Opetusalan Ammattijärjestö

Puheenjohtaja Olli Luukkaisen blogi

Vaarantaako koulutusuudistus ammatillisen osaamisen?

Suomalaisen työn ja osaamisen tulevaisuudesta puhutaan tällä viikolla paljon Porin SuomiAreenassa. Mutta kuinka osaavaa porukkaa Suomen työmarkkinoille jatkossa valmistuu? Todellisesta osaamisesta ei kohta välttämättä todellakaan ole varmuutta, jos ministeriön esitysluonnokseen ei tehdä merkittäviä muutoksia.
Suomessa on menestystarina, jota kadehditaan ulkomaita myöten: toisen asteen ammatillinen koulutus. Se kehittyi maassamme pitkälti vastaamaan työelämän, etenkin teollisuuden, tarpeisiin saada osaavaa työvoimaa tilanteessa, jossa yhteiskunta ja työelämä muuttuivat nopeasti. Perinteinen oppipoika–kisälli-malli ei enää tuottanut riittävän laaja-alaista osaamista aiempaa vaativammiksi ja monimutkaisemmiksi muuttuneisiin työtehtäviin. Matkimalla oppiminen nähtiin liian kapeana ammattiin kehittymisenä. Nyt siihen haikaillaan säästösyistä takaisin, laatuakin uhaten.
 
Ammatillisen koulutuksen ytimessä on alusta asti ollut yhteys työelämään ja sen tarpeisiin. Tätä yhteyttä maan hallitus pyrkii entisestään syventämään nyt valmisteltavassa ammatillisen koulutuksen reformissa, jossa oppimista siirretään yhä enemmän työpaikoille. Tavoite ei ole uusi, ja siihen on voimakkaasti pyritty jokaisessa oppilaitoksessa jo vuosia.
 
Opetus- ja kulttuuriministeriön tuoreen esitysluonnoksen mukaan on tärkeää varmistaa, että sekä opiskelija että hänen työssäoppimispaikkansa saavat riittävästi tukea. Tavoite on oikea, mutta keinot jo lähtökohtaisesti pielessä. Tuen riittävyyden varmistaisi muka ohjaaja, jonka koulutuksen järjestäjä voisi vapaasti nimetä henkilöstöstään.
 
Sitä ministeriö ei kuitenkaan määrittele, ketä nämä ohjaajat olisivat ja millaista pätevyyttä heiltä edellytettäisiin. Ongelmallista! Käydäänpä läpi pari keskeisintä kysymystä, joita esitys jättää avoimeksi.
 
1. Kuka turvaisi ammattitaidon laadun?
 
Ammattitaito ja ammatillinen osaaminen ovat sekä opiskelijan että työelämän kannalta koulutuksen tärkein ja tinkimätön tavoite. Jos ministeriön esitys menee läpi sellaisenaan, tuo osaaminen on todella vaarassa. Suurin virhe on jo lähtöajattelussa: ammatillinen koulutus nähdään vain kapeasti teknisenä työtaitojen osaamisena, ja sekin osaaminen hankittaisiin jo aikanaan hylätyllä matkimismallilla.
 
Ohjaajilla ei ole mahdollisuutta nähdä opiskelijan osaamisen kehittymistä pitkällä aikavälillä ja arvioida, saako hän työssäoppimispaikallaan tarvitsemaansa ja tutkinnon perusteiden mukaista osaamista, tukea ja ohjausta. Reformin luonnoksessa ei ole mukana myöskään oppimisen arviointia. Jos arviointi jää pois, vastaa tilanne sitä, että lukioissa opiskelijoiden osaamista arvioitaisiin ainoastaan ylioppilaskirjoituksissa!
 
Jos opiskelijan oppimisen kehittymistä ei arvioida eikä opettajalla ole kokonaisnäkemystä osaamistavoitteiden täyttymisestä ja mahdollisuutta järjestelmällisesti seurata opiskelijan etenemistä, ei voida mitenkään taata, että tutkinnon saaneella opiskelijalla olisi työelämän ja opetussuunnitelman edellyttämä osaamistaso – jatko-opintokelpoisuudesta puhumattakaan. Jatko-opintokelpoisuus menetetään käytännössä saman tien, koska jatko-opintojen edellyttämää teoreettista ymmärrystä työstä ei tule.
 
