat ja varhaiskasvatuksen perusteet ovat kuntia sitovia normeja ja edellyttävät uudenlaisia oppimisympäristöjä, tieto- ja viestintätekniikkaa sekä riittävää opetushenkilöstöä.

Lasten ja nuorten elinolot ja taustat ovat hyvin erilaiset, mikä edellyttää kaikilla koulutusasteilla ja päiväkodeissa riittävän pieniä opetusryhmiä ja riittäviä tukitoimia. Viime aikojen tutkimukset ovat osoittaneet, että suuri ryhmäkoko vaikuttaa kielteisesti oppimiseen. Pieni ryhmä auttaa erityisesti heikoimmassa asemassa olevien lasten ja nuorten oppimista ja siten turvaa koulutuksen tasa-arvoa. 

Tasavertaiset oppimismahdollisuudet voidaan taata, kun opetustunteja on tarjolla riittävästi. Suomessa valtioneuvoston asetuksen mukainen perusopetuksen minimituntimäärä on reilusti alle OECD:n keskiarvon. Lisäksi tuntimäärä vaihtelee kuntien välillä niin, että naapurikunnan oppilas saattaa saada peruskoulun aikana jopa lukukauden verran enemmän opetusta. 

Lukioissa tuntijako ei enää turvaa opetusta, vaan oppitunteja vähennetään jatkuvasti ja opiskelija joutuu opiskelemaan yksin vaikeitakin kokonaisuuksia. Ammatillisessa koulutuksessa lähiopetuksen määrä on romahtanut noin 36 viikkotunnista 22–24 tuntiin tai jopa sen alle. Kaikilla opiskelijoilla ei ole edellytyksiä opiskella yksin tai verkossa.


 
Oppilaalla on aina oikeus tarvitsemaansa oppimisen tukeen. Kolmiportainen tuki tarkoittaa oppilaan tarpeen mukaan annettavaa oppimisen ja koulunkäynnin yleistä, tehostettua tai erityistä tukea. 

Yleensä oppilaiden opetus ja tuki pyritään järjestämään lähikoulussa. Kunnat ovat viime vuosina lakkauttaneet noin 100 erityisluokkaa, minkä vuoksi erityisen tuen oppilaita on lähes jokaisessa yleisopetuksen luokassa. Erityisen ja tehostetun tuen oppilasmäärissä on suuria alueellisia eroja, eikä oppilaan oikeus oppimisen tukeen toteudu tasa-arvoisesti koko maassa. Erityisluokissa aiemmin annettu vahva tuki ei ole siirtynyt lähikouluille, joten oppilaat ovat todellisuudessa jääneet ilman tukea. OAJ:n mielestä erityisluokkia tarvitaan vastakin, eikä niitä pitäisi ilman vahvoja perusteita lakkauttaa.
 

Monikulttuurisuus vaikuttaa maamme tulevaisuuteen yhä enemmän ja asettaa suuren haasteen koulutuspalvelujen tasa-arvolle. OAJ korostaa, että kaikenikäisten maahanmuuttajien pitää päästä mahdollisimman pian maahan saavuttuaan koulutuspalvelujen piiriin, jotta kotoutuminen voi alkaa. 

Perusopetukseen valmistavalla opetuksella on suuri merkitys lapsen ja nuoren koko koulutuspolkuun. Yhdenvertainen mahdollisuus opiskella suomen tai ruotsin kieltä sekä omaa äidinkieltä on tärkeää, sillä äidinkielen taito luo pohjaa kaikelle oppimiselle. Heikko suomen tai ruotsin kielen taito lisää syrjäytymisriskiä. Vuonna 2014 koulutuksen järjestäjistä vain kolmasosa tarjosi oman äidinkielen opetusta.

Maahanmuuttajille on tarjottava pedagogista tukea oppimiseen. Opettajien monikulttuurisuusosaamista ja kielitietoisuutta pitää vahvistaa. Maahanmuuttajataustaiset nuoret jatkavat selvästi harvemmin lukiossa kuin suomalaistaustaiset. Lukiokoulutukseen valmistava koulutus parantaa maahanmuuttajan mahdollisuuksia päästä opiskelemaan lukioon, joten koulutuksen tarjoaminen on tärkeää. 

Suomi tai ruotsi toisena kielenä -opetusta on lisättävä lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa.
 

OAJ:n mielestä 
  •  Jokaisella lapsella, oppilaalla ja opiskelijalla on joka päivä oikeus opettajan johdolla tapahtuvaan opetukseen ryhmässä, jossa oppimisen tavoitteet on mahdollista saavuttaa.
  • Kaikkien yli 3-vuotiaiden lasten on saatava osallistua päiväkotien päivittäiseen, osa-aikaiseen, sisällöltään monipuoliseen maksuttomaan varhaiskasvatukseen ilman rajauksia.
  • Erityisluokkia ja -ryhmiä tarvitaan edelleen, koska monien lasten ja oppilaiden laadukas oppiminen edellyttää pienryhmää. Hoitoa ja kuntoutusta tarvitseville oppilaille on järjestettävä opetus esimerkiksi sairaalakoulussa, jotta hoito ja opetus voidaan sovittaa yhteen.
  • Opettajalle on mahdollistettava opiskelijan yksilöllisten edellytysten huomioon ottaminen varmistamalla riittävä lähiopetuksen ja opinto-ohjauksen määrä. Lähiopetuksen vähimmäismäärän pitää olla ammatillisessa koulutuksessa 32 viikkotuntia, jotta todellinen jatko-opintokelpoisuus voidaan saavuttaa.
  • Maahanmuuttajataustaiselle oppilaalle on annettava perusopetukseen valmistavaa opetusta sekä tarvittaessa ammatilliseen ja lukiokoulutukseen valmistavaa koulutusta. Oman äidinkielen opetusta on tarjottava varhaiskasvatuksesta toisen asteen loppuun saakka. Lisäksi on varmistettava riittävän pitkäkestoinen suomi tai ruotsi toisena kielenä -opetus. 
  • Kuntapäättäjän on toimittava suunnitelmallisesti eriarvoisuuden kasvun pysäyttämiseksija tuettava päätöksillään toimintaympäristöltään haasteellisten alueiden päiväkoteja, kouluja ja oppilaitoksia taloudellisesti.
  • Kuntien on järjestettävä painotettua, tuntijaon ylittävää opetusta, valinnaisaineita ja kerhotoimintaa yhdenvertaisesti jokaisessa koulussa erottelematta oppilaita eri luokille. Vetovoimaisia painotuksia ja valinnaisuutta tulisi sijoittaa erityisesti haastavilla alueilla sijaitseviin kouluihin. 
  • Kuntien tarjoamat kulttuuri- ja vapaan sivistystyön, kuten kansalaisopistojen palvelut sekä taiteen perusopetus vaikuttavat myönteisesti alueen vetovoimaan.

 
null