Opetusalan Ammattijärjestö

Puheenjohtaja Olli Luukkaisen blogi

Yliopistokoulutuksen laatu uhattuna

Korkeakoulujen visiotyössä pitäisi keskustella ennen kaikkea tehtävästä, tavoitteista, sisällöstä ja yliopistokoulutuksen laadusta.
Hallitusohjelmassa tavoitteeksi on asetettu maamme osaamis- ja koulutustason nostaminen. Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen osalta tavoitteeseen pyritään tänään (17.3.) alkavalla visiotyöllä, jonka pitäisi tuottaa malli laadukkaasta, vaikuttavasta ja kansainvälisesti kilpailukykyisestä korkeakoulujärjestelmästä.
 
Ennakkotietojen mukaan visiotyössä tarkastellaan korkeakoululaitoksen rakennetta ja laajuutta, tutkintorakennetta ja koulutusmääriä, ohjaus-, johtamis- ja rahoituskäytäntöjä sekä vaikuttavuutta. OAJ:n mielestä keskustelua pitäisi kuitenkin käydä rakenteiden sijaan ennen kaikkea tehtävästä, tavoitteista, sisällöstä ja yliopistokoulutuksen laadusta.
 
Kun yliopistojen rahoitusmallissa koulutuksen perusteella jaettavaa rahaa on vähennetty ja strategista rahaa lisätty, yliopistot ajautuvat uudistamaan rakenteitaan koulutuksen kehittämisen sijaan. Tässä laatunäkökohdat häviävät helposti tehokkuus- ja taloudellisuusvaatimuksille. Vähemmällä rahalla pitäisi nyt saada entistä enemmän ja entistä nopeammin.
 
Jatkuvasta uudistamisesta on tullut osa yliopistolaistenkin arkea. Uudistaminen on velvollisuus, joka pitää hoitaa muun työn ohessa, usein ilman siihen allokoitua lisätyöaikaa.
 
Kun erilaisia hallinnollisia tehtäviä siirtyy opettajien hoidettavaksi yhä enemmän ja opetukselle välttämättömiä tukitoimia vähennetään, yliopistojen opetushenkilökunnalla ei ole enää mahdollisuutta keskittyä ydintehtäviinsä: opettamiseen ja tutkimiseen. Kuitenkin juuri ne ovat ainoa laadun tae.
 
Yliopistokoulutukselle kasatut kansantaloudelliset odotukset ja tavoitteet sen nostamisesta kansainvälisesti houkuttelevaksi ovat ilmeisessä ristiriidassa meneillään olevan kehityksen kanssa. Syntymässä on koulutuksen liukuhihnakulttuuri, jossa tavoitellaan pikavoittoja pedagogisesti kestämättömin keinoin. 
 
Suurentuneet opetusryhmät, kontaktiopetuksen ja henkilökohtaisen ohjauksen väheneminen, opiskelijoiden itsenäisen opiskelun lisääminen, verkko-opetuksen käyttäminen säästämiskeinona, oppimistavoitteiden laskeminen, opetuksen ulkoistaminen sitä halvimmin tuottavalle ja rakenteellinen virtaviivaistaminen yksinomaan taloudellisin perustein ovat kaikki huolestuttavia merkkejä yliopistokoulutuksen tämänhetkisestä tilasta, muutoksen tausta-ajattelusta ja kehityksen suunnasta.
 
Yliopistoväen viesti on selkeä: laadukas yliopistokoulutus syntyy vain silloin, kun sen tekijöille annetaan riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia oman osaamisen käyttämiseen ja kehittämiseen.  Osallistaminen on avaintekijä muutoksia haettaessa ja niitä vahvistettaessa. Yliopistojen tulisikin entistä paremmin huolehtia henkilöstönsä hyvinvoinnista, luottaa heidän asiantuntemukseensa ja kehittää johtamiskulttuuriaan. 
 
Tehokkuutta ihannoivana aikana on vaarallisesti unohtumassa, ettei yliopisto ole tehdas, jonka tehtävänä on tuottaa kustannustehokkaasti innovaatioita teollisuuden vaihteleviin tarpeisiin.
 
Yliopiston syvin olemus on laadukkaan ja tieteellisesti perustellun tiedon tuottaminen, henkisen pääoman kasvattaminen ja kuten laissakin sanotaan, yhteiskunnan ja ihmiskunnan kehittäminen. Tämän tehtävän hämärtyessä kansakuntamme ja tulevat sukupolvemme menettävät sen kaikkein tärkeimmän omaisuutensa – sivistyksen. Jos kansakunnalla ei ole sivistystä, sillä ei ole tulevaisuutta.
 
Olli Luukkainen
OAJ:n puheenjohtaja
Twitter: @OlliLuukkainen
null