Opetusalan Ammattijärjestö

Puheenjohtaja Olli Luukkaisen blogi

Rahoitusleikkauksista panostuksiin

Vuonna 2011 työnsä aloittaneesta Kataisen hallituksesta alkaen kaikki hallitukset ovat tehneet koulutuksen, kasvatuksen ja tutkimuksen rahoitukseen leikkauksia. Kaikki eduskunnassa olevat puolueet ovat siis itse olleet hallituksessa niitä tekemässä.
Vaikka ennen viime eduskuntavaaleja kaikki puolueet ja puoluejohtajat lupasivat, ettei koulutusleikkauksia enää tehdä, niitä tehtiin kuitenkin. Leikkauksia tehtiin yhtä massiivisesti kuin edellisellä hallituskaudella.
 
Onnetonta on ollut sekin, että edellisen hallituskauden koulutusleikkauksia ei edes jälkeenpäin ole kyseenalaistettu. Jotkut puoleet ovat vain todenneet, että enää ei ole varaa jatkaa leikkauksia.
 
Onneksi kansa heräsi kuntavaaleissa puolustamaan koulutusta ja kasvatusta. Tutkimuksen puolustajina ovat olleet lähinnä elinkeinoelämä, taloustieteilijät ja tutkijatahot itse.
 
Vaikka monet puolueet pyrkivät teemoittamaan menneitä kuntavaaleja sote-vaaleiksi, ne nousivat kiistatta koulutusvaaleiksi. Olen vahvasti sitä mieltä, että näin tapahtui vain ja ainoastaan OAJ:n pitkäjänteisen, voimakkaan ja massiivisen monen tason vaikuttamistyön tuloksena. Tällaista palautetta tulee laajasti nyt myös yhteiskunnan muilta toimijoilta.
 
Kuntavaaleissa koulutuskysymykset ja -leikkaukset nousivat keskeiseen rooliin. On selvää, että tämä vaikutti merkittävästi vaalitulokseen.
 
Ottamatta millään tavalla kantaa minkään puolueen puolesta tai sitä vastaan, on selvästi nähtävissä, ettei kansa OAJ:n päävaaliteeman mukaisesti halunnut, että Suomi hölmistyy, vaan päätti äänestää koulun puolesta. Kuntavaalien tulos heijastui hyvin ja oikealla tavalla maan hallituksen tällä viikolla pitämän puolivälitarkastelun tuloksiin: nyt saatiin suunnanmuutos koulutusleikkauksista osaamiseen panostamiseen.
 
OAJ on tehnyt lukuisia perusteltuja ja hyvin taustoitettuja esityksiä koulutuksen, kasvatuksen ja tutkimuksen resursoinnin vahvistamiseksi. Esityksiä on pitkin mennyttä talvea tehty, toimitettu ja esitelty varsin laajasti poliittisille päättäjäjoukoille ja erilaisille taustaryhmille, ja ne on otettu asiallisesti ja hyvin vastaan.
 
Ongelmana on ollut yleinen taloustilanne ja julkisen sektorin rahoitustilanne. Velkaa ei ole haluttu ottaa ja rahaa lisäpanostuksiin ei muutoin kuulemma ole. Tottahan toki on, että lisäpanostus ilman lisävelkaa edellyttäisi leikkaamista toisaalla.
 
Joka tapauksessa kaikkein tärkeintä on, että nyt on tapahtunut suunnanmuutos leikkauksista lisäresursointiin. Hallitus laittoi lopultakin vaatimustemme mukaisesti pisteen jatkuville koulutusleikkauksille. Päätökset osoittavat, että hallitus on kuullut suomalaisten kuntavaaleissa antaman voimakkaan viestin siitä, että koulutukseen on panostettava, ei leikattava.
 
Vaikka euromäärät ovat erityisesti ammatillisen koulutuksen osalta pieniä verrattuna leikkauksiin, on näkökulman vaihdos merkittävä ja siitä on syytä antaa kiitosta. Uutta linjaa on kuitenkin lukuisilla tulevilla päätöksillä vahvistettava.
 
Erityisen merkittäviä ratkaisuja ovat perusopetuksen tasa-arvorahan kaksinkertaistaminen, varhaiskasvatusmaksujen alentaminen, varhaiskasvatuksen henkilöstörakenteen kehittäminen, päätös uudistaa lukiota, ammatilliseen koulutukseen osoitettu lisäraha, ammatillisten osaamiskeskittymien pääomittaminen, toimenpide-ehdotukset syrjäytymisen ehkäisemiseen sekä panostus tutkimukseen ja innovaatiotoimiin.
 
Toimenpidelistoissa ja jatkovalmistelussa on lisäksi sisällä lukuisia OAJ:n ehdotuksia muun muassa Nuorisonavigaattorista, Tasa-arvon tiekartasta ja Kotoutumiskompassista. Niidenkään paljon työtä vaatinut tekeminen ei siis todellakaan mennyt hukkaan.
 
Sen sijaan ammattikorkeakoulujen ahdinko ei näytä saavan hallitukselta edelleenkään ymmärtämystä, vaikka innovaatioseteli lieneekin tulossa tueksi. Ennakoiko tämä jo nyt seuraavassa hallitusohjelmassa tehtävää korkeakoulupolitiikan suunnanmuutosta? Kuten eräs järjestöaktiivimme kirjoitti, ammattikorkeakoulut saivat vapuksi kolmivärisen serpentiinin. Samoin aikuiskoulutuksen kurjuus ei kun jatkuu.
 
Suunnanmuutos on siis tapahtunut. Siitä kuuluu antaa kiitos maan hallitukselle ja erityisesti tietysti opetusministeri Sanni Grahn-Laasoselle. Lopuksi on kuitenkin kirjattava klassiset sanat: Suunnanmuutos on oikea, mutta riittämätön. Nyt avatulla tiellä on syytä jatkaa ja kääntää tulevilla päätöksillä muutoskulmaa vielä voimakkaasti suuremmaksi.
 
Investoinnit osaamiseen ovat panostuksia tulevaisuuteen!
 
 
Olli Luukkainen
OAJ:n puheenjohtaja
Twitter: @OlliLuukkainen
 
 
Lue lisää puoliväliriihen tuloksista:
null