Opetusalan Ammattijärjestö

OAJ:n uusi oppivelvollisuusmalli

Oppivelvollisuuden uudistaminen on tehokkain keino nostaa osaamistasoa ja vähentää koulupudokkuutta.
Miksi oppivelvollisuus pitää uudistaa?
Koska Suomen aiempi hyvä osaamistaso on viime vuosina alkanut laskea ja koulupudokkaiden määrä ei ole vähentynyt, viimeistään vuoden 2019 eduskuntavaaleissa ja tulevassa hallitusohjelmassa on otettava kantaa oppivelvollisuuteen.
Tarkasteltavaksi on otettava koko koulutuspolku.
Jokainen uusi nuorten aikuisten ikäluokka on matalam­min koulutettu kuin edeltäjänsä. Koulutetuimpia suomalai­sia ovat nykyiset nelikymppiset, sillä heidän ikäluokkaansa asti koulutustaso nousi, mutta kääntyi laskuun heidän jäl­keensä. Lasku on huolestuttavaa, sillä koulutus parantaa mm. elämänlaatua ja henkilökohtaista hyvinvointia. Koulu­tustason lasku heikentää työllistymistä ja on este työmark­kinoiden uudistumiselle.
Suomessa on yli 600 000 työikäistä aikuista ilman perus­asteen jälkeistä tutkintoa. Monella heistä on niin heikko pe­rustaitotaso, että työllistyminen on erittäin vaikeaa. Matala koulutustaso ei koske vain vanhempia ikäluokkia. Myös joka kuudes nuori jää ilman toisen asteen tutkintoa. Tämä tar­koittaa noin 115 000:ta nuorta 20–29-vuotiasta aikuista.
Koulutuspolun katkeamisen taustalla on moninaisia syitä. Näitä ovat muun muassa puutteelliset opiskelutaidot. Tulevaisuuden suunta voi olla epäselvä ja opiskelumoti­vaatio kateissa. Tähän haasteeseen pitäisi voida vastata paremmin tarjoamalla jokaiselle riittävä oppimisen tuki jo varhaisessa opintojen vaiheessa. Kuinka monen nuoren sallimme pudota yhteiskunnan ulkopuolelle jo ennen täysikäiseksi kasvamista? Onko pakon pelko vastuun pakoilua?
Laadukkaalla, pedagogisella varhaiskasvatuksella on suu­ri vaikutus lapsen kehitykselle ja oppimiselle. Se on myös tehokkain keino tasata lasten tulevaa opintietä ja mah­dollisuuksia. Suomessa osallistutaan varhaiskasvatukseen heikommin kuin muissa EU-maissa. Oppimisen lähtökoh­tia voitaisiin parantaa sillä, että lapset pääsisivät nykyistä aiemmin kaikkia koskevan, maksuttoman kasvatus-ja kou­lutusjärjestelmän piiriin.
Tasa-arvolla sadan vuoden menestykseen
Kaikkia lapsia koskeva oppivelvollisuus tuli voimaan vuonna 1921, lähes sata vuotta sitten. Silloin Suomi oli köyhä maatalousyhteiskunta, jossa vain kaksi lasta kolmesta kävi kan­sakoulua. Moni suomalainen vastusti yleistä oppivelvol­lisuutta siksi, että kouluun pakottamista pidettiin yleisen oikeustajun vastaisena ja sen ajateltiin heikentävän van­hempien kasvatusvastuuta. Päättäjät pelkäsivät myös kun­nille aiheutuvien kustannusten suuruutta.
Näitä huolia vahvemmaksi muutosvoimaksi nousi kuitenkin halu sivistää kansaa ja luoda hyvä perusta jokaisen lapsen oppimiselle riippumatta siitä, mihin kuntaan tai millaiseen perheeseen sattuu syntymään. Samat ajatukset ovat vah­vasti läsnä suomalaisessa sivistysajattelussa tänäkin päi­vänä.
Elinkeinorakenteen muutos on edellyttänyt oppivelvolli­suuden ja koulutusjärjestelmän uudistamista aika ajoin. Suomalaisen hyvinvoinnin, yhteiskunnallisen eheyden ja talouskasvun kantava voima on tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä, joka on mahdollistanut työmarkkinoiden edel­lyttämät riittävät perustaidot kaikille ja johtanut koulutus­tason yleiseen nousuun.
