Opetusalan Ammattijärjestö

Oppivelvollisuusmalli – tukkona vai tukena?

Emppu oppii nopeasti, Nikillä on haasteita oppimisessaan. Oppivelvollisuuden jäykkä ja joustamaton nykymalli hankaloittaa molempien opinpolkua. Tarina kertoo, miten OAJ:n uusi oppivelvollisuusmalli auttaa sekä Emppua että Nikiä. Kun nuori saa oikeaa tukea oikeassa paikassa, oma paikka löytyy ja elämä alkaa.
Empun mutkainen opintie – nykyinen oppivelvollisuusmalli
Sutjakkuutta Empun opintoihin – uusi oppivelvollisuusmalli
Nikin koulutie kangertelee – nykyinen oppivelvollisuusmalli
Nikin opinpolkua tasoitetaan – uusi oppivelvollisuusmalli

Empun mutkainen opintie – nykyinen oppivelvollisuusmalli
Emppu asuu kunnassa, jossa on alle 5000 asukasta. Tällaisia kuntia on Suomessa 134, ja niissä asuu 6,4 prosenttia suomalaisista.
Olipa kerran Emppu, joka syn­tyi keväisenä maaliskuun päivänä pieneen suomalaiseen kuntaan. Ensimmäisen vuotensa Emppu vietti kotona äitinsä kanssa, isä työskenteli myyntiedustajana. Kun äiti palasi töihin naapurikaupungin kirjastoon, Emppu aloitti varhais­kasvatuksen.
Päiväkodissa hän sai paljon ystäviä ja oppi nopeasti asioita. 5-vuotiaana Emppu osasi lukea sujuvasti, ja äiti sai kantaa hänel­le kirjastosta kassikaupalla kirjo­ja. Empun vanhemmat pohtivat, pitäisikö Empun aloittaa koulu jo 6-vuotiaana. He päättivät kuiten­kin, etteivät ala selvittää, miten koulunalkua voisi varhentaa. He eivät myöskään halunneet teh­dä numeroa Empun osaamisesta.
Kun Emppu sitten aloitti en­simmäisellä luokalla, vanhemmat huomasivat heti, etteivät kou­luaineet tarjoa Empulle riittävästi haasteita. Emppu laiminlöi läksyjä ja muita koulutehtäviä, koska ne tuntuivat liian helpoilta. Luokalla oli useita tukea tarvitsevia oppi­laita, mutta hyviä arvosanoja saa­neen Empun opiskelusta ei oltu huolissaan. Koska Emppu muuten kävi koulua kavereidensa kanssa mielellään, vanhemmatkaan eivät asiaan sen enempää puuttuneet.
Yläkouluikäisenä Emppu alkoi pohtia tulevaisuuden haaveitaan tarkemmin. Emppu matkusteli perheensä kanssa paljon. Eräällä kesälomareissulla hänelle valke­ni: "Haluan tehdä töitä matkailun ja turismin parissa!"
Alaa ei kuitenkaan voinut opis­kella Empun kodin lähellä
Isän ehdotuksesta Emppu päätyi oman kunnan ammatti­kouluun opiskelemaan tekniik­kaa. Opiskelu alkoi hyvin, mutta sisäistä paloa tekniikkaan Empun oli vaikea löytää. Etenkin itseopis­kelupäivät kuluivat usein kaverei­den kanssa aivan muissa puuhissa.
Eräänä päivänä Empun isä sai puhelun opettajalta, joka kertoi huolensa Empun opiskelusta.
 
"Emppu on valtavan lahjakas, mutta tekniikan ala ei tunnu hän­tä kiinnostavan. Voisitteko puhua asiasta kotona?" hän ehdotti.
 
Asia otettiin Empun kanssa puheeksi. Vanhemmat huomasi­vat pian, että matkailu oli yhä Em­pun mielestä kiinnostavin vaih­toehto. Vanhemmat suostuivat viimein siihen, että pian 18-vuo­tias Emppu muuttaa pois kotoa ja aloittaa opinnot matkailualalla naapurikunnassa. Emppu valmis­tui ammattiin 20-vuotiaana.
 
Valmistujaisjuhlissaan hän pohti: "Olisinkohan voinut löytää oma polkuni helpommin?"
 
