Opetusalan Ammattijärjestö

Uutiset

Ytimessä sivistys

Suomen kuntarakenne on myllerryksessä. Sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät pian kunnilta maakunnille. Nyt pitäisi herätä miettimään, miten kuntiin jäävät sivistys- ja kasvatuspalvelut järjestetään. OAJ vaatii asian nostamista keskiöön kuntavaaleissa.
Kuvitellaan lähitulevaisuuden kunta, jonka ytimessä on sivistys. Sitä toteuttavat muiden muassa sivistystoimenjohto, rehtorit, opettajat ja muut kasvattajat.
 
Näin pitäisi käydä, kun sote-uudistus toteutuessaan myllää kuntarakenteen totaalisesti vuonna 2019. Uudistus siirtää sosiaali- ja terveyspalvelut maakuntiin. Niihin lähtee kunnilta myös 200 000 työntekijää.
 
Sote-palvelut popsivat tällä hetkellä kuntien rahapiirakasta noin puolet, koulutus- ja kulttuuripalvelut vajaan kolmanneksen. Uudistuksen jälkeen sivistyspalvelut, eli varhaiskasvatus, koulutus ja kulttuuri, olisivat puolet kunnan lakisääteisistä tehtävistä sekä taloudesta. Opetuksessa työskentelisi noin 100 000 työntekijää, puolet kuntiin jäävästä henkilöstöstä.
 
Kuviota mietitään muun muassa valtion­varainministeriön parlamentaarisessa työryhmässä kuntaministeri Anu Vehviläisen johdolla. Sivistyspalvelut ovat osa ryhmän työtä.
 
OAJ pelkää, että sote-uudistusta pohdit­taessa sivistys jää jalkoihin.
 
– Kunnan virkamiesjohto ja kunnanhallitus pitäisi saada valtuustoineen pohtimaan koulutuksen ja varhaiskasvatuksen kysymyksiä ja laadukkaiden palveluiden säilyttämistä, puheenjohtaja Olli Luukkainen korostaa.
 
Monissa kunnissa tehdäänkin jo strategiatyötä. OAJ muistuttaa, että kuntapäättäjiltä pitää löytyä ymmärrystä myös ammatillisen koulutuksen ja vapaan sivistystyön, kuten kansalaisopistojen, kysymyksiin. Esimerkiksi ammatillista koulutusta uhkaavat parinsadan miljoonan euron lisäleikkaukset.
 
Kunnille voi uudistuksessa käydä karkeasti ottaen kahdella tavalla.
 
Esimerkkikunnassa A on säästetty väärästä päästä eikä sivistyspalveluja ole mietitty tarpeeksi. Varhaiskasvatuksen järjestävät yksityiset palveluntuottajat. Yhden johtajan alaisuudessa on useita peruskouluja.
 
Yläkoulu järjestetään naapurikunnassa ostopalveluna. Lukiota tai ammattikoulua ei lähialueella ole. Opettajien osaamisen kehittämiselle ei ole suunnitelmia, ja täydennyskoulutuksen rahat ovat jäissä.
 
Koululaisia yskittää, sillä koulussa on homeongelma. Käytössä ovat risaiset, liian monella oppilaalla kiertäneet oppikirjat. Yli puolet oppilaista kulkee kouluun koulubusseilla ja -takseilla. Tietokoneita on vain muutama per koulu, päiväkodeissa ei yhtään.
 
Kunnassa B puolestaan on ymmärretty, että kasvatus- ja koulutuspalvelut ovat keino turvata kunnan tulevaisuus. Kunta järjestää ne edelleen lähipalveluna.
 
Kunnan päiväkotiryhmissä on kaksi lastentarhanopettajaa ja peruskouluilla omat rehtorinsa. Kunnassa on oma lukio, ja ammattikouluun parin–kolmenkymmenen kilometrin päähän pääsee bussilla. Koulut tekevät yhteistyötä maakuntien korkeakoulujen kanssa.
 
Opettajat kouluttautuvat säännöllisesti, ja koulurakennuksissa on kaikkien terveellistä ja turvallista olla. Tieto- ja viestintälaitteita käytetään opetuksessa aktiivisesti.
 
Kansalaisopistojen monipuoliset kurssit ovat kohtuuhintaisia. Taiteen perusopetuksestakaan ei ole tingitty.
 
Paikallisiin yrityksiin riittää osaavaa työvoimaa, ja lapsiperheet viihtyvät paikkakunnalla.
 
OAJ:n huoli on se, että sote-uudistuksen jälkeen jäljellä on vain A-kunnan kaltaisia kuntia. B-kuntaa vastaava sivistyskunta ei synny itsestään.
 
Vahva sivistyskunta perustuu pätevään sivistyspoliittiseen ohjelmaan ja kasvatus- ja koulutuspalvelujen laatukriteereihin. Kunnat voisivatkin luoda brändiä ja kilpailla elinvoimaisuudellaan.
 
– Erityisesti väestökadosta kärsivät kunnat voivat saada lisää asukkaita, jos ne pystyvät takaamaan lain määräämää minimitasoa paremmat ja laadukkaammat palvelut, OAJ:n kehittämispäällikkö Nina Lahtinen korostaa.
 
Hän haastaa kuntalaiset vaatimaan, että oma kunta kirjaisi ne laatutekijät, jotka varhaiskasvatuksen ja opetuksen pitää täyttää.
 
– Kuntalainen saattaa harkita sadan euron imurin ostoa tarkoin ja vertailla hinta–laatusuhteita, mutta tuhansia euroja maksavassa varhaiskasvatuksessa tai opetuksessa kuntalainen tyytyy siihen, mitä saa. Tulevaisuudessa ei enää voi olla näin. Pitää vaatia laatua.
 
