Opetusalan Ammattijärjestö

OAJ:n työolobarometri

Tiivistelmä barometristä ruotsiksi (pdf)
 
OAJ toteuttaa kahden vuoden välein työolobarometrin. Barometrillä selvitetään kattavasti ja luotettavasti opettajien ja opetusalan esimiesten työhyvinvointia, työoloja ja turvallisuutta. Barometrin kyselyyn vastaa opettajia ja opetusalan esimiehiä koko Suomesta varhaiskasvatuksesta yliopistoihin.
 
Vuoden 2015 barometri osoittaa, että opettajien työmäärä on kasvanut ja työviikko venyy usein iltaan ja viikonloppuihin. Yli puolet kokee, että töitä on usein liikaa. Töiden epätasainen jakautuminen kuormittaa ja heikentää työkykyä, vaikka yhdessä työskentely on parantunut. Työstressiä koetaan enemmän kuin muualla ja hallitsemattomat muutokset näyttävät lisäävän sitä. Työtyytyväisyys on niukasti heikentynyt. Silti opettaja innostuu edelleen työstään monia muita enemmän.
 
Liian moni opettaja ja esimies kokee epäasiallista kohtelua ja kiusaamista. Väkivaltaakin kokee noin joka kymmenes. Terveyshaitat ja puutteet työoloissa aiheuttavat runsaasti poissaoloja.
 
Esimiehen rooli työhyvinvoinnin johtajana on kristallinkirkas. Esimiehen toiminta vaikuttaa merkittävästi työn hallintaan, työtyytyväisyyteen, työstä innostumiseen, työssä koettu iloon ja työstressiin. Hyvä esimies saa työryhmät toimimaan, lisää kehittämisaktiivisuutta ja saa ryhmien välisen yhteistyön sujumaan.
 
Myös johdon toiminta vaikuttaa hyvinvointiin. Johtoon kyllä luotetaan, mutta suurin osa opettajista on sitä mieltä, ettei johto ole riittävän kiinnostunut opetushenkilöstön mielipiteistä työhön liittyvissä asioissa.
 
Alan työympäristöjä vaivaavat edelleen terveydelle haitalliset, mittavat sisäilmaongelmat.
 
Johtopäätökset
Opetusalalle tarvitaan hyvinvointi- ja turvallisuusohjelma. Ohjelman avulla luodaan alalle toimintatapoja ja rakenteita, joilla varmistetaan alan hyvinvointi ja turvallisuus tulevaisuudessa.
 
Alalle tarvitaan myös esimies- ja johtamistyön koulutuskokonaisuus, jossa keskitytään työkykyjohtamiseen. Esimiesten ja opettajien riittävistä resursseista on huolehdittava, työaikakuormitusta seurattava ja työn määrää on tarvittaessa rajattava. Työssä jaksamisen edistämiseksi pitää myös kehityskeskustelukäytänteitä parantaa ja hyödyntää keskusteluja merkittävästi nykyistä paremmin.
 
Opetusalan töiden pitäisi jakautua tasapuolisemmin, ja stressin ja haitallisen kuormituksen pitäisi vähentyä. Tämä vaatii käytännössä opetusalalle oman menetelmän, jolla työn henkisiä ja sosiaalisia kuormitustekijöitä arvioidaan. Lisäksi vaikeisiin työympäristöihin tarvitaan työnohjausta työajalla.
 
Muutosten vaikutuksia henkilöstön työhyvinvointiin on arvioitava jo muutoksia suunniteltaessa, ja töiden jakamista on käsiteltävä henkilöstön kanssa yhteisesti.
 
Epäasiallisen kohtelun ja kiusaamisen kokemukset syövät työn iloa ja haittaavat työyhteisöjen toimivuutta. Opettajien osaamista ja ammatinhallintaa pitää kehittää vastaamaan arjen työssä olevia haasteellisia ja vaikeita tilanteita. Myös työyhteisöjen vuorovaikutusta ja osaamista erimielisyyksien ja epäkohtien käsittelyssä tulee parantaa.
 
Väkivaltaa ei pidä missään muodossa hyväksyä. Väkivalta- ja uhkatilanteiden ilmoitus- ja käsittelymenetelmät on otettava täysimääräisesti käyttöön kaikissa päiväkodeissa ja kouluissa. Tilanteiden ratkaiseminen vaatii myös nykyistä tehokkaampaa lasten ja nuorten kanssa töitä tekevien yhteistyötä.
 
Hyvinvoinnin ja turvallisuuden parantamisen lisäksi on kiinnitettävä huomiota sisäilmaongelmien korjaamiseen. Korjaamiseen ja uudisrakentamiseen tarvitaan oma ohjelma. Sairastuneiden oikeusturva on saatava vihdoin kuntoon.
Lisäksi alan työsuojelutyötä ja työterveysyhteistyötä on parannettava kiireellisesti.


 
null