Koska tilanne ei enää ole näin hyvä, oppivelvollisuus pitää uudistaa. On luotava perusta sellaiselle järjestelmälle, joka kantaa meitä eteenpäin tuleville vuosikymmenille ja antaa kaikille mahdollisuuden oppia ja sivistyä riippumatta siitä, mihin sattuu syntymään.
OAJ esittää uutta oppivelvollisuusmallia
Ratkaisu 1: Esiopetus kaksivuotiseksi
Muutetaan esiopetus kestoltaan kaksivuotiseksi siten, että siihen osallistuvat jatkossa pääsääntöisesti kaikki 5–6-vuo­tiaat lapset. Lapsi voi siirtyä 1. koululuokalle 1–3 vuodessa esiopetuksen aloittamisesta. Lue ratkaisuehdotus kokonaan.
Ratkaisu 2: Esi- ja alkuopetuksesta joustava kokonaisuus
Parannetaan edellytyksiä järjestää esi- ja alkuopetus kokonaisuutena, joka ottaa huomioon lapsen yksilöllisen kehityksen ja oppimisen valmiudet. Oppilas jatkaisi esi- ja alkuopetuksessa, kunnes toisen vuosiluokan vähimmäis­osaamistaso on saavutettu. Koulunaloituksen lykkäyksestä ja aikaistetusta koulunaloituksesta luovutaan. Lue ratkaisuehdotus kokonaan.
Ratkaisu 3: Lisätään arviointityökaluja ja -kriteereitä
Perustetaan oppilasarvioinnin tukipankki ja kehitetään ope­tussuunnitelmien arviointikriteeristöä ohjaavampaan suun­taan niin, että arviointi saadaan yhdenvertaiseksi kaikis­sa kouluissa. Opetussuunnitelmaan tarvitaan useammalle luokka-asteelle sekä vähimmäisosaamisen että hyvän osaa­misen kriteerit. Lue kokonaan.
Ratkaisu 4: Monta reittiä opintojen suorittamiseen
Erilaisia oppimisvaihtoehtoja sekä riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea ja opinto-ohjausta tarjoamalla estetään nuoren koulutuspolun katkeaminen ja mahdol­listetaan hänen vahvuuksiensa löytyminen. Vaihtoehtoja ja apua tarjotaan kaikille yhdenvertaisesti perus- ja toisen asteen aikana sekä opintojen nivelvaiheessa. Lue ratkaisuehdotus kokonaan.
Ratkaisu 5: Muutetaan ikärajoja
Perusopetus päättyy, kun sen oppimäärä ja jatko-opinto­kelpoisuus on saavutettu. Säädetään perusopetuksen suo­rittamisen enimmäisikärajaksi 19 vuotta ja lisätään nuoren mahdollisuuksia edetä opinnoissaan tarvittaessa myös ta­vanomaista nopeammin. Annetaan mahdollisuus suorittaa lukion tai ammatillisen koulutuksen opintoja perusopetuk­sen vuosiluokkien 7–9 aikana. Lue ratkaisuehdotus kokonaan.
Ratkaisu 6: Ulotetaan oppivelvollisuus toiselle asteelle
Muutetaan oppivelvollisuutta niin, että se kattaa myös toi­sen asteen opinnot siihen asti, kun nuori täyttää 19 vuotta. Toinen aste sisältää kaikki koulutusmuodot sekä valmen­tavat ja valmistavat koulutukset. Toisen asteen aikana opis­kelija voi suorittaa korkea-asteen opintoja, jotka voidaan hyväksilukea siirryttäessä korkea-asteelle. Jokaiselle nuo­relle laaditaan ura- ja jatko-opintosuunnitelma.
Kohti maksuttomia materiaaleja siirrytään esimerkiksi niin, että kirjastot ryhtyvät järjestämään oppimateriaalien lainaus- ja leasingpalveluita. Siirtyminen maksuttomiin oppimateriaaleihin on toteutettava niin, että opiskelijan oikeus opetukseen ei vaarannu.  Lue ratkaisuehdotus kokonaan.
Julkaisu, tiivistelmä, diat
Lue Opintie uusiksi! -julkaisu aukeamittain
Lue Opintie uusiksi! -julkaisu sivuittain
Lue Opinpolku uusiksi! -tiivistelmä
Läs om OAJs läropliktsmodel
Read about OAJ's plan for a new compulsory education model (summary)
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Opinpolku uusiksi! -julkaisu on jaoteltu nettitekstiksi alaotsikoittain:
Ratkaisu 1
Ratkaisu 2
Ratkaisu 3
Ratkaisu 4
Ratkaisu 5
Ratkaisu 6
Oppivelvollisuusmalli–tukkona vai tukena?
null

