Opetusalan Ammattijärjestö

Moniammatillinen yhteistyö

Opettajan rehtorit pitivät moniammatillista yhteistyötä yleisesti hyvänä asiana. Vastaajista 90 % kertoi moniammatillisen yhteistyön lisääntyneen kolmiportaisen tuen käyttöönoton jälkeen.

Perusopetuslaissa edellytetään, että jokaisen oppilaan tehostetun tuen aloittaminen ja järjestäminen käsitellään pedagogisena arvioon perustuen moniammatillisessa yhteistyössä oppilashuollon ammattihenkilöiden kanssa.

Ennen erityisen tuen päätöstä oppilaan saama tehostettu tuki ja oppilaan kokonaistilanne selvitetään yhteistyössä oppilashuollon ammattihenkilöiden kanssa.
 
Vastausten mukaan käsittely oppilashuollon ammattihenkilöiden kanssa, eli siis vähintään kahden oppilashuollon ammattihenkilön kanssa, koetaan aikaa vieväksi ja byrokratiaa lisääväksi.
 
Tuen tarpeen arvioimiseksi ajateltiin yleisesti ottaen riittävän opettajien ja erityisopettajien pedagoginen näkemys ja oppilaan tuntemus, varsinkin kun tehostetussa tuessa tukimuodot itsessään ovat samat kuin yleisessä tuessa. Vastaajat kokivat myös, että tehostetun tuen aloittaminen on nykyisellään hidas ja raskas prosessi, eikä oppilaan tuen tarpeeseen pystytä vastaamaan riittävän nopeasti.
 
Varsinkaan tehostettua tukea tarvitseva oppilas ei aina ole ollut oppilashuollon asiakkaana tai tarvitse oppilashuollon palveluita. Tämän johdosta oppilashuollon ammattihenkilöt eivät välttämättä tunne oppilasta lainkaan joutuessaan käsittelemään hänen tuen tarvettaan.

Pakottava yhteistyövelvoite aiheuttaa oppilashuollon niukoille henkilöstöresursseille turhaa työtä. Ammattihenkilöiden aikaa käytetään oppilaaseen, jota he eivät ole välttämättä koskaan edes tavanneet. Vastaajista 68 % pitäisi riittävänä, jos yhteistyötä oppilashuollon ammattihenkilöiden kanssa tehtäisiin tehotetussa tuessa vain tarpeen mukaan.
 
Erityisen tuen kohdalla useimmat pitivät hyvänä, että ennen oppilaan siirtämistä erityiseen tukeen arvioinnissa on mukana oppilasta opettavien opettajien lisäksi myös oppilashuollon ammattihenkilöitä. Opettajista 72 % totesi, että erityisen tuen oppilaan kokonaisarvioinnin tekemisen näkökulmasta yksi oppilashuollon ammattihenkilö on tarpeen.

Perusteluna nousi esiin muun muassa se, että moniammatillisten työryhmän yhteistyön järjestäminen on usein käytännössä hankalaa ja saattaa näin ollen viivästyttää oppilaan siirtämistä erityisen tuen piiriin.
 
Useamman moniammatillisen henkilön osallistumista pidettiin yliresursointina varsinkin, kun nykyinen perusopetuslaki velvoittaa täydentämään erityisen tuen päätöstä tarvittaessa psykologisella tai lääketieteellisellä asiantuntijalausunnolla tai vastaavalla sosiaalisella selvityksellä.
 
Säätämällä pedagogisten asiakirjojen läpikäyminen yhteistyössä oppilashuollon moniammatillisen asiantuntijan kanssa tarveharkintaiseksi, varsinaiseen opetustyöhön vapautuisi aikaa kokoustamiselta ja papereiden  täyttämiseltä.
null