Opetusalan Ammattijärjestö

Puheenjohtaja Olli Luukkaisen blogi

Tasa-arvoon on pyrittävä kaikin keinoin

Viime aikoina tasa-arvosta on puhuttu ja kirjoitettu paljon. Hyvä niin, sillä tasa-arvon on oltava jatkossakin suomalaisen yhteiskunnan ja sen rakentamisen keskeisiä peruskiviä.
Tasa-arvon voi määritellä laajasti tai suppeasti. Määrittelijästä riippuen määritelmät luonnollisesti vaihtelevat. Ydinsisältönä on yleensä tasa-arvoisuus eli samanarvoisuus, erityisesti kaikkien ihmisten yhtäläinen arvo yksilöinä ja yhteiskunnan jäseninä. Työmarkkinoilla tasa-arvolla viitataan usein sukupuolten väliseen tasa-arvoon.
 
Tasa-arvon perusteet on kirjattu tasa-arvolakiin, joka kieltää syrjimästä ketään sukupuolen perusteella. Tasa-arvo-ohjelmissa ja -selonteoissa miehet mainitaan usein vain lyhyesti tai sivulauseissa. Se on ymmärrettävää, koska miesten ylivaltaisuus näkyy niin monilla yhteiskunnan lohkoilla.
 
Suomessa työmarkkinat ovat edelleen vahvasti jakautuneet miesten ja naisten aloihin. Tämä segregaatio on yksi EU:n suurimmista. Asiaa yritettiin korjata jo kymmenen vuotta sitten hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen samapalkkaisuusohjelmalla. Muutosta ei kuitenkaan ole juurikaan tapahtunut. Ohjelma on nyt uudistettu vuosille 2016–2019.
 
Erityisesti varsin naisvaltaiset julkinen sektori sekä palvelualat ovat jatkuvasti puhuneet palkkatasa-arvon puolesta. Puhe on pääasiassa kaikunut kuuroille korville.
 
Vuosina 2004 ja 2007 toteutetut julkisen sektorin palkkaohjelmat ovat nekin, totuuden vastaisesti, nostettu sekä työnantajien että poliitikkojen toimesta tikun nokkaan esimerkkeinä Suomen kilpailukykyä murentaneista suurvirheistä. Palkkaohjelmien osalta kiistämätön ja todistettu totuushan on, että niiden avulla pystyttiin ainoastaan estämään palkkaerojen kasvu yksityisen ja julkisen sektorin välillä.
 
Nyt Suomeen haikaillaan voimalla mallia, joka vielä lukitsisi järjestelmän naisvaltaisten alojen tappioksi. Samoin perhevapaita koskeva keskustelu tekee näkyväksi miesten haluttomuuden vahvistaa naisten työmarkkina-asemaa. Että se siitä tasa-arvotavoitteen vilpittömyydestä.
 
Ammatinvalintaan vaikuttavat muun muassa kulttuuritausta, työmarkkinoiden rakenne sekä koulutus. Koulutuksella on tietysti oma tärkeä ja keskeinen roolinsa tasa-arvon edistämisessä. Sillä on suuri merkitys, miten jo päiväkodeissa tai perusopetuksessa puhutaan kotitöistä, miesten ja naisten rooleista, töistä tai ammateista. Siksi uusien opetussuunnitelmien selkeä painotus tasa-arvon edistämiseen on noteerattava selvänä tehtävänä, ja näin varmasti tapahtuukin.
 
Tasa-arvon yhteydessä on nyt noussut esiin kysymys siitä, voivatko pojat enää olla poikia ja tytöt tyttöjä. Totta kai voivat.
 
Sukupuolisensitiivinen opetus samalla sekä tunnustaa tytöt tyttöinä ja pojat poikina että tukee ja rohkaisee tarkastelemaan kriittisesti yhteiskunnan sukupuolittuneisuutta. Näin myös sukupuolten välinen eriarvoisuus paljastuu, mikä valmentaa kaikkia miettimään keinoja epätasa-arvon poistamiseksi ja toimimaan tasa-arvon edistämiseksi.
 
Koulutuksella on tässä asiassa tärkeä tehtävänsä yhteiskunnan kehittämisessä. Kodit ovat kuitenkin avainasemassa. Vanhempien näyttämä esimerkki ja heidän puheensa suuntaavat kasvavien lasten ja nuorten ajattelutapaa varsin keskeisesti.
 
Vaikka kotien kasvatusvastuu korostuu tässäkin asiassa, ei tasa-arvon edistämistä voi eikä saa jättää kuitenkaan pelkästään niiden tehtäväksi. Sen on oltava yhteiskunnallisten tavoitteiden ja toimien keskiössä nyt ja aina.
 
Olli Luukkainen
OAJ:n puheenjohtaja
Twitter: @OlliLuukkainen
null