Opetusalan Ammattijärjestö

Uutiset

Kiire jyrsii laatua

Helsingin yliopiston opettajakouluttajat tuntevat olevansa eniten kotonaan ohjatessaan opiskelijoita. Keskustelemassa Pirjo Harjanne, Inkeri Ruokonen ja Anu Laine. Paikalla pistäytyi myös yliopistonlehtori Riitta Jyrhämä.
Yliopiston opettajat nauttivat opettamisesta ja tutkimisesta, mutta liian usein työnilo hukkuu muutosähkyyn. Myös yt-neuvottelut jättävät työpaikalle pitkäksi aikaa epävarmuuden ilmapiirin. 
Yliopisto-opetuksen laadun kehittäminen vaatii rauhaa keskittyä perustehtäviin eli opettamiseen ja tutkimukseen. Helsingin yliopiston opettajankouluttajien mielestä laatua syö liian raju muutosmylläkkä, joka näyttää vaivaavan kaikkia yliopistoja.
 
Pirjo Harjanne, Inkeri Ruokonen ja Anu Laine istahtavat Siltavuorenpenkereen rakennuksen aulaan keskustelemaan yliopisto-opetuksen laadun vaalimisesta.
 
Lasiseinän takana Minervan monitoimitilassa yliopistonlehtori Riitta Jyrhämä puhuu koulun ja kodin välisestä yhteistyöstä yli sadalle ensimmäisen vuoden luokanopettajaopiskelijalle.
 
Jyrhämä saa opiskelijat kuuntelemaan ja kiinnostumaan. Vieraiden kielten didaktiikan yliopistonlehtori Harjanne, musiikin didaktiikan yliopistonlehtori Ruokonen ja matematiikan didaktiikan yliopistonlehtori Laine ovat hekin opettaessaan parhaimmillaan. Heidät kaikki on Opettajien akatemia palkinnut opetustaidoista.
 
Tänään heidän työpäiväänsä on mahtunut jo tuntikaupalla opetusta, tenttien, artikkelien ja gradujen arvioimista, yhteydenpitoa ulkomaisiin yliopistoihin sekä osallistumista yliopistoa kehittäviin työryhmiin.
 
Opetuksen edelläkävijät löytävät työpaikastaan Helsingin yliopistosta monia hyviä asioita.
 
– Jokainen meistä on ylpeä siitä, että saa olla töissä Suomen parhaassa yliopistossa. Meillä opettajilla on työn puolesta omat läppärit ja hyvät mahdollisuudet käyttää uutta teknologiaa. Myös Opettajien akatemia on hieno juttu, sillä se pyrkii vahvistamaan opetuksen arvostusta ja mahdollistaa meritoitumisen opetusansioiden perusteella, Ruokonen kiittää.
 
Opettajien akatemia on maassamme ainutlaatuinen Helsingin yliopiston huippuopettajien verkosto. Opettajien akatemian jäsenet ovat kunnostautuneet oppimisympäristön ja -prosessien kehittämisessä, ja he kokoontuvat säännöllisesti yhteen jakamaan pedagogista innostustaan ja innovaatioitaan. Akatemiaan valittu saa kaksivuotisen henkilökohtaisen määrärahan ja myös hänen laitoksensa saa kehittämisrahaa.
 
Helsingin yliopiston vuosien 2017–2020 strategiassa todetaan, että yliopistoyhteisön hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeä arvo. Strategian mukaan oppiminen perustuu vuorovaikutukseen, osallisuuteen ja intohimoon.
 
Opettajakouluttajille intohimo työtä kohtaan on tuttua.
 
– Kun opettaja palaa opetettavalle asialle, into tarttuu! Opettajan usko työhönsä ja itseensä on tärkeää, Harjanne tuumaa.
 
Vaikka opettajat nauttivat työstään, tunnelmaa luonnehtivat muutoskiire ja epävarmuus.
Helsingin yliopiston viimekeväisessä yt-prosessissa irtisanottiin 371 henkilöä, ja parisataa lähti vapaaehtoisesti. Moni hallinnon työntekijä sai potkut, ja hallinnollista työtä on valunut myös opettajille. Jokainen yliopistolainen on ollut irtisanomisuhan alla yli vuoden, ja kiinnittyminen omaan työpaikkaan on heikentynyt.
 
Uudistaminen vaatii sopivan sekoituksen dynaamisuutta ja rauhaa. Kehittäminen ei onnistu sen paremmin seisovassa vedessä kuin myrskyssäkään. Yliopistoissa hyvät aikeet näyttävät hukkuvan muutosähkyyn. Myös Helsingin yliopistossa muutosmylläkkä jatkuu täydellä teholla.
 
Iso pyörä -projekti uudistaa koulutuksia. Kandidaatin ja maisterin tutkintoon johtavat koulutukset järjestetään ensi syksystä lähtien monen tieteenalan yhteisessä koulutusohjelmassa, jossa opiskelevat rinta rinnan esimerkiksi luokanopettajat, lastentarhanopettajat ja erityisopettajat.
 
Tiedekuntien sisältä puretaan laitokset, jotka ovat toimineet henkilöstön kotipesinä. On vielä hämärän peitossa, kuinka yliopiston sisälle rakentuu jatkossa pysyviä työyhteisöjä ja mihin opettaja tuntee kuuluvansa. Myös tapa laskea opettajan työaikaa muuttuu, ja tätä koskevat suunnitelmat ovat vielä hyvin epämääräisiä.
 
Inkeri Ruokonen luonnehtii tilannetta musiikin termein.
 
– Presto prestissimo: asiat etenevät erittäin kiireisesti. Ennen yliopistossa oli enemmän aikaa paneutua kehitystyöhön, mutta nyt käynnissä on monta uudistusta nopealla aikataululla yhtä aikaa.
 
Pirjo Harjanteella on sellainen olo, että yliopistolaiva on isossa myrskyssä, eikä ole aikaa ottaa suuntaa.
 
– Rahaa on entistä vähemmän, tulossa on valtavan isoja ja kauas­kantoisia päätöksiä, eikä kenelläkään tunnu olevan kokonaiskäsitystä siitä, miten lukuisat muutokset vaikuttavat