Opetusalan Ammattijärjestö

Uutiset

Paikka auki päättäjille

Kuntavaalit 2017. Koulutuksesta tulee kuntien suurin tehtävä, kun historiallinen aluehallintouudistus astuu voimaan 2019. Siksi myös koulutusosaamisen tarve kuntien valtuustoissa lisääntyy entisestään.
Yhteiskunnallinen aktiivisuus kuuluu opettajuuden perusluonteeseen, sanoo OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen.
 
– Opettajiahan toimii paitsi eduskunnassa myös kuntien valtuustoissa ja monissa järjestöissä. Se taas on mielestäni demokratian perusydintä, kun opettaja kannustaa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen omalla esimerkillään, Luukkainen sanoo.
 
Kuntavaaleihin on aikaa vajaa vuosi, ja puolueet etsivät parhaillaan hyviä ehdokkaita listoilleen. Suomen kuntien ja kaupunkien valtuustoissa istuu tällä hetkellä lähes 800 OAJ:n jäsentä, kun ehdokkaana heitä oli yli 3 200. Vähintään tällaisina Luukkainen toivoo lukujen pysyvänkin.
 
– Vai pitäisikö määrän itse asiassa nousta? Ensi valtuustokauden aikana sote-asiat siirtyvät kunnista maakunnille, ja koulutuksesta tulee kuntien tärkein tehtävä. Minusta se tarkoittaa, että meidän on saatava opettajat liikkeelle ja vaikuttamaan paikallisesti.
 
Seuraavalle valtuustokaudelle valittavat valtuutetut pääsevät siis todistamaan kuntien tehtävien historiallista muutosta. Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämis- ja rahoitusvastuu siirtyy kunnilta maakunnallisille itsehallintoalueille vuoden 2019 alussa. Samalla maakunnille siirtyy kunnista yli 200 000 sote-alan työntekijää, noin puolet kuntien talousarvioiden kuluerästä.
 
Muutoksen jälkeen jopa puolet kuntien budjeteista käytetään opetukseen ja kulttuuriin.
 
– Joku on kuvannut tätä muutosta kärjistäen, että kun pahoinvointi lähtee, hyvinvointi jää. En olisi ihan yhtä kriittinen, mutta kyllä sote-menojen hallitsemattomuus on aiheuttanut kunnissa myös tuskaa, Suomen Kuntaliiton opetus- ja kulttuuriyksikön johtaja Terhi Päivärinta sanoo.
 
Päivärinta tarkoittaa esimerkiksi erikoissairaanhoidosta kunnille tupsahtavia yllätyslaskuja, joille ei voi tehdä muuta kuin maksaa. ”Uudessa kunnassa” voidaan Päivärinnan mukaan keskittyä entistä paremmin kuntaan jäävien palvelujen kehittämiseen.
 
– Sivistystoimessa taloudellinen ennustettavuus on paljon parempi kuin sotessa on ollut. Se tarkoittaa, että kunta voi vaikuttaa talouden kautta selkeämmin asioihinsa.
 
Koulutus ja varhaiskasvatus ovat Olli Luukkaisen mielestä jatkossa kunnan tärkeimmät tehtävät paitsi rahassa myös vetovoimassa mitattuna.
 
– Lapsiperheiden kiinnostuksen kuntaa kohtaan pitää olla kunnan elinvoimatarkastelussa ykkösprioriteetti. Työpaikoille voi Etelä-Suomessa pendelöidä kauaskin, mutta kuntaveronsa nämä perheet vievät sinne, missä koulutusjärjestelmä toimii, Luukkainen sanoo.
 
Aluehallinnon mullistuksen lisäksi seuraavan valtuustokauden ydinasiat liittyvät väestömuutosten kautta koulu- ja oppilaitosverkkoon ja kuntarakenteeseen. Suuressa osassa maata syntyvyys laskee ja väki pakkautuu keskuksiin.
 
– Kuntarakenneuudistuksia ei pääse karkuun, vaan ne tulevat voimalla eteen ensi vaalikaudella. Meillä on jo nyt 57 kuntaa, joissa on vain yksi koulu. Jos lähes puolet näiden kuntien rahoista menee yhteen kouluun, onko kunnan hallinnon pyörittämisessä mitään järkeä? Sen sijaan pitäisi kyetä kehittämään leveämpiä hartioita alueellisella yhteistyöllä ja käyttää panokset alueen elinvoimaan, Luukkainen sanoo.
 
Terhi Päivärintakin kannustaa valtuutettuja – ja sellaisiksi pyrkiviä opettajia – avaamaan silmänsä rohkeasti sille, miltä lähitulevaisuuden kunta oikeasti näyttää.
 
