Opetusalan Ammattijärjestö

Uutiset

Blogi: Suomi heittää paljon osaamista hukkaan

Tohtoreihin liitetään suuria odotuksia, kun puhutaan kilpailukyvystä ja hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämisestä. Työmarkkinat laahaavat kuitenkin vielä perässä tohtoreiden osaamisen hyödyntämisessä. Näin hukataan paljon osaamista, jota tarvittaisiin tämänhetkisten ja tulevien ongelmien ratkaisuun.
Tutkimusjärjestelmässä tarvitaan kokonaisvaltaista ja koordinoitua työtä tutkijanurien kehittämiseksi. Entistä useampi tutkimustehtävissä työskentelevä toimii työuransa aikana eri sektoreilla, eri maissa, eri aloilla tai jopa koulutustasoa vastaamattomissa tehtävissä. Tutkijankoulutuksen saaneiden työurien moninaistuminen luo paljon erilaisia uramahdollisuuksia, mutta edellyttää myös nykyistä vahvempaa yhteistyötä yksityisen ja julkisen sektorin sekä eri hallinnonalojen välillä. Näin linjaa helmikuussa julkaistu tutkijanuratyöryhmän raportti.
 
Kartoituksia tutkijanurista on Suomessa tehty aiemminkin. Vuoden 2008 raportti toi yliopistoihin neliportaisen tutkijanuramallin. Nyt julkaistussa opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksessä tarkastellaan kuitenkin aiempaa laajemmin tohtorien työllistymistä, muuttuvia tutkijanuria ja tutkijana työskentelyn tulevaisuutta Suomessa.
 
Tutkimusosaaminen vajaakäytöllä
 
Vuosittain yliopistoista valmistuu noin 1 600–1 800 tohtoria. Jos tohtorin tutkintoja suoritetaan nykyistä tahtia, vain joka kymmenes valmistuva tohtori päätyy akateemisen uran neljännelle portaalle eli professoriksi asti ja ainoastaan kolmannes yliopistoihin, tutkijanuratyöryhmä arvioi. Mihin sijoittuvat loput? Kysymys on äärimmäisen tärkeä, sillä tohtoreihin liitetään kansakunnan kilpailukykyyn ja hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiseen liittyviä suuria odotuksia.
 
Tutkijankoulutetun työvoiman osaamista tarvitaan laajamittaisesti yhteiskunnan käyttöön, ja tältä osin tekemistä riittää. Erityisesti tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnassa eli tki-toiminnassa on tärkeää kasvattaa tohtorien osuutta. Tällä hetkellä suomalaisesta työikäisestä väestöstä tohtoreita on alle prosentti, ja tohtoreista alle puolet (14 000) työskentelee tutkimus- ja kehittämistehtävissä. Samaan aikaan alle viidennes Suomen tki-henkilöstöstä (80 000) on suorittanut tohtorintutkinnon.
 
On merkillistä, että tutkimustyön tekevät pääasiassa muut kuin tutkijaksi koulutetut. Yhteiskunnan menestymisen kannalta merkillistä on sekin, että yritysten tki-henkilöstöstä tohtoreiden osuus on edelleen vaivaiset neljä prosenttia, eikä määrä ole kasvanut vuodesta 2004 kuin yhdellä prosentilla.
 
Meillä ei osata hyödyntää olemassa olevaa osaamista, vaikka nyt olisi tohtorien osalta työnantajien markkinat. Akavan työttömyyskatsauksen mukaan tohtoreiden työttömyys kasvaa yhä nopeammin, vaikka korkeakoulutettujen työttömien määrän kasvuvauhti on muuten hidastunut. Tohtoreiden suhteellinen työttömyys kasvoi kuluneen vuoden aikana yli 15 prosenttia. Kaikkiaan tutkija-asteen koulutuksen suorittaneita oli työttömänä noin 1 700, joista tohtoreita oli reilut 1100.
 
Erityisen huolestuttavaksi tilanteen tekee tutkijoiden kannalta se, että pitkäaikaistyöttömien määrä on taloustaantuman pitkittymisen vuoksi kasvanut todella voimakkaasti. Tammikuun lopussa jo 41 prosenttia työttömistä tutkija-asteen suorittaneista henkilöistä oli ollut työttömänä yli vuoden.
 
Tarve tohtorien osaamiselle vain kasvaa
 
Tilanteen muuttamiseksi tarvitaan tietoa tohtorien taidoista ja osaamisesta. Pallo on nyt heitettävä moneen suuntaan – paitsi tohtoreille itselleen myös yliopistoille, elinkeinoelämälle, järjestöille ja julkiselle sektorille. Kaikkien näiden tahojen on tuotava aiempaa vahvemmin näkyville tohtoreiden erilaisia uravaihtoehtoja ja osaamista yhteiskunnassa, jotta tohtoreiden taidot tunnistetaan nykyistä paremmin. On myös purettava ennakkoluuloja, joita tohtoreihin edelleen liittyy.
 
OKM:n tilaamassa tohtorien työllistymistä perkaavassa selvityksessä todetaan, että tohtoreiden työllistymiseen vaikuttavat henkilökohtaisten ominaisuuksien ja jatkokoulutuksen laadun ohella myös merkittävästi ulkoiset tekijät, kuten vallitsevat taloussuhdanteet. Rekrytointitilanteissa tohtorintutkinto ei selvityksen mukaan ole erityinen valtti. Jatkotutkinnon nopea suorittaminenkaan ei näytä edistävän työllistymistä. Sen sijaan monialainen toiminta työyhteisössä ja verkostoissa edistää työllistymistä, vahvistaa työelämälähtöistä osaamista ja soveltamisen taitoa sekä asioiden johtamista.
 
Tohtorien osaamisen hyödyntäminen uusilla tavoilla on entistä tärkeämpää nyt, kun työn luonne muuttuu yhä verkostomaisemmaksi. Verkostotyössä eri osaajat kohtaavat yhteisten projektien puitteissa yhteisöissä, jotka ovat tavallisimmin monimuotoisia ja muuttuvia. Nämä yhteisöt ovat episodimaisia, vaihtuvia ja yhä useammin myös virtuaalisia, ja niissä toimivat osaajat kuuluvat useaan eri työyhteisöön. Myös yritysten tutkimus- ja kehittämistoiminta on usein luonteeltaan projektimaista. Niinpä yritykset toteuttavatkin sitä mieluummin yhteistyössä tutkimuslaitosten ja yliopistojen kanssa kuin rekrytoivat uusia tutkijoita työsuhteeseen.
 
Yhteistyöllä ja ohjauksella kohti uusia uramahdollisuuksia
 
Uudet uramahdollisuudet ovat nyt ennen kaikkea yliopistojen ulkopuolella. Yliopistojen ja tutkimuslaitosten työpaikat eivät nimittäin ole koulutukseen ja tutkimukseen kohdistuvien leikkausten vuoksi lisääntymässä vaan ennemminkin vähenemässä. Tämä pitäisi ottaa nykyistä paremmin huomioon tohtorikoulutuksessa ja tehostaa uravalmennusta, joka edistäisi akateemisen maailman ulkopuolelle hakeutumista ja siellä työllistymistä.
 
Tohtorikoulutuksen laadun ja työelämälähtöisyyden edistämiseksi, tohtorien työmarkkinoiden laajentumiseksi sekä tohtoreihin liittyvien ennakkoluulojen hälventymiseksi tutkijanuratyöryhmä esittää tutkijankoulutukseen kehittämisehdotuksia. Avain tähän on yhteistyön lisääminen.
 
Elinkeinoelämän edustajat voisivat esimerkiksi osallistua koulutuksen ja tutkimuksen laadun parantamiseen yhteisten tutkimushankkeiden kautta, ja yliopistot voisivat ottaa nykyistä paremmin koko uramahdollisuuksien kirjon. Yliopistojen on edelleen syytä myös panostaa ohjauksen laadun kohottamiseen, ja sisällyttää ohjaukseen opinnäytetyön lisäksi myös uraohjausta.
 
Myös työnantajilta tarvitaan uutta näkökulmaa ja asennetta rekrytoinneissa. Tohtoreille olisi tärkeää luoda työharjoittelumahdollisuuksia paitsi perinteisten tutkimustyönantajien parissa myös niiden ulkopuolella. Tätä kautta luotaisiin verkostoja ja jaettaisiin tietoa ja käytänteitä, tutustuttaisiin puolin ja toisin. Tämä hyödyttäisi niin tutkijakoulutettavia kuin työelämän eri organisaatioitakin. Työryhmä näkee, että tohtorikoulutuksen sisällöissä on entistä tärkeämpää huomioida tieteellisen laadun lisäksi myös työelämän moninaisten tehtävien edellyttämät taidot.
 
Aktiivisuutta löytyy jo nyt
 
Työryhmien suositukset ovat hyviä, mutta edellyttävät toteutuakseen nyt aktiivisuutta niin työnantajilta, yliopistoilta kuin tohtoreilta itseltään. Onneksi tällaista aktiivisuutta on jo virinnyt.
 
Yksi esimerkki tohtorien ja yritysten yhteistyötä voimistavasta hankkeesta on säätiöiden, elinkeinoelämän ja yliopistojen yhteinen Post Docs for Companies -foorumi. Se tarjoaa tohtoreille konkreettista tietoa yritysten tutkimus- ja tuotekehityshaasteista. Samalla yritykset tutustuvat tutkijakoulutettuihin ja heidän erityisosaamisiinsa. Ohjelma koskee kaikkia elinkeinoelämän aloja ja kaikkia tieteenaloja, ja sen tavoitteena on edistää nuorten tohtorien siirtymistä elinkeinoelämän palvelukseen ja siten parantaa Suomen elinkeinoelämän uudistumiskykyä.
 
Myös tohtorit itse ovat aktivoituneet. Miia Kososen perustama tohtoriverkosto on toiminut nyt vajaan vuoden. Se kokoaa yhteen eri alojen tohtoreita ja muita tohtoreiden urista kiinnostuneita. Verkoston tavoite on tukea tohtoreiden monipuolisempaa urakehitystä, kehittää yrittäjyysvalmiuksia ja edellytyksiä, luoda uutta liiketoimintaa, tarjota vertaistukea sekä vaikuttaa tohtoreiden työllistymistä rajoittaviin mielikuviin ja asenteisiin. Ryhmä toimii LinkedInissä, Twitterissä ja Skillhive-sovelluksessa.
 
Hanna Tanskanen
Yliopistoasiamies, OAJ
null