Opetusalan Ammattijärjestö

OAJ:n vaaliblogi

Koulutuksen muutostarve – kenen ehdoilla

Ennakointia ja tulevaisuuden työelämän tarpeista lähteviä malleja on rakennettu ja esitelty, kun on haettu suuntaa ammatillisen koulutuksen kehittämiselle ja uusille toimintatavoille.   Muutokseen pakottavana voimana ovat korostuneesti olleet talouden kehitysnäkymät ja politiikan painopisteet. Koulutuksen laatu ja sisältö ovat jääneet keskusteluissa taka-alalle.  
Tehokkuusvaatimukset ovat ilmentyneet ikävällä tavalla koulutukseen kohdistuvina resurssien leikkaamisina. Toimenpiteiden taloudellisten hyötyjen arviointia ei kuitenkaan ole tehty kokonaisvaltaisesti, eikä tehokkuuden lisääntymistä ole ainakaan heti havaittavissa.

Opettajien irtisanomiset ja koulutuksen saatavuuden heikentäminen eivät kasvata osaamista eivätkä lisää työllistymistä. Taloudellinen hyöty säästöistä saattaa jäädä negatiiviseksi, kun leikkausten vaikutukset konkretisoituvat ja tulevat näkyviin.
 
Teknologian kehitys, digitalisaatio, rakennemuutos ja kansainvälistyminen ovat myös olleet vauhdittamassa kehityksen suuntaa. Työelämässä hankittujen taitojen korostaminen, nopea ”mallioppiminen” ovat syrjäyttämässä ammatillisen koulutuksen kasvatus- ja sivistystehtävän.
 
Yksilön joustavat opintopolut, osaamisperusteisuus ja asiakaslähtöisyys korvaavat yhdessäoppimisen. Ryhmän merkitys ja oppilaitoksessa opiskelu nähdään lähinnä hidasteena oppijan polulla. Myös osalle koulutuksen järjestäjiä normit ja säätely ovat kahleita, jotka estävät nopean reagoinnin työelämän tarpeisiin.
 
Opettajat ennakoivat työelämän suuntaa ja toimivat muutosten melskeessä 
 
Muutosta tarvitaan ja koulutusta on uudistettava. Koulutuksen on kuljettava edellä ja vastattava siihen kohdistuviin odotuksiin. Tavoitteiden ja päämäärän saavuttaminen edellyttää toteuttajien eli opettajien kuulemista ja mukanaoloa jo suunnittelun alkuvaiheesta lähtien. Ilman opettajien sitoutumista muutos jää toteutumatta.
 
Opetus on muuttunut monin tavoin. Uudet opetusmenetelmät ja erilaiset oppimisympäristöt ovat olleet osa ammatillisen koulutuksen arkea jo ennen kuin niistä on laajemmin puhuttu.  Ammatillisen koulutuksen kiinteä yhteys alojen työpaikkojen kanssa on pakottanut opettajat ottamaan uuden tekniikan haltuun ja kehittämään siihen sopivia oppimateriaaleja.
 
Tekniikan käyttöönotto on levinnyt eri aloilla eri tahdissa. Tietoon päästään käsiksi ajasta riippumatta ja sitä voidaan levittää nopeasti.  Opiskelijat hankkivat tietoa erilaisista lähteistä ja haastavat opettajaa pysymään aktiivisena.  Tiedon prosessointi, soveltaminen ja opiskelijan ammatillisen osaamisen ohjaaminen edellyttää opettajilta vahvaa pedagogista osaamista ja oman ammattialan kehittymisen seurantaa.
 
Oleellista muutoksessa ja tavoitteiden toteutumisessa on opetushenkilöstön osaaminen. Opettajien on oltava aidosti työelämää edellä ja oppilaitoksissa on voitava kokeilla erilaisia malleja. Opetus ei saa takertua työelämän tarpeisiin, vaan oppilaitoksissa pitää katsoa mihin työelämässä, eri aloilla, ollaan menossa.

Eri toimialojen ja eri osaamistarpeiden kokonaisuuksien yhdistäminen on mahdollista oppilaitoksissa, uusien ratkaisumallien kehittäminen syntyy näillä rajapinnoilla, joihin oppilaitoksen arjessa toimijoiden yhteistyö antaa mahdollisuudet.  
 
Ammatillisen koulutuksen avulla vastataan jatkossakin alueen erilaisiin koulutustarpeisiin. Opettajat toimivat aktiivisesti elinkeinoelämän ja tulevien ammattilaisen yhdistäjinä. Kehittämisen eri vaiheet onkin nähtävä osana koko alueen kehittämistä sekä elinvoimaisuuden ylläpitäjinä.

Inkeri Toikka
null