– Se vaatii uskallusta. Päättäjät saattavat uskoa väestökäyrän kääntyvän kasvuun ja että olisi luovuttamista myöntää, ettei yksin pärjätäkään. Entä, jos muuttoliike ei käännykään? Pitäisi nähdä, mitä sitten tehdään.
 
Luukkainen muistuttaa, että kunnilla on vastuunsa myös toisen asteen koulutuksesta ja vapaasta sivistystyöstä. Niitäkään ei aina voida tehdä kunnan omana työnä, vaan tarvitaan alueellista yhteistyötä.
 
– Koulutuspolitiikkaa pitää tehdä koulutuspalvelujen laatu edellä eikä vain siksi, että kunnassa pysyy pytinki pystyssä.
 
Sekä Luukkaisen että Päivärinnan mukaan opettajat ovat olleet hivenen liiankin itsekriittisiä kaksoisroolistaan kuntapäättäjinä ja kunnan työntekijöinä.
 
– Jotkut ovat ajatelleet, että tulee syytöksiä kotiinpäin vetämisestä, kun kunnan muita tehtäviä ja aloja kurmotetaan. Se on minusta aivan aiheetonta. Toki pitää olla tasapuolinen, mutta totta ihmeessä koulutuspuolen osaaminen on saatava käyttöön. Se on tulevaisuudessa entistäkin tärkeämpää, sanoo Luukkainen.
 
Päivärinta työskenteli 90-luvulla opettajana ja samaan aikaan valtuutettuna Pietarsaaressa. Hänen mukaansa opettajat voivat olla mainioita kunnanvaltuutettuja olemalla monipuolisia yleisvaltuutettuja.
 
– Eri sektorit eivät ole päätöksenteossa vastakkain. Olen huomannut, että siellä missä tehdään hyvää koulutuspolitiikkaa, tehdään usein myös muita hyviä päätöksiä, Päivärinta sanoo.
 
Kipinä kuntapolitiikkaan voi syttyä oman alan asioista, mutta lopulta asioita ei saa aikaan pelkkää omaa sektoria tuijottamalla. Päivärinnan mukaan kunnissa kaikki liittyy kaikkeen, viimeistään kuntatalouden kautta.
 
– Valtuustossa perspektiivi laajenee, ja valtuutetun työ sitoo ihmistä paikkakunnalle. Ihmiset pysähtyvät kaupassa juttelemaan ja uusia kontakteja syntyy. Itse sain uusia ystäviäkin, yli puolu­erajojen.

Säästöt  opetuksesta kostautuvat herkästi
 
Hämeenlinnan valtuustossa myrskyää. Poliittista ilmapiiriä kiristävät pieleen menneet elinkeinohankkeet ja mediahässäkät.
 
Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja, luokanopettaja Kaija-Leena Savijoki jaksaa uskoa taistelun kannattavan. Jonkun on pidettävä huolta koulutuksen perustasta, laadukkaasta varhaiskasvatuksesta ja perusopetuksesta.
 
– Kuntapäättäjät ratkaisevat, kuinka viihtyisä ja turvallinen oppimisympäristö on, käytetäänkö siellä kunnon oppimateriaaleja, kehitetäänkö digiympäristöä ja huolehditaanko opettajien täydennyskoulutuksesta, hän muistuttaa.
 
Savijoella on pitkä kokemus sekä päätösten tekemisestä että niiden käytäntöön soveltamisesta. Hän on Hämeen liiton maakuntavaltuutettu, Hämeen ammattikorkeakoulun ja Hämeen ammatti-instituutin hallituksen jäsen sekä ikäihmisten lautakunnan puheenjohtaja. OAJ:n valtuutettuna Savijoki on ollut kahdeksan vuotta.
 
Koulutusta arvostavien päättäjien ansiosta subjektiivista oikeutta varhaiskasvatukseen ei Hämeenlinnassa rajata eikä varhaiskasvatuksen henkilöstö­mitoitusta nosteta. Koulujen ja päivä­kotien sisäilma ja oppimisympäristöt on päätetty laittaa mallikkaaseen kuntoon.
 
Kaikesta on silti pakko säästää. Priorisointi on keskeistä, kun niukkuutta jaetaan.
 
– Kuntapäättäjien on pohdittava tarkkaan, mitkä tehtävät ovat ydintä ja mitkä vähemmän tärkeitä.
 
Savijoki korostaa valtuustossa, että kun kohdennetaan riittävästi voimavaroja perustoimintaan, kalliita tukipalveluja tarvitaan vähemmän.
 
– Kunnissa päätetään, minkä kokoisissa opetusryhmissä opiskellaan, kuinka laaja on tuntikehys, paljonko erityisopetusta on saatavilla, onko kymppiluokkia tai joustoryhmiä. Koulupalvelujen listalla punakynä viuhuu herkästi, mutta samat kustannukset tulevat helposti toista kautta takaisin.
 