Sutjakkuutta Empun opintoihin – uusi oppivelvollisuusmalli
 
Päiväkodissa huomataan, että oppiminen on Empulle helppoa.
Emppu oppii pian lukemaan sujuvasti ja suorastaan ahmii kaik­ki tarjolla olevat tiedot ja taidot. Hän osaa työskennellä ryhmässä ja pärjää hyvin kavereiden kans­sa. Emppu aloittaa esiopetuksen 5-vuotiaana ja saa keväällä toisi­naan olla osan päivää ekaluokka­laisten ryhmässä. Opettaja arvioi, että Emppu voisi siirtyä syksyllä 6-vuotiaana ekaluokalle. Empun vanhemmat ovat samaa mieltä.
 
Emppu pärjää hyvin alkuope­tuksen 1–2-luokilla. Opettaja ja eri­tyisopettaja ehtivät tiiminä suun­nitella opetuksen eriyttämistä tukemaan Empun vahvuuksia. Tut­tu erityisopettaja konsultoi opet­tajia Empun opetuksen eriyttämi­sestä koko peruskoulun ajan.
 
Nopeasti oppivaa Emppua kiinnostavat monet ammatit. Hä­nen on vaikea valita mieluisinta vaihtoehtoa. Kahdeksannella luo­kalla Emppu saa tukiopinto-oh­jausta, jossa oppilaanohjaajalla on aikaa syventyä Empun kanssa koulutuspaikan valintaan.
 
Empun perhe matkustelee paljon. Matkailuala onkin alkanut kiinnostaa Emppua myös tuleva­na ammattina. Oppilaanohjaaja kertoo, että joitakin ammatillisen koulutuksen opintoja voisi suo­rittaa jo perusopetuksen aikana. Näin Empulle selviäisi jo ennen pe­ruskoulun päättymistä, onko mat­kailuala hänen juttunsa.
 
Emppu suorittaa muutaman matkailualan kurssin ja innostuu hakemaan alan opiskelupaik­kaa. Opinto-ohjaaja saa Empun innostumaan kaksoistutkinnos­ta, mikä mahdollistaisi laajan kie­litaidon sekä monipuoliset kor­keakouluopinnot kotimaassa ja ulkomailla. Ammatillisessa op­pilaitoksessa peruskoulun aika­na suoritutetut kulttuuri-ja asia­kaspalvelun opinnot luetaan nyt opintoihin hyväksi, eikä taitavalle Empulle tuota vaikeuksia suorit­taa kaksoistutkintoa.
 
Emppu etenee opinnoissa reippaasti. Osan opinnoista hän suorittaa ulkomailla. Hän valmis­tuu ammatillisesta oppilaitokses­ta ja suorittaa ylioppilaskirjoituk­set 18-vuotiaana.
 
Koska Emppu on tehnyt töitä jo opintojen aikana, hän saa työ­paikan heti valmistumisen jälkeen. Työ hotellin asiakaspalvelussa su­juu hyvin. Myös jatko-opinnot ja kansainvälinen ura kiinnostavat.
 
Emppu ottaa tuttuun tukiopin­to-ohjauksen opoon yhteyttä ja keskustelee suunnitelmistaan hä­nen kanssaan. Ammattikorkea­koulun Palvelujen tuottaminen ja johtaminen -koulutusohjelma tuntuu sopivimmalta. Emppu ha­kee ja pääsee opiskelemaan res­tonomiksi.
 
”Ihanaa, että oma ala löytyi varhain ja että opiskeltavaa riit­tää vaikka koko elämän ajaksi!”
 
 
Nikin koulutie kangertelee – nykyinen oppivelvollisuusmalli
 
Niki asuu kaupungissa, jossa on yli 50 000 asukasta. Näitä suuria kaupunkeja on Suomessa 21, ja niissä asuu yli puolet suomalaisista.
 
Olipa kerran Niki, joka rakasti tanssia ja liikuntaa yli kaiken.
 
Niki syntyi eräänä marraskui­sena aamuna kasvavan teollisuus­kaupungin sykkeeseen. Silloin kun vanhemmille tarjoutui pätkätöitä, Niki kävi päiväkodissa. Erossaolo vanhemmista tuntui Nikistä kui­tenkin ahdistavalta, eivätkä lei­kit ikätovereiden kanssa tahto­neet sujua.
 
Esiopetukseen Niki meni 6-vuotiaana ja kouluun 7-vuotiaana. Peruskoulun ensimmäiset vuodet Niki vielä sinnitteli nipin na­pin muiden tahdissa. Yläluokille tultaessa oppimisen haas­teet alkoivat ka­sautua, koska perusasioiden op­piminen oli jäänyt liian heikolle pohjalle. Eräänä päivänä Niki ker­toi itkien äidilleen: "En ymmärtänyt taaskaan matikan tunnilla mitään! Kokeesta tuli vitonen."
 
Äiti koetti rohkaista Nikiä, mut­ta ei osannut auttaa lastaan. Niki purki ahdistustaan liikunta-ja tanssiharrastuksensa parissa.
 
Yhdeksännellä luokalla Niki sai kutsun käydä opinto-ohjaajalla, jolta sai valtavasti tietoa eri aloista. Opinto-ohjaaja kertoi myös, että Nikin pitäisi korottaa rutkasti ar­vosanojaan päästäkseen opiske­lemaan liikunta-alaa. Valitettavasti kunnassa ei ollut tarjolla kymppi­luokkia, missä arvosanojen koro­tusta olisi voinut yrittää.
 
Niinpä Niki päätti jatkaa opin­tojaan lukiossa. Niki valvoi iltaisin tuntikausia selviytyäkseen koti­tehtävistään. Eräänä päivänä Nikin nukahdettua matematiikan tun­nille opettaja otti ongelmat pu­heeksi ja ehdotti: "Opo lupasi sel­vittää kanssasi, olisiko liikunnan alan ammatillisia opintoja mahdol­lista suorittaa oppisopimuksella."
 
Puoli vuotta vierähti, kunnes kaupungin urheiluseurojen ja am­matillisten oppilaitosten joukosta viimein löytyi Nikille sopiva liikun­nanohjaajan ammattiin valmista­va oppisopimuskoulutus.
 
”Harmittaa koko lukioaika,” Niki mietti jälkeen päin. ”Siitä jäi sel­lainen olo, että en tajua monista asioista yhtään mitään.”
 
 
Nikin opinpolkua tasoitetaan – uusi oppivelvollisuusmalli
 
Niki menee päiväkotiin 4-vuoti­aana, ja 5-vuotiaana hän aloittaa kaksivuotisen esiopetuksen. Las­tentarhanopettaja ja erityisopet­taja tukevat Nikin ryhmäytymistä sekä sosiaalisten taitojen kehitty­mistä. He huomaavat, että muut lapset ihailevat Nikin liikunnallisia kykyjä. Hänen kielelliset ja mate­maattiset valmiutensa ovat puo­lestaan heikompia kuin monilla ikätovereilla. Vaikka hän ei ole vie­lä saavuttanut riittävää osaamis­ta aloittaakseen koulun, hän saa siirtyä tuttujen kavereiden kanssa ensimmäiselle luokalle vuosiluok­kiin sitomattomaan opetukseen.
 
Vahva erityisopettajien tuki koko esi-ja alkuopetuksen ajan tuottaa tuloksia hitaasti mutta varmasti, ja ennen toisen luokan loppumista Niki on saavuttanut osaamistason, jota edellytetään kolmannelle luokalle siirtymisessä.
 
Peruskoulussa Nikin opettajat työskentelevät tiiviissä yhteistyös­sä erityisopettajan kanssa. Kahdeksannella luokalla Niki käy opinto-ohjaajalla, joka tu­kiopinto-ohjauksen avulla ehtii perehtyä Nikin vahvuuksiin. Mo­nipuolista liikuntaa harrastavalle ja seuransa apuvalmentajana toimi­valle Nikille löytyykin yheistyössä sopiva liikunnan alan perustutkin­to. Siihen pääseminen edellyttää hyvää perusopetuksen päättöto­distusta, ja lisäksi on suoritettava valintakoe.
 
Opo tukee Nikiä tukiopin­to-ohjauksella yhdessä eri­tyisopettajan kanssa niin, että motivoitunut Niki saa nostettua keskiarvonsa vaaditulle tasolle. He kannustavat Nikiä myös valin­takokeeseen lukemisessa ja ke­hittävät Nikin oppimistaitoja. Opo on Nikin tukena vielä ammatilli­sen oppilaitoksen ensimmäisen vuoden loppuun. Hän varmistaa, että Nikillä on riittävästi lähiope­tusta ja tarpeeksi erityistä tukea opintojen suorittamiseen. Myös Nikin urheiluseura mahdollistaa opintojen suorittamisen osak­si oppisopimuksella. Niki valmis­tuu ammatillisesta koulutukses­ta 19-vuotiaana.
 
”Opo ja erityisopettaja ovat kyllä tosi hyviä tyyppejä. He aut­toivat minua uskomaan itseeni,” Niki kertoi valmistujaisissa par­haalle kaverilleen.
 
Opinpolku uusiksi! -julkaisu on jaoteltu nettitekstiksi alaotsikoittain:
Ratkaisu 1
Ratkaisu 2
Ratkaisu 3
Ratkaisu 4
Ratkaisu 5
Ratkaisu 6
Oppivelvollisuusmalli–tukkona vai tukena?
null