Opetusalan Ammattijärjestö

Puheenjohtaja Olli Luukkaisen blogi

Liittokierros oli sekä tyypillinen että poikkeuksellinen

Sopimusneuvottelut kasvatus-, koulutus- ja tutkimusalalla saatiin maaliin 6. maaliskuuta. Neuvottelukierros oli haastava, mutta kaiken kaikkiaan neuvottelujärjestelmä osoitti jälleen kerran toimivuutensa.
Nyt käyty liittokierros oli sekä tyypillinen että poikkeuksellinen, mutta enemmän poikkeuksellinen.
 
Tyypillistä oli se, että nyt neuvottelupöydissä kautta koko työmarkkinakentän oli paljon sopimusalojen omia erityiskysymyksiä, eli niin sanottuja tekstikysymyksiä, jotka olivat kertyneet pitkällä keskitettyjen työmarkkinaratkaisujen kaudella.
 
Oman erityispiirteensä jo viime syksynä alkaneeseen kierrokseen on tehnyt EK-laisten liittojen erittäin voimakas keskinäinen koordinaatio, jolla haluttiin estää minkään sopimusalan palkankorotusten nouseminen vientialoja korkeammaksi. Erityisesti näytti siltä, että EK-laisissa liitoissa vahdittiin julkisen sektorin palkkojen nousua.
 
Tämä vaikeutti julkisen sektorin neuvotteluja, koska palkkaliukumien seurauksena myös keskitettyjen ratkaisujen aikana yksityisen sektorin palkkakehitys pääsääntöisesti oli ollut julkista sektoria parempi.
 
Itse asiassa julkisella sektorilla palkkaliukumia ei ole ollut vuosiin juuri lainkaan. Tähän pääsyynä ovat maan hallitusten ja eduskunnan ylimitoittamat julkisten palveluiden vastuut suhteessa rahoituksen määrään. Julkisen sektorin rahoitus on näin ollen alijäämäinen: kulutetaan enemmän kuin rahaa on. Tämä ei miltään osin ole julkisen sektorin työntekijöiden vika.
 
Hiljattain on paljastunut pääkaupunkiseudulla jopa pöyristyttävä palkkakartelli, jossa kaupunkien johtavat virkamiehet ovat sopineet lastentarhanopettajien – tavoitteena myös muiden opettajien –  palkkojen pitämisen alimmalla mahdollisella tasolla. Sovitaan siis, ettei opetushenkilöstölle ohjata lainkaan palkkaliukumia. Hienoa ”arvostusta”.
 
Lisäksi julkista sektoria neuvottelukierroksella hiersivät Kikyn jäämistönä osittaiset, määräaikaiset lomarahaleikkaukset. Niiden aiheuttama katkeruus heijastui kunnan, valtion ja kirkon neuvottelupöytiin aivan ymmärrettävästi. Tätä riesaa ei yksityisen puolen neuvotteluissa ollut.
 
Julkisen puolen neuvotteluille on annettava kiitos pragmaattisesta ratkaisuhalukkuudesta. Neuvotteluasetelma oli vaikea ja neuvotteluihin mahtui erittäinkin vaikeita hetkiä, mutta näissäkin olosuhteissa pystyttiin löytämään hyvä tulos yhdessä rakentamalla ja yhdessä vaihtoehtoisia reittejä etsien.
 
Oli selvää ja luonnollista, että kunta-ala maan suurimpana sopimusalana 420 000 palkansaajan voimalla oli julkisen sektorin suunnan näyttäjä. Neuvotteluissa pystyttiin tekemään kokonaisuuden kannalta monia todella merkittäviä ratkaisuja, jotka hyvällä tavalla heijastuivat myös muihin neuvotteluihin. Tällaisia ovat muun muassa tuloksellisuuserä, palkkaohjelma ja sairaan lapsen hoitoa ja palkallista isyysvapaata sekä yleistä työaikaa koskevat määräykset.  
 
Erikseen on suurena edistysaskeleena mainittava kunta-alan ammatillista koulutusta koskeva vuosityöaikaratkaisu. Tämä lienee tämän neuvottelukierroksen yksi koko työmarkkinakentän suurimmista rakenteellisista muutoksista.
 
Yksityinen koulutus-, kasvatus- ja tutkimusala olivat suurissa vaikeuksissa läpi neuvottelujen. Tämä sinällään ei palkansaajapuolta yllättänyt. Merkit olivat ilmassa jo loppusyksystä, vaikka todellisiin neuvotteluihin päästiin vasta tammikuun puolivälissä.
 
Poikkeuksellista yksityisen puolen neuvotteluissa oli sekin, että työnantaja kantoi pöytään vuoren palvelussuhteen heikennyksiä. Tämä siitäkin huolimatta, että kaikilla muilla sopimusaloilla sopimuksia pyrittiin kehittämään tekstikysymysten pitkän kuivan kauden takia.
 
Kuten tunnettua, tasapainoa jouduttiin hakemaan valtakunnansovittelijan toimistolta, valitettavasti jopa työtaistelu-uhkin ja -toimin.
 
Harmillista onkin, että yksityisen koulutus- ja tutkimusalan sopimusten kehittäminen muuttuvaan toimintaympäristöön soveltuviksi jäi lähes kokonaan pois.
 
Kaiken kaikkiaan neuvottelujärjestelmä näytti jälleen kerran toimivuutensa. Sopimukset koko 600 000 julkisen sektorin tai enemmistöltään julkisrahoitteisen koulutus-, kasvatus- ja tutkimusalamme palkansaajan osalta ovat syntyneet. Hyvä niin ja niin tulee olla.
 
Yksi tärkeimmistä Suomen vahvuuksista on olla toimiva sopimusyhteiskunta. Jos joku taho tätä pyrkii romuttamaan, on sitä vastaan lähdettävä kaikella mahdollisella joukkovoimalla.
 
Tämän sopimuskierroksen historialliseksi jälkimauksi tulee jäämään sen kansallista kilpailukykyämme ja työllisyyttä edistävä sekä kosolti ostovoimaa säilyttävä vaikutus. Viimeistä vuosikymmentä ja nykyaikaa ajatellen tärkeämpää lopputulosta ei olekaan.
 
Olli Luukkainen
OAJ:n puheenjohtaja
Twitter: @OlliLuukkainen
 
 
Lue lisää neuvotteluissa
null