Opetusalan Ammattijärjestö

Puheenjohtaja Olli Luukkaisen blogi

Koulutuksen käänteinen kärkihanke

Ammatillisen koulutuksen uudistus liikahti eteenpäin, kun luonnos uudesta lakipaketista lähti lausuntokierrokselle 8. marraskuuta. Lausunnot esityksestä on oltava ministeriössä joulun alla, 19. joulukuuta.
Ammatillisen koulutuksen uudistus on valtaisa myllerrys. Muutos ei riitä kuvaamaan sitä, mitä reformilla tavoitellaan.
 
Opiskelu siirtyy työpaikoille, osaaminen arvioidaan näytöllä, opinnot etenevät yksilöllisesti eri oppimisympäristöissä eikä läsnäoloa oppilaitoksessa enää mitata laskentapäivinä. Näitä ja paljon muuta on tulossa koulutuksen arkeen, jos uudistus toteutuu vuoden 2018 alussa.
 
Uudistus sinällään on välttämätön, koska työelämän muutos on nopeaa eikä vanhoilla rakenteilla ja toimintatavoilla voida jatkaa. Mutta tämän käänteisen kärkihankkeen – termi, jolla Opetushallituksen pääjohtaja Aulis Pitkäläkin on reformia kuvannut – suurin ongelma on rahoituksen leikkaus. Vuoden 2017 resursseista viedään 190 miljoonaa euroa.
 
Tilanne on todella ristiriitainen; jo ennen varsinaista uudistusta viedään rahat ja irtisanotaan opettajat eikä aikaa, muista resursseista puhumattakaan, anneta uusien toimintatapojen kehittämiseen. Opettajia on jo irtisanottu yli 1 500, eikä tämäkään vielä riitä, koska muut säästämisen kohteet on jo käytetty.
 
Ammatilliset opettajat ovat tyrmistyneitä ja pettyneitä ammatillisen koulutuksen vähättelystä, joka näillä leikkauksilla on väistämättä seurauksena ja joka niillä on saatu aikaan.
 
Toiminnan muutoksiin on ammatillisessa koulutuksessa totuttu eikä niitä pelätä. Reformin linjauksiin ja lausunnolla olevan luonnokseen ei kutenkaan olla tyytyväisiä. Siksi nyt on tuotava näkyviin ne puutteet ja huolen aiheet, joita on näkyvissä.
 
Eniten esityksessä ihmetyttävät arvioinnin linjaukset. Opiskelijoiden oikeus saada osaamisen kehittymisestä arviointia ja palautetta ei lakiluonnoksessa tule selkeästi esille eikä sitä ole kirjattu lakiin.
 
Osaamisen arviontiin näyttäisi riittävän työelämässä annettu näyttö, jonka arvioinnista päättäisi kaksi koulutuksen järjestäjän nimeämää henkilöä. Toinen heistä olisi työelämän edustaja ja toinen opettaja tai joku muu koulutuksen järjestäjän nimeämä henkilö. Eli ei siis edes välttämättä opettaja.
 
Osaamiseen olennaisesti kuuluvan teoreettisen ymmärryksen arvioiminen ollaan jättämässä sattuman varaan. Tämä murentaa koko koulutuksen ja arvosanojen merkityksen sekä vaarantaa varmuuden todellisesta ja riittävästä osaamisesta.
 
Innostusta eivät lisää tulevat rahoituslinjauksetkaan. Perusrahoituksen osuus on jäämässä liian pieneksi. Jatkossa rahaa jaetaan suoritteista ja vaikuttavuudesta suhteellisen laskentajärjestelmän perusteella. Malli vaikuttaa kokonaisuudessaan varsin monimutkaiselta eikä ainakaan lisää kaivattua vakautta ja selkeyttä.
 
Suhteellinen järjestelmä ei ole osoittautunut kovin toimivaksi edes korkeakouluissa. Toisen asteen koulutukseen se soveltuu vieläkin huonommin, koska opiskelijoita ei voi valita, opiskelijoiden osaamisen tarpeet ja lähtökohdat ovat todella erilaiset ja järjestäjiltä puuttuvat erityiset keinot vaikuttaa ammattialan tai alueen työllisyystilanteiden muutoksiin.
 
Ammatillisen koulutuksen merkitys alueellisessa kehityksessä on monilla alueilla todettu erittäin keskeiseksi. Koulutuksen tarjontaa pidetään itsestään selvänä eikä sen olemassaolosta ole kannettu huolta.  Nyt pitäisi kuitenkin herätä huomaamaan, että jo ammatillisen koulutuksen tarjontaa lähestyy uhka.
 
Ilman elinkeinoelämän ja julkisten toimijoiden ääntä on vaarana, että iso osa ammatillisen koulutuksen vetovoimaisuuden ja laadun eteen tehdystä työstä häviää. Sitä menetystä ei muutaman miljoonan säästöillä kateta.
 
Työnantajilta, elinkeinoelämältä ja yrittäjiltä kaivataan nyt voimakasta ääntä ja vaikuttamista osaamisen laadun puolesta.
 
Olli Luukkainen
OAJ:n puheenjohtaja
Twitter: @OlliLuukkainen
null