Kun sote-palvelut siirtyvät maakuntien harteille, kuntapäättäjän rooli kasvaa. Jatkossa valtuustojen vastuulle jäävät koulutus, kasvatus ja kunnan elinvoima.
 
Kaija-Leena Savijoki uskoo, että muutos voi tehdä kunnille hyvääkin.
 
– Kunnat palaavat kuntalaisten lähiyhteisöiksi. Ne voivat keskittyä pienempään tehtäväkenttään ja pystyvät ehkä paremmin järjestämään varhaiskasvatus- ja koulupalvelut niin, etteivät kustannukset karkaa käsistä.
 
Opetuksen arvostus kuntapäättäjän harteilla

Luokanopettaja Satu Haapanen on kolmatta kautta Oulun valtuustossa vihreiden edustajana. Leipätyönään entinen kansanedustaja opettaa maahan yksin tulleita alaikäisiä turvapaikanhakijoita Oulun diakonissalaitoksella ja tulevia luokan- ja aineenopettajia yliopistossa.
 
Haapanen on pitänyt ääntä erityisen tuen resursseista, joissa on isoja eroja kuntien välillä. Oulussakin on rakennettu paljon uusia, komeita kouluja. Haapanen korostaa, että myös vanhojen koulujen oppimisympäristöt on pidettävä uusien tasolla.
 
– Kuntapäättäjät ratkaisevat, miten paljon opetusta arvostetaan, ovatko luokkakoot kohtuulliset, onko tukea saatavilla tarpeeksi ja ovatko oppimateriaalit ajan tasalla.
Haapanen on ajanut valtuustossa opetusryhmien pienentämistä. Hänen havaintonsa on, että jos oppilasmäärä nousee yli 23:n, opettajan aika ei riitä jokaisen oppilaan huomioimiseen.
 
Opettajien jaksaminen huolettaa Haapasta. On väärin, jos opettaja ahertaa talven muttei saa palkkaa kesältä tai jos opettajan työsuhde laitetaan alkamaan vasta samana päivänä, kun oppilaat tulevat kouluun.
 
Vihreiden vastustuksesta huoli­matta subjektiivista oikeutta varhaiskasvatukseen rajataan Oulussakin elokuun alusta lähtien. Se asettaa Haapasen mielestä päiväkodinjohtajat ison ongelman eteen, kun he joutuvat päättämään, kuka saa kokopäivähoitoa ja kuka ei.
 
Kesäkuussa Oulun kaupunginval­tuusto päättää uudesta kouluverkosta. Siitä käydään tiukkaa vääntöä sekä ryhmien välillä että niiden sisällä. ­Isossa kaupungissa kouluja on laajalla alueella ja lukioverkkoakin on tiivistettävä, koska perusopetuksen tiloja tarvitaan lisää. Väestö on nuorta, ja kasvavia lapsia riittää.
 
Nyt mietiään, onko lukio lähipalvelu ja hakeutuvatko Oulunsalossa asuvat nuoret enää lukioon, jos he joutuvat matkustamaan keskustaan saakka.
 
Satu Haapanen on yksi harvoista opettajista Oulun valtuustossa. Hän toivoo, että tilanne muuttuisi ja opettajia valittaisiin valtuustoon puhumaan opetuksen ja kasvatuksen tärkeydestä. Opettajat tuntevat koulujen ja päiväkotien arjen ongelmat kaikkein parhaiten.
 
– Opettajat joutuvat olemaan koko ajan tuntosarvet pystyssä sen suhteen, millaisia tietoja ja taitoja lapset tulevaisuudessa tarvitsevat. Opettajat ovat tulevaisuuden tekijöitä ja ansaitsevat hyvää täydennyskoulutusta myös itselleen.

Opettajat vaikuttamassa
  • Vuoden 2013 kuntavaaleissa oli ehdolla 2 319 OAJ:n jäsentä. Heistä kaupunkien ja kuntien valtuustoihin valittiin lähes 800. Opettajat olivat ääniharavia monissa kunnissa. Jo useissa aiemmissa vaaleissa opettajat on ollut suurin valtuustoissa edustettuna oleva ammattiryhmä.
  • Opettajavaltuutettuja on keskustalla 231, kokoomuksella 182, sosiaalidemokraateilla 121, vihreillä 74, kristillisdemokraateilla 44, ruotsalaisella kansanpuolueella 37, perussuomalaisilla 32, vasemmistoliitolla 32 ja muilla 18.

Video: OAJ:n Heljä Misukka kertoo, miksi kuntavaaleissa kannattaa lähteä ehdolle.
 
Teksti: Matias Manner ja Riitta Korkeakivi
Kuvat: Teija Soivi ja Ari Korkala

Juttu on julkaistu Opettaja-lehdessä 10/2016.
null