Opetusalan Ammattijärjestö

Puheenjohtaja Olli Luukkaisen blogi

Minne korkeakoulutuksen visio hukkui?

Kauan kaivattu ja paljon puhuttu korkeakouluvisio jäi lähtötelineisiin, ja henkilöstö sivuutettiin visiotyössä täysin. Suomi ei vieläkään saanut korkeakoulupoliittista pitkän aikavälin linjauspaperia. Nyt visiosta on tulossa lainsäädännöllinen uudistus, jossa nykyiset yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen lait kirjoitettaisiin yhteen lakiin.
Koulutukseen ja tutkimukseen panostamisen pitää olla pitkäjänteistä kasvupolitiikkaa. Nyt meillä on valmiin vision sijaan monta kysymystä siitä, millaiseksi uusi laki lähtee muotoutumaan.
 
Miten legitimoidun aseman laki antaisi korkeakouluille, vai menisivätkö kaikki toimilupakäytäntöön? Saisiko ammattikorkeakoulut tasapuolisen aseman yliopistojen rinnalla vai kävisikö niin, että ammatillinen korkeakoulutus ajettaisiin alas ja osiot istutettaisiin yliopistojen toimintaan? Entä ratkaisiko yhteinen laki nykyisiä ongelmia?
 
Vastauksia ei tiedä kukaan, ja korkeakoulujen johdon tekemien keskustelunavausten perusteella näyttää siltä, että heidänkin tavoitteensa ovat aivan muita kuin yksi korkeakoululaki.
 
OAJ:nä olemme pitkin vuotta kannustaneet korkeakoulujen henkilöstöä osallistumaan korkeakouluvision verkkoaivoriihiin ja visiopajoihin. Julkisuudessa hehkutettujen osallistamistapojen taustalle on kuitenkin kätkeytynyt piiloprosesseja, joista henkilöstö on sivuutettu täysin.
 
Kun puhutaan korkeakoulujen yhteisestä näkemyksestä, puhutaan nimenomaan niiden johdon näkemyksistä. Korkeakoulujen sisällä visiotyötä ei ole käsitelty. Tämä on täysin vastoin sitä periaatetta, jolle korkeakoulut ovat syntyneet: ne ovat oppimisyhteisöjä, joissa vaikuttaa kollegiaalinen toimintatapa.
 
Nykyinen henkilöstön sivuuttava tapa kertoo siitä muutoksesta, joka korkeakoululakien uudistamisessa ajettiin läpi. Yliopistoista ja ammattikorkeakouluista muokattiin joustavia, ketteriä ”koulutusyrityksiä”, ja henkilöstön vaikuttamistapoja vähennettiin. Huolestuttavin viesti kuultiin viime viikolla pidetyssä visioseminaarissa: opetus- ja kulttuuriministeriötä ei enää kiinnosta huomioida henkilöstön ääntä, sillä se olisi puuttumista koulujen autononomiaan – ja se on johdon tehtävä.
 
Fokus yhteistyöhön ja osaamiseen
 
Mitä visiotyössä sitten pitäisi saada aikaan? Tässä muutama esimerkki:
 
  1. Visiossa pitää nousta esille väestön osaamistason nostaminen, elinikäisen oppimisen vahvistaminen ja oppimisympäristöjen kehittäminen. Myös yhteistyö ja avoimuus toimintatapana ovat keskeisiä kehityskohteita.
     
  2. Korkeakoulujen paras kilpailuetu on osaava ja hyvinvoiva henkilöstö. Henkilöstön työhyvinvoinnin ja työskentelyolosuhteiden parantaminen pitää olla lähtökohta, jos halutaan tavoitella laadukasta ja vaikuttavaa korkeakoulutusta. Korkeakoulujen kehittämisessä onkin keskityttävä opetuksen laadun ja työelämäyhteyksien vahvistamiseen pitkään jatkuneen rakenteellisen kehittämisen sijaan. Useat eri henkilöstökyselyt osoittavat, että korkeakoulujen henkilöstön voimavarat ovat koetuksella. Pelottavinta on, että korkeakoulukenttä ja sen arki saadaan rakenteellisilla uudistuksilla sekamelskaan useaksi vuodeksi, ja opetuksen ja tutkimuksen vahvistaminen unohtuu.
     
  3. Työmarkkinat tarvitsevat myös tulevaisuudessa sekä yliopistollista että ammatillista korkeakoulutasoista osaamista sekä näin suuntautunutta tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa. Lainsäädännön tehtävänä on varmistaa tämän tarpeen täyttyminen. Tavoitteena tulee olla monipuolisen osaamisen tuottaminen molempien korkeakoulututkintojen kautta niin, että molempien toiminnan vahvuuksia kehitetään, mutta eri toiminnoissa haetaan synergiahyötyjä. Tätä kautta painopiste saadaan siirrettyä koulutuksen sisältöjen laadun kehittämiseen.
     
  4. Osaamiskeskittymät ja niiden sisällä toimivat ekosysteemit toisivat laajemmin esille osaamisen vahvuudet kuin ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhdistäminen. Osaamiskeskittymämalli parantaa koulutuksen ja tutkimuksen laatua, tukee monitieteisyyttä ja -alaisuutta, vahvistaa aluetta sekä sitoo mukaan toimintaan alueen eri toimijoita kuten oppilaitoksia, yrityksiä, tutkimuslaitoksia ja julkisia toimijoita. Visiossa tulee ottaa kantaa myös siihen, kuinka yhteys muihin koulutusketjun toimijoihin varmistetaan. 
     
  5. Korkeakouluyhteisöllä on oltava aito mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa korkeakoulun kehittämiseen. Edelläkävijäyrityksissä toiminnan läpinäkyvyys on aivan uudella tasolla; asiantuntijat voivat ottaa kantaa yrityksen asioihin ja vaikuttaa valintoihin. Tässä on oppimisen paikka kaikille korkeakoulutuksesta päättäville.
 
Olli Luukkainen
OAJ:n puheenjohtaja
Twitter: @OlliLuukkainen
null