Perusopetuslaki määrää muun muassa sen, että opetuksen on jokaisena koulupäivänä edettävä opetussuunnitelman mukaan. Silti opettajia lomautetaan ja sijaisia jätetään palkkaamatta.
 
– Jos opetus olisi mahdollista järjestää lain mukaisesti vähemmällä opettajamäärällä, lomautetut opettajat irtisanottaisiin. Siksi on kornia väittää, että opetus on järjestetty lomautusaikana lain mukaisesti, Lahtinen sanoo.
 
Monitulkintaiset nykyilmaisut eivät ainakaan auta. Esimerkiksi ammatillisen koulutuksen yhteydessä laissa puhutaan vaikkapa tutkintokohtaisesta riittävästä opetuksesta. Mikä on riittävää, jää koulutuksen järjestäjän itsensä päätettäväksi.
 
Helppo kuntien tulevaisuus ei ole. Monia pieniä ja syrjäisiä kuntia kiristävät väkipako ja pieni syntyvyys.
 
Riittääkö peruskouluihin joka kunnassa oppilaita, kun yli puolessa kunnista asuu enää alle 6 000 asukasta ja yli 70 prosentissa kunnista asukkaiden määrä laskee?
 
Tilastokeskuksen mukaan 77 kunnassa syntyi enintään 20 lasta vuonna 2014. Laskennallisesti vain yhden koululuokan verran.
 
Korkeintaan 10 lasta taas syntyi 33 kunnassa. Neljässä kunnassa syntyi vain yksi lapsi, yhdessä ei yhtään.
 
Lisäksi Suomea vaivaa alueellinen kahtiajako. Pohjoinen tyhjenee ja etelä pakkautuu täyteen väkeä. Suurten kaupunkiseutujen vaikutusalueilla asuu jo noin 90 prosenttia väestöstä.
 
Mutta riittääkö Suomessa väki pohtimaan sivistystä, kun sote-uudistus tuntuu vievän kaiken energian? Tätä kysyy myös Kuntaliiton opetus- ja kulttuuriyksikön johtaja Terhi Päivärinta.
 
– Kaikki kunnat eivät vielä ole havahtuneet tähän. Sinällään palvelut eivät muutu, mutta todennäköisesti yhteistyötä esimerkiksi naapurikuntien kanssa on syvennettävä. Mikä se tapa sitten on? Tämä pitää ratkaista alueilla yhdessä. Täytyy huolehtia siitä, että kuntien on taloudellisesti mahdollista järjestää sivistyspalvelut jatkossakin, Päivärinta korostaa.
 
Osassa kuntia on jo menty sotea vastaavaan käytäntöön. Esimerkiksi Kuhmossa sosiaali- ja terveyspalvelut hoitaa kuntayhtymä. Sote-järjestely vie yli puolet kaupungin toiminta­tuotosta. On laskettu, että varsinaisessa sote-uudis­tuksessa osuus voi joissakin kunnissa olla jopa 60 prosenttia.
 
– Tasausjärjestelmä pitää suunnitella huolella. Tuskin lisäeuroja on monellekaan näköpiirissä, mutta koulutuksen laatuun voi satsata, Kuhmon kaupunginvaltuutettu ja OAJ:n valtuuston jäsen Minna Karjalainen sanoo.
 
Hän haastaa muut opettajavaltuutetut puolustamaan koulutusta.
 
– Jos tietoa ei ole tarjolla, saattaa käydä niin, että poliittisia päätöksiä tehdään tunne edellä, vaikka niitä pitäisi tehdä lapsen etu edellä. Sivistysjohtajilla ja rehtoreilla on tiedonvälityksessä suuri rooli, koska sisältö­osaaminen on heillä.
 
Paljon on kiinni ensi kevään kuntavaaleista. Silloin valitaan ne, joiden käsissä varhaiskasvatus ja koulutus käytännössä ovat.
 
OAJ:n Olli Luukkainen muistuttaa, että valituksi pitäisi tulla sellaisia päättäjiä, jotka ymmärtävät, että koulutus ja varhaiskasvatus ovat kunnan elinvoimatekijöitä. Lisäksi heidän täytyisi olla aidosti kiinnostuneita koulutuksesta ja kasvatuksesta.
 
– Osa kunnista on kerta kaikkiaan liian pieniä järjestämään sivistyspalvelut riittävän laadukkaasti. Vaarana on, että kunnan itsenäisyyden suojelemiseksi tehdään vain lain edellyttämä minimi ja lapset kärsivät. Sote-uudis­tuksen yhtenä seurauksena edessä onkin laaja kuntarakennemuutos. Toivottavasti se tapahtuu suunnitelmallisesti ja tehtävien laadukas hoitaminen on keskeisimpänä periaatteena, Luukkainen sanoo.

Sivistyskunta pähkinänkuoressa
  • Toteutuessaan sote- ja maakuntauudistus astuvat voimaan 1.1.2019.
  • Muutos siirtää sosiaali- ja terveyspalvelut kunnilta maakuntien hallintoon.
  • Kuntien päätehtäväksi nousevat opetus- ja kulttuuripalvelut varhaiskasvatuksesta peruskouluihin ja kirjastoihin.
  • Kuntavaaleissa 9.4.2017 valitaan ne poliitikot, joiden käsissä varhaiskasvatuksen ja koulutuksen tulevaisuus on. Ennakkoäänestys kotimaassa 29.3.–4.4.
     
Teksti: Salla Hongisto
Kuvitus: Minna Mäkipää

Juttu on julkaistu Opettaja-lehdessä 15/2016
null