Opetusalan Ammattijärjestö

Puheenjohtaja Olli Luukkaisen blogi

Sutta ja sekundaa – Mitä tapahtuu ammatillisen koulutuksen maineelle?

Ammatillinen koulutus ja reformi puhuttavat. Se ei ole ihme, sillä ensi vuodenvaihde ja reformin startti lähestyvät.
Koulutuksenjärjestäjät ovat varsin suurissa vaikeuksissa reformiin mentäessä, taloutta leikataan hurjilla summilla. Vaikka rahoitusta palautetaankin 60 miljoonaa euroa eri reittejä pitkin, jää rahoitus suhteessa aiempaan pakkaselle 180 miljoonaa euroa.
 
On luonnollista, että koulutuksenjärjestäjät ovat lähteneet sopeuttamaan talouttaan, mutta keinot ovat osalla jopa pöyristyttäviä.
 
Joissakin ammattiopistoissa opetusta korvataan ohjaajan antamalla ohjauksella. Muutamat oppilaitokset, Salpaus ja Hyria etunenässä, ovat siirtäneet opettajien tehtäviä sopimusten vastaisesti ohjaajille. Näissä oppilaitoksissa ohjaajat, joilla ei ole opettajan koulutusta tai kelpoisuutta, tekevät töitä halvemmalla ja suuremmalla työmäärällä kuin opettajat tekisivät.
 
Joissakin ammattiopistoissa useilla perustutkintojen koulutusaloilla on opiskelijoiden työjärjestykseen merkitty tunteja otsikolla ”ammattiosaamisen täydentäminen”. Näitä tunteja pitävät ohjaajat. Tunteja on 2–4 viikossa. Samaan aikaan koulutusalojen kaikki opettajat ovat osa-aikaistettu yt-menettelyn lopputuloksena eikä heille ole annettu kyseisiä tunteja. Eikös olekin hienoa ja vastuullista koulutuksen järjestämistä?
 
Ilmiön leviäminen herättää nyt sekä kiukkua että suurta huolta. Miksi ihmeessä aidosti ammatillista koulutusta arvostavat oppilaitokset, toimintaa kehittävät toimijat tai työnantajat eivät reagoi tähän? Jos esimerkiksi lukiossa aineenopettajan opetus olisi toisinaan ohjaajan käsissä, asia olisi varmasti lööpeissä. Kyseisen koulutuksenjärjestäjän ei tarvitsisi jatkossa haaveilla hakijoista.
 
Mutta mikä on tilanne ammatillisen koulutuksen sektorilla? Ilmiötä mainostetaan hyvänä keksintönä.
 
Säästääkö ammatillinen koulutus itsensä tarpeettomaksi? Mitä järkeä on hakeutua sellaiseen koulutukseen tai oppilaitokseen, jossa saadaan vähän leikkiä ammattilaiseksi kasvua jonkun lähes ammattilaisen johdolla. Opiskelijoille tämä asia kirkastuu ennen pitkää.
 
Tällä menolla ammatilliseen koulutukseen ei enää luoteta. Hakijat kaikkoavat, eikä ammatillista koulutusta enää arvosteta työelämässä jatko-opinnoista puhumattakaan.
 
Vanhemmat ja huoltajat ovat kysyneet myös meiltä OAJ:stä, voiko nuoren päästää hakeutumaan ammatilliseen koulutukseen, kun tilanne on näin sekava. Myös oppilaanohjaajat perusopetuksessa ovat hämmentyneitä. Jotkut jopa ohjaavat tällä hetkellä valinnoistaan epävarmoja ensisijaisesti lukioon miettimään tulevaisuuttaan.
 
Näin ei ollut vielä viisi vuotta sitten. Silloin tietoa ja ohjausta annettiin, kun opot luottivat ammatilliseen koulutukseen. Toisen asteen väyliä pidettiin yhdenvertaisina laadukkaina koulutusmuotoina, ei enää.
 
Laadukasta koulutusta tarjoavien oppilaitosten olisi herättävä ja laitettava nämä ”luikurit” ojennukseen. Suurin osa järjestäjistä pitää nimittäin edelleen oman oppilaitoksensa toiminnan laadusta huolta –  opettajiin luotetaan ja opetusta kehitetään pitkäjänteisesti. Tähän ei kuitenkaan kohta ole kilpailutilanteessa varaa, jos suoritteet ratkaistaan ja niitä tehtaillaan toisissa organisaatioissa ”leikkikaluilla”. Sellaiseksiko ammatillisen koulutuksen suunta halutaan?
 
Olli Luukkainen
OAJ:n puheenjohtaja
Twitter: @OlliLuukkainen
 
null