Lisää aiheesta

Kasvatus- ja koulutusjärjestelmä
Koulutuksen laatu
Oppilaan turvallisuus ja terveys

Tutustu myös

Lait ja asetukset
Opettajan vastuut ja velvollisuudet

 
Oppivelvollisuuden
lyhyt historia
 
1686 Lukutaidon opettaminen oli kirkon tehtä­vä. Lukutaito oli edellytys avioliitolle.
 
1723 Kodeille säädettiin opetusvelvollisuus. Voimassa oli ns. kouluton oppivelvollisuus.
 
1843 Koulujärjestykseen sisältyi oikeus perustaa tyttökouluja.
 
1866 Kansakoulut syntyvät. Koulu oli vapaaehtoinen ja maksullinen, maallinen kuusivuotinen massakoulu. Sisäänpääsyyn vaadittiin 10–12 vuoden ikä, luku-ja kirjoitustaito ja kristinopin osaaminen. Lähes puolet oppilaista kävi koulua vain vuoden.
 
1872 Oppikoululaitos uudistettiin kahdeksan­luokkaiseksi alkeisopistoksi, jonka nimi muuttui pian lyseoksi.
 
1898 Kouluvelvollisuuslaki: Kansakoulujen perustaminen tuli maalaiskunnille pakolliseksi.
 
1903 SDP asetti ensimmäisenä puolueena tavoitteeksi koulupakon.
 
1921 Säädettiin laki kaikkien 7–13-vuotiaiden oppivelvollisuudesta.
 
1928 Uusi lyseo perustui kansakoulun kuusivuotiselle oppimäärälle, ja se käsitti kolmivuotisen keskikoulun ja kolmivuotisen lukion.
 
1937 Oppivelvollisuuslaki koski koko maata.
 
1944 Koska moni jätti opiskelut kuuden kansakoululuokan käymiseen, päästötodistuksen saamiseksi vaadittiin osallistuminen 1–2-vuotiseen jatko-opetukseen, jota myöhemmin alettiin kutsua kansalaiskouluksi.
 
1972 Siirtyminen peruskouluun alkoi. Kansa-, kansalais-ja keskikoulu yhdistettiin. Oppivelvollisuus piteni yhdeksään vuoteen.
 
1983 Oppivelvollisuudesta ei enää voinut vapauttaa. Peruskouluun tuli mahdollisuus lisäopetukseen eli 10. luokat.
 
1997 Myös vaikeimmin kehitysvammaiset tulivat oppivelvollisuuden piiriin.
 
2015 Siirryttiin velvoittavaan esiopetukseen.