Liekö tarkoituskin myydä lisäopintopaketteja jatko-opintoihin hakeutuville? Se olisi muun ohella askel myös toisen asteen koulutuksen maksullisuuteen, jota on varottava kaikin keinoin.
 
2. Miten kävisi opiskelijan oikeusturvan?
 
Opiskelijat eivät ole yhdenvertaisessa asemassa, mikäli koulutuksen järjestäjä voi vapaasti päättää, millaista osaamista vaaditaan henkilöltä, joka opiskelijaa työssäoppimisessa opettaa, tukee ja ohjaa.
 
Esitys koulutuksen järjestäjän vapaasti henkilöstöstään valitsemista ohjaajista romuttaa ammatillisen koulutuksen opettajien arvostuksen ja alan vetovoimaisuuden sekä kelpoisuusvaatimukset, koska ohjaajalle ollaan siirtämässä selvästi opettajalle kuuluvia tehtäviä. Tämä olisi ristiriidassa hallituksen omankin linjauksen kanssa siitä, että opettajien kelpoisuuksia ei lasketa.
 
Ohjaajaa eivät nykylainsäädäntö tai kelpoisuusasetus tunne, vaan ohjaajille suunniteltuja tehtäviä ovat pääsääntöisesti hoitaneet opettajaksi kelpoiset henkilöt. OAJ on havainnut, että osa koulutuksen järjestäjistä on kiinnostuneita vain siitä, mitä opettajien tehtäviä voitaisiin teettää mahdollisimman halvalla ohjaajilla, joilla ei ole opettajan pätevyyttä. Tiedämme, että ensisijaisesti tässä ideassa ei ole kysymys laadusta, vaan palkkakustannusten säästämisestä.
 
Ongelmaan on kuitenkin lääke
 
Ministeriön esitys on onneksi vasta luonnos. Kaikkien – niin yksittäisten opiskelijoiden, työelämän kuin koko Suomenkin – etu olisi, että ohjaajien sijaan opiskelijoiden tukemisesta vastaisivat työpaikoillakin ammattitaitoiset opettajat. OAJ:n mielestä opiskelijalle onkin nimettävä ohjaajan sijaan vastuuopettaja. Ammatillisten opettajien työpanosta tulee suunnata työpaikoille. Tämä turvaa laadun ja oikealla tavalla vahvistaa koulutuksen ja työelämän suhdetta sekä kehittää opetusta.
 
Opettaja pystyy huolehtimaan siitä, että työpaikalla tapahtuva opiskelu etenee opiskelijan edellytysten ja kykyjen mukaan, tutkinnon perusteiden vaatimusten mukaisesti ja siten, että opiskelijalle syntyvät todelliset valmiudet osoittaa hankkimansa osaaminen. Opettaja pystyy myös huolehtimaan, että työssäoppimispaikan nimeämä työpaikkaohjaaja saa tarvitsemansa tuen opiskelijan ohjaamiseen. Lisäksi vastuuopettajuus mahdollistaisi sen, että työpaikkaa voitaisiin käyttää laajemminkin opiskelijan oppimisympäristönä. Jos opettaja voisi opettaa myös työssäoppimispaikalla, toteutuisi opiskelijan oikeus oppia asiat laaja-alaisesti sen sijaan, että hän oppisi vain yhden työpaikan tavan toimia.
 
Myös elinkeinoelämän ja yrittäjien luulisi kovaan ääneen ryhtyvän vaatimaan, että koulutuksen järjestäjälle säädetään velvollisuus antaa koulutus- ja oppisopimusopiskelijoiden sekä työpaikan tueksi opettaja eikä ohjaajaa.
 
Olli Luukkainen
OAJ:n puheenjohtaja
Twitter: @OlliLuukkainen

PS. Nähdään Porissa! OAJ:n ohjelmaan voit tutustua täältä.
null