Opetusalan Ammattijärjestö

Uutiset

OECD:n koulutusjohtaja: otetaan mallia eliittikouluista

OECD:n koulutusjohtaja Andreas Schleicher listaa viisi keinoa, joilla eroja oppimistuloksissa saadaan kavennettua. 
Koulutus on tänä päivänä arvokkaampi voimavara kuin koskaan aikaisemmin. Samalla se jakaa maailman kahtia voimakkaammin kuin ennen: Teknologinen kehitys ja globalisaatio luovat mahdollisuuksia, joita ihmiskunnalla ei ole koskaan ennen ollut. Molemmat kuitenkin myös kasvattavat kuilua hyväosaisten ja muiden välillä suuremmaksi kuin koskaan.
 
– Korkeasti koulutetuilla osaajilla on nyt edessään ennennäkemättömiä mahdollisuuksia. Osaamismittareilla mitattuna huonosti pärjäävillä ei puolestaan ole koskaan ollut niin kurja tilanne kuin nyt, OECD:n koulutusjohtaja Andreas Schleicher sanoo.
 
Schleicher puhuu Dubaissa Global Education and Skills Forumissa, ja puheen aiheena ovat globaalisti valtaviksi kasvaneet oppimiserot. Viesti on tyly: koulutusjärjestelmät vaativat perusteellista remonttia. 
 
Menetämme Schleicherin mukaan valtavan määrän potentiaalia, koska niin monelta oppilaalta jää oppi saamatta tai koska heitä opetetaan väärillä tavoilla. Opetuksen laatu vaikuttaa oppimistuloksiin, ja OECD:lla on tutkimustietoa väitteen tueksi.
 
– Heikoitenkin pärjäävä kymmenys Shangaissa päihittää matematiikan oppimistuloksissa parhaiten pärjäävät yhdysvaltalaislapset. Tämä osoittaa, että köyhyys ei ole kenenkään väistämätön kohtalo, vaan moni koulujärjestelmä yksinkertaisesti epäonnistuu dramaattisesti huonosti pärjäävien tukemisessa, Schleicher sanoo.
 
Mitä sitten pitäisi tehdä, että oppimiserot saataisiin kapeammiksi? Olennaista olisi, että oppijat saisivat laadukasta opetusta taustastaan riippumatta. Schleicherin mielestä koko yhteiskunnan on tuettava oppimista. Vain siten lapset ja nuoret voivat oppia taitoja, jotka valmistavat heitä tulevaisuuteen.
 
Tässä Schleicherin viisi keinoa osaamiserojen kaventamiseksi:
 
 
1. Päättäjien laitettava puitteet kuntoon
 
Kaiken a ja o on, että valtio järjestää koulutusta, johon osallistumiseen kaikilla on taustastaan riippumatta yhdenvertainen mahdollisuus. Nykyajan osaamisvaatimukset ovat kuitenkin niin moninaiset, että enää ei riitä, että lapset käyvät koulussa ja heidän päihin kaadetaan tietoa. Tarvitaan enemmän.
 
Valtion on myös mahdollistettava innovatiivisten opetusmetodien käyttö ja oltava rajoittamatta turhilla säädöksillä keinoja, joita opettajat voivat käyttää oppimisen edistämiseen. Jos koulut keksittäisiin nyt, tulisiko kenellekään edes mieleen käyttää ihmisiä, tiloja, aikaa ja teknologiaa tavoilla, joilla niitä nyt käytetään? Sanoisiko joku, että parhaiten oppii, kun opettaja laitetaan lapsiryhmän kanssa luokkaan tietyksi ajaksi ja vedetään ovi kiinni?
 
Valtion, päättäjien, on rohkeasti uudistettava oppimista rajoittavia rakenteita. On mahdollistettava se, että koulut ja oppilaitokset tulevat vähemmän riippuvaisiksi poliittisista muutoksista ja nykyistä ketterämmiksi kuuntelemaan opettajien ja oppijoiden tarpeita ja reagoimaan uusiin vaatimuksiin.
 
Lisäksi päättäjien on entistä herkemmällä korvalla kuunneltava, mitä osaamista tarvitaan milloinkin. Se ennaltaehkäisee kohtaanto-ongelmaa – siis sitä, että osaavia työttömiä on paljon ja avoimia työpaikkoja on paljon, mutta osaaminen ja osaamistarve eivät kohtaa.
 
 
2. Kouluista ja oppilaitoksista kompassi tulevaisuuteen
 
Kouluissa ja oppilaitoksissa on kyettävä valmistamaan oppijoita yhteiskuntaan, joka muuttuu jatkuvasti. Lasten ja nuorten on opittava taitoja, jotka auttavat hallitsemaan myös sellaista teknologiaa, jota ei vielä ole keksitty ja tekemään töitä, joita ei vielä ole olemassa. Opetuksen ja koulutuksen on oltava kompassi, joka auttaa lasta ja nuorta löytämään omat vahvuudet ja omat polut elämässä.
 
