Opetusalan Ammattijärjestö

Uutiset

Leikkaukset varjostavat yliopistojen uudistumista

Suomen yliopistot viettävät tällä viikolla lukuvuoden avajaisia tunnelmissa, jotka leimaavat oikeastaan koko koulutus-, kasvatus- ja tutkimusalaa: samanaikaisesti suurten uudistusten kanssa voimaan tulee leikkauksia, ja yhtälön lopputuloksia voi vain arvailla.
Helsingin yliopistossa sadan miljoonan euron vuosittainen rahoitusleikkaus johti keväällä yt-neuvotteluihin ja muutosohjelman käynnistämiseen. Hallituksen budjetissa lisäleikkausta tuli yliopistoille vielä 13,9 miljoonaa, josta Helsingin osuus on noin neljäsosan. Se oli pettymys myös Helsingin yliopiston rehtorille Jukka Kolalle.
 
– Omasta mielestämme allekirjoitimme EK:n ja Sivistan kanssa sellaisen sopimuksen, jossa tätä leikkausta ei ollut. Henkilöstön osalta kuitenkin käydyt yt-neuvottelut riittävät kattamaan sopeuttamistarpeen, Kola sanoo.
 
Vievätkö hallintotehtävät aikaa tutkimukselta?
 
Kola myöntää, että jättileikkauksilla on vaikutuksensa yliopiston toimintaan. Kesän opiskelijavalinnat tiesivät hallintoyksiköissä kuormaa, ja lähiviikot näyttävät, miten keväällä aloittanut ja kaikkien opiskelijoiden yhteinen palveluorganisaatio Yliopistopalvelut pystyy vastaamaan opiskelijoiden ja opetuksen tuen tarpeisiin.
 
– Kyllä se kuormitus on ollut aikamoinen, eikä opiskelijoiden palvelu ole varmastikaan sillä tasolla millä sen pitäisi olla. Lukuvuoden alkaessa edessä on ”testiviikot”, ja todennäköisesti kärsivällisyyttä tarvitaan siinäkin.
 
Hallinnon ja tukipalvelujen lisäksi Kola arvioi, että säästöt näkyvät jonkin verran valinnaisten kurssien määrissä. Pienimmissä oppiaineissa joudutaan pohtimaan, otetaanko uusia opiskelijoita sisään aivan jokainen vuosi, hän sanoo.
 
Yliopiston pääluottamusmiehet ovat kritisoineet yliopistoa henkilöstövähennysten toteuttamisesta etupainotteisesti. Myös opettajille valuva hallinnollinen työ arveluttaa.
 
– Hallintotehtävien lisääntyessä opettajia huolestuttaa ennestäänkin vähäinen tutkimuksen osuus työajassa. Kokemukset osoittavat, että lisätöiden ilmaantuessa nipistetään ensimmäisenä opettajien vähäistäkin tutkimusaikaa, vaikka yliopisto-opetus lähtökohtaisesti perustuu tutkimukseen. Onko tähän oikeasti varaa samaan aikaan, kun puhutaan koulutuksen laadun kehittämisestä? kysyy Yliopistojen opetusalan liiton YLL:n puheenjohtaja ja JUKOn pääluottamusmies Seppo Sainio.
 
Opiskelijoista ”vertaisopettajia”
 
Jukka Kola uskoo, että yksi vastaus voimavarojen vähenemiseen on yhteistyö ja vuorovaikutus, jota alleviivataan myös yliopiston strategiassa vuosille 2017–2020.
 
Opiskelijatkin on tarkoitus ottaa entistä syvempään yhteistyöhön yliopiston kanssa.
Strategian mukaan opiskelijat voivat toimia esimerkiksi vertaisopettajina suurten opetusryhmien ohessa toimivissa pienryhmissä. Näitä vertaisopettajia on tarkoitus tukea pedagogisesti, ja palkaksi he voivat saada esimerkiksi opintopisteitä.
 
Kola vakuuttaa, että vertaisopettajilla ei ole tarkoitus paikata leikkauksissa menetettyä opetustyötä.
 
– Maailmalla on hyviä kokemuksia siitä, kuinka opiskelijat ovat saaneet motivaatiota opetukseen osallistumisesta ja näin heitä on saatu myös nopeammin mukaan tutkimukseen. Opettajien ja opiskelijoiden välinen yhteistyö on tähän saakka ollut tietyssä määrin käyttämätön voimavara, Kola sanoo.
 
”Uudistuksiin varattava riittävästi työaikaa”
 
Yhteistyön lisääminen on siis strateginen linjaus. Yksi henkilöstön huolenaiheista on kuitenkin ollut päinvastoin yhteisöllisyyden katoaminen, kun ensi lukuvuoden alun koulutusuudistus pudottaa kandiohjelmien lukumäärän kolmannekseen nykyisestä. Uusien kandi- ja maisteriohjelmien luomisessa on uhkana, että opettajien, tutkijoiden, opiskelijoiden ja muun muassa hallintohenkilökunnan entiset yhteisöt hajoavat.
 
– Ennen kaikkea epätietoisuutta herättää se, miten opettajat jatkossa suunnittelevat ja kehittävät omaa työtään pitkäjänteisesti. Tämä korostuu, mikäli mennään malliin, jossa (koulutusohjelmien) johtajat tilaavat opetusta, Seppo Sainio sanoo.
 
Hänen mukaansa raja-aitojen murtuminen tarjoaa myös mahdollisuuksia, kunhan opettajia ei riepotella vuosittain sinne tänne.
 
– Olennaista on se, että opettajat ovat jatkossakin mukana opetussuunnitelmatyössä ja että sille varataan aikaa resursoituna työtehtävänä.
 
Helsingin yliopistossa toteutettavat organisaatiouudistukset ja hallinnon keskittäminen ovat toimenpiteitä, joita on edessä muissakin yliopistoissa. Niillä yritetään saada aikaan pidemmän aikavälin kustannussäästöjä ja parantamaan samalla palveluiden laatua.
Sainion mukaan tämä yhtälö olisi mahdollinen, jos uudistuksiin varattaisiin enemmän aikaa ja voimavaroja.
 
– Henkilöstö toteuttaa uudistuksia usein perustehtäviensä ohella. Uudistuksiin pitäisi suhtautua sillä tavalla vakavasti, että niiden suunnittelua ja toteutusta varten varattaisiin riittävästi työaikaa. Uudistuksia pitäisi toteuttaa niin, että jokainen yliopistolainen ymmärtää, miten ne palvelevat opiskelua, opetusta ja tutkimusta.
 
Teksti: Matias Manner
Kuva: Linda Tammisto / Helsingin yliopisto
null