Opetusalan Ammattijärjestö

Puheenjohtaja Olli Luukkaisen blogi

Oi nouse Suomi – Koulutuksen kärkimaaksi uudelleen

Uusimmat Pisa-tulokset julkaistiin tänään. On tärkeää huomata, että Suomi on edelleen koulutuksen huippumaa ja ehdotonta kärkeä oppimistulosvertailussa. Emme siis saa vaipua synkkyyteen tai masentua surkuttelemaan tuloksia. Mutta samalla on uskallettava katsoa totuutta silmiin.
Suomi teki Pisa-historiansa heikoimman tuloksen. Johtopäätösten lisäksi on todellisten toimenpiteiden aika ja nopeasti.
 
Vaikka tulostaso on edelleen kansainvälisesti vertaillen huippua, on suunta väärä ja vaatii välittömiä toimia kurssimuutoksen aikaansaamiseksi.
 
Lukutaidon suorituspisteet nousivat parilla pisteellä vuodesta 2012, mutta nekin ovat siitä huolimatta suomalaisittain heikoimmalla tasollaan. Matematiikan ja luonnontieteiden pistemäärät laskivat alimmalle tasolleen vuoden 2000 jälkeen.
 
Tuoreet Pisa-tulokset ilmentävät eriarvoisuuden kasvua. Vanhempien taustan vaikutus oppimistuloksiin on voimistunut ja myös alueelliset erot jyrkkenevät.
 
Uusi ilmiö on, että pääkaupunkiseutu menestyi koko muuta maata paremmin. Pääkaupunkiseudun kaupungit ovat pitäneet pääosin suuret ryhmäkoot kurissa, panostaneet opetuksen kehittämiseen ja täydennyskouluttaneet opettajiaan. Opettajia ei ole lomautettu. Myös sillä lienee merkitystä, että pääkaupunkiseutu kerää korkeasti koulutettua väkeä ja vanhempien vaikutus näin näkyy koulutuksen arvostuksena kodeissa.
 
Erityisen huolestunut on syytä olla heikosti osaavien määrän nopeasta kasvusta ja huippuosaajien vähentymisestä. Heikosti luonnontieteitä osaavien nuorten osuus on kolminkertaistunut. Vuosittain noin 6 000 nuorta jää ilman osaamistasoa, jota vaadittaisiin jatko-opinnoissa ja työelämässä. Osaaminen on täysin riittämätön niin ammatilliseen koulutukseen kuin työelämäänkin. Lukioonhan tämä joukko mitä todennäköisimmin ei mene.
 
Eli jo peruskoulussa alkaa osaamisvajekierre, joka varsin helposti johtaa syrjäytymiskierteeseen, koska tiedämme samojen oppilaiden menestyvän heikosti myös muilla oppimisen osa-alueilla. Valitettavan monella yhdistyvät osaamattomuus ja turhautuminen, jotka johtavat mahdollisesti myös kouluhäiriköintiin.
 
Tulokset siis osoittavat, että valitsemamme ideaalimalli kaikkien lasten opettamisesta niin sanotuissa tavallisissa oppilasryhmissä ei nykymuotoisin järjestelyin toimi käytännössä. Tuen tarpeessa olevat oppilaat eivät saa riittävästi tukea, kuten erityisopetusta. Tilannetta pahentaa se, että on sattumanvaraista, kuka tukea saa. Tästä kärsii myös ryhmän muiden oppilaiden, siis suuren enemmistön opiskelu. Totta kai tämä näkyy oppimistuloksissa.
 
Yleensä on uskaliasta tällaisessa tilanteessa nostaa esille nopeasti edistyvien ja erityislahjakkaiden tilanne. Sekin on nyt uskallettava tehdä. Huippuosaajien osuus on Suomessa vähentynyt dramaattisesti. Vuonna 2006 heitä oli 20,9 prosenttia 15-vuotiaista, nyt enää 14,3.
 
Huippuosaajista kasvaa niitä tulenkantajia, joiden vastuulla tulee olemaan suuri osa Suomen tulevaisuuden rakentamisesta. He tulevat osaamisellaan ja edelläkävijyydellään tuottamaan innovaatioita, uusia myytäviä tuotteita, luonnon hyvinvoinninkin turvaavia keksintöjä ja toimintamalleja ja niin edelleen. Siis työtä, työpaikkoja ja hyvinvointia suomalaisille.
 
Myös nopeasti oppivat hyötyvät merkittävästi siitä, että saavat riittävästi opetusta ja ohjausta. Nykyisin opettajat joutuvat muun oppilasryhmän koon, monimuotoisuuden ja sen työllistävyyden vuoksi jättämään heidät liiaksi oman onnensa nojaan.
 
Koulutuksen arvostus pitää nostaa sille kuuluvalle tasolle. Naapurimme Viro on tästä hyvä esimerkki. Se on noussut Suomen ohitse Euroopan parhaaksi koulutusmaaksi. Poliitikkojen on toimillaan osoitettava koulutuksen tärkeys. Viime eduskuntakaudella alkaneet toimet ovat osoittaneet ja osoittamassa täysin päinvastaista suuntaa.
 
Kaikkein tärkeintä on kuitenkin, että kodeissa puhutaan lapsille koulutuksen merkityksestä ja kouluttautumisen puolesta. Kodeissa on ohjattava ja jopa vaadittava lapsia ponnistelemaan ja näkemään vaivaa opiskelun ja oppimisen eteen.
 
Erityisen tärkeää on sisäinen motivaatio oppimiseen. Tätä lapsiltamme näyttäisi Pisa-tulosten perusteella puuttuvan. Keskustellaan ja ollaan siis kiinnostuneita siitä, mitä lapsemme koulussa oppivat! Lukuisat tutkimustulokset osoittavat opitun syvällisyyden ja sovellettavuuden vahvistuvan ponnistelujen seurauksena.
 
Meidän on rohkeasti suuntauduttava uudelleen tälle tielle. Vaikka kouluviihtyvyys on tietysti tärkeää, koulu ei ole pelkästään viihdytyslaitos, vaan sen tehtävänä on opettaa ja vaatia tekemään työtä. Tälle on saatava myös vanhempien tuki.
 

Olli Luukkainen
OAJ:n puheenjohtaja
Twitter: @OlliLuukkainen
 
PS. Lue myös OAJ:n Pisa-tiedote ja uutinen!
null