Koulutuksen suurin haaste on se, että asiat, joita on helpointa opettaa ja joiden oppimista on helpointa mitata, ovat samalla asioita, joita on helpointa korvata teknologialla. Sen sijaan, että annetaan läksyjä, jotka voi muutamassa sekunnissa tehdä älypuhelimen avulla, on opetettava lapset ja nuoret ajattelemaan.
 
Nykymaailma ei enää palkitse vain siitä, mitä tietää, vaan siitä, mitä tällä tiedolla osaa tehdä. Oppiainerajoja on ylitettävä ja siten saatava oppijat itse yhdistelemään tietoa uusilla tavoilla. On tuettava oppijoiden luovuutta, kriittistä ajattelua, ongelmanratkaisutaitoja, innovatiivisuutta, yhteistyötä, tiedonhankintaa ja vuorovaikutustaitoja.
 
 
3. Opettajien osaamista päivitettävä jatkuvasti
 
Koulutuksen laatu ei koskaan tule olemaan korkeampi kuin opettajien laatu. Siksi on tärkeää päivittää opettajien ammattitaitoa ja mahdollistaa se, että he kykenevät opettamaan lapsille ja nuorille näiden tarvitsemia taitoja.
 
Lähes kaikki opettajat esimerkiksi Isossa-Britanniassa luonnehtivat OECD:n tutkimuksissa, että opettajan tehtävä on mahdollistaa oppiminen ja että lapset ja nuoret oppivat eniten, kun he saavat itsenäisesti keksiä ratkaisut ongelmiin. Lähes kaikki myös pitävät ajattelua ja päättelyä tärkeämpänä kuin sitä, että seurataan orjallisesti opetussuunnitelman sisältöä. Silti Ison-Britannian kouluissa opetus perustuu ulkoa opetteluun enemmän kuin missään muussa OECD-maassa.
 
Taitoja, joita opettajat nyt tarvitsevat, ovat sellaisia, joita eliittikouluissa on hyödynnetty jo pitkään – niistä kannattaisikin ottaa nyt oppia. Oppiminen on nostettava kaiken ytimeen ja kannustettava oppijoita ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan. Oppijat on nähtävä yksilöinä. Oppimista on arvioitava ja palautekäytäntöjä on kehitettävä jatkuvasti. Lisäksi on varmistettava, että oppijat kokevat, että heitä arvostetaan, ja että oppiminen on yhteisöllistä.
 
OECD määrittää opettajien ammattitaidon kolmen kriteerin – tietojen, pedagogisen vapauden ja vertaisverkostojen – mukaan. Suomi pärjää hyvin opettajien tietojen ja pedagogisen vapauden vertailuissa, mutta jää monesta muusta maasta jälkeen verrattaessa vertaisverkostoja – siis esimerkiksi kollegojen välistä yhteistyötä, verkostoitumista ja kollegoilta oppimista. Yksi syy voi Schleicherin mukaan olla se, että opetus tapahtuu edelleen niin usein luokissa, suljettujen ovien takana.
 
Opettajiin kohdistuu pitkä ja jatkuvasti muuttuva lista vaatimuksia. Ammattitaidon ylläpitäminen edellyttääkin jatkuvaa kouluttautumista. Esimerkiksi Singaporessa jokainen opettaja saa vuosittain sata tuntia täydennyskoulutusta, ja tutkimukset osoittavat, että opettajat ovat sitä tyytyväisempiä työhönsä, mitä enemmän heidän osaamiseensa ja sen kehittämiseen investoidaan.
 
Jotkut kommentoivat täydennyskoulutusta sanomalla, että on ikävää, jos opettajiin investoidaan, ja he päätyvätkin vaihtamaan alaa. Ikävämpää oppimistulosten kannalta on kuitenkin se, jos opettajiin ei investoida, ja he jäävät alalle.
 
 
4. Työelämälle vastuuta oppimisesta
 
Oppimista on tuettava lähentämällä koulutusta ja työelämää keskenään. Pakollinen työssäoppiminen, joka edistää opintoja, on äärimmäisen tärkeää monilla aloilla.
 
Mikä tahansa työpaikka ei kuitenkaan käy, vaan oppijoiden on työpaikallakin saatava pedagogisesti laadukasta ohjausta ja päästävä aidosti harjoittamaan taitoja, joita alalla nykypäivänä tarvitaan. Työelämää pitäisi osallistaa myös arvioimaan säännöllisesti sitä, vastaavatko opetussuunnitelmat nykypäivän tarpeisiin.
 
 
5. Perheet oppijoiden tueksi
 
Miten meni tänään koulussa? Pisa-testit osoittavat, että tällä kysymyksellä on suurempi vaikutus oppimistuloksiin kuin esimerkiksi oppijan perheen tuloilla.
 
Vanhempien on tuettava lasten ja nuorten oppimista. Kun vanhemmat kannustavat lastaan opiskeluun, he rakentavat hänelle tulevaisuutta – tutkimukset osoittavat nimittäin kiistatta, että opiskelu on kannattava investointi, joka hyödyttää taloudellisesti sekä oppijaa että yhteiskuntaa.
 
 
Teksti: Heikki Pölönen
 
 
 
null