Opetusalan Ammattijärjestö

Uutiset

Eri kunta, eri koulutus?

Koulutuksen laatu ei saa riippua siitä, missä kunnassa lapsi tai nuori koulunsa käy. Kahdessa ammatti­oppilaitoksen yksikössä työskentelevä opinto-ohjaaja Tarja Perolainen tuntee huonoa omaatuntoa siitä, että hänen opiskelijansa Parkanossa saavat vähemmän ohjausta kuin Hämeenkyrössä opiskelevat.
Kun Ammatti-instituutti Iisakissa Parkanossa alkoi viime syksynä lähihoitajakoulutus, opinto-ohjaaja Tarja Perolainen meni lähihoitajan pääsykokeeseen: hän halusi tietää, mitä opiskelijoilta vaaditaan. Opinto-ohjaajan perehtymistä edellytti myös toinen uutuus, ammatilliseen opiskeluun valmentava Valma-koulutus.
Lukuvuosi toi Perolaiselle vielä yhden yllätyksen. Hän sai ohjattavakseen 42 alaikäistä turvapaikanhakijaa, jotka olivat tulleet maahan ilman huoltajaa.
– Ensimmäiset ohjauskeskustelut kävimme osin kuvakielellä. Selvitin esimerkiksi numerokuvan ja juoksukuvan avulla, onko oppilas opiskellut koulussa matematiikkaa tai liikuntaa. Onneksi minulla oli apuna suomi toisena kielenä -opettaja, Perolainen kertoo.
Perolaisella on ohjattavana 400 opiskelijaa, eikä määrä ole muuttunut viime vuosina. Sen sijaan hallittavien alojen määrä on kasvanut niin, että työtunnit eivät tahdo riittää.
Yksilöllisten opintopolkujen laatimiseksi Perolaisen pitää tuntea sosiaalialan-, auto-, metalli-, rakennus-, sähkö-, kokki- ja prosessipuolen koulutuksen rakenne ja opetussuunnitelmat.
Lisätyötä tuovat erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden lisäksi kaksois- tai kolmoistutkinnon suorittajat, jotka tarvitsevat valintojensa tueksi paljon ohjausta.
 
Tärkeimmät kohtaamiset kasvotusten
Perolainen toimii opinto-ohjaajana ammattioppilaitoksen Hämeenkyrön ja Parkanon toimipisteissä. Työhuone hänellä on Hämeenkyrössä.
– Opiskelijat voivat piipahtaa luonani, kun huomaavat, että huoneen ovi on auki. Parkanon opiskelijoilla ei ole tätä mahdollisuutta. Toki käytän hyödyksi myös somea ja verkkoa, mutta eniten opiskelijat arvostavat kohtaamista kasvotusten.
Hyvä opinto-ohjaus motivoi opiskelemaan, tehostaa valintoja ja vähentää keskeytyksiä. Ohjauksesta hyötyvät erityisen paljon ne nuoret, joiden kotona ei osata opastaa koulutuspolkujen viidakossa.
Opetushallitus on laatinut hyvän ohjauksen laatukriteerit, mutta niistä puuttuvat määrälliset suositukset sekä sitovuus.
Vinhaa vauhtia muuttuva työelämä vaatii jatkuvaa opintojen räätälöintiä. Sitä varten tarvittaisiin lisää opinto-ohjausta, mutta säästöpaineissa kaikesta joudutaan tinkimään. Tänä vuonna ammatillisen koulutuksen rahoista leikataan 4–6 prosenttia, ensi vuonna 10 prosenttia.
– Säästöt pelottavat, sillä opinto-ohjaajana minun pitää koko ajan seurata, että opiskelijoiden opinnot etenevät eivätkä tukea tarvitsevat pääse tippumaan, Tarja Perolainen sanoo.
 
Opinto-ojauksessa suuret erot
Tutkimusten mukaan opinto-ohjauksessa on räikeitä eroja koulutuksen järjestäjien välillä. Tämä on yksi merkki koulutuksellisesta epätasa-arvosta, johon suomalaisetkin lapset ja nuoret törmäävät entistä useammin.
Alueiden välillä on suuria eroja. On laskettu, että oppilaiden saaman opetuksen määrässä on vaihtelua asuinkunnasta riippuen jopa kokonaisen lukukauden verran.
Vuonna 2012 julkaistut Pisa-tulokset kertovat, että tyttöjen ja poikien oppimistulosten väliset erot ovat kasvamassa. Pohjoisessa ja idässä poikien osaaminen on heikentynyt keskimääräistä nopeammin.
Suomessa on kunta, jossa 57 prosenttia oppilaista opiskelee yli 25 oppilaan ryhmässä, ja samankokoinen kunta, jossa näin iso ryhmä lankeaa vain 2 prosentin kohtaloksi. 
Myös oppilaan mahdollisuus koulunkäynnin tukeen näyttää riippuvan vahvasti asuinpaikasta. Toisessa kunnassa joka kymmenes, toisessa joka viides pääsee erityisen tai tehostetun tuen piiriin. 
Koulutus periytyy Suomessa edelleen, sillä korkeasti koulutettujen vanhempien jälkeläisillä on lähes seitsenkertainen mahdollisuus päätyä yliopistoon ja viisinkertainen päätyä lukioon työläistaustaisiin verrattuna.
Jatko-opintoihin hakeutumiseen vaikuttavat ratkaisevasti koulussa saatu ohjaus ja tuki. Erityisen tärkeää se on niille nuorille, joiden vanhemmilla tai lähipiirillä ei ole korkeakouluopiskeluun liittyvää tietoa.

Kuntarakenne kohtalonkysymys

Puolet alle 18-vuotiaista suomalaisista asuu maan 20 suurimmassa kaupungissa. Suomessa on 77 kuntaa, joissa syntyy alle 20 lasta vuodessa.
Kuntien rahkeet tuottaa laadukkaita kasvatus- ja koulutuspalveluita vaihtelevat entistä enemmän.
Jotta tasa-arvo säilyisi maan eri osien välillä, tarvitaan kansallista ohjausta koulutuksen laadun ja yhdenvertaisuuden turvaamiseksi.

Kohti alueellista tasa-arvoa

Kattava kouluverkko. Riittävällä rahoituksella ehkäistään koulutuksen polarisaatiota ja mahdollistetaan, että kouluverkko pysyy koko maan kattavana ja laadukkaana.
Selkeä määränpää. Koulutuksen kehittämisen keskeisenä ongelmana Suomessa on pidemmän aikavälin vision ja tavoitteiden puuttuminen. Kuntien kehittämistarpeet ovat hyvin kirjavia, minkä vuoksi tarvitaan paikallista kehittämistä.
Liikennesäännöt. Revenneet erot aluiden välillä liittyvät perusopetuksen liian väljään ohjaukseen. OAJ katsoo, että tarvitaan sitovampaa lainsäädäntöä, tiukempaa laillisuusvalvontaa ja siihen liittyviä sanktiomahdollisuuksia.

Teksti: Tiina Tikkanen
Kuva: Ari Korkala

Juttu on julkaistu Opettaja-lehdessä 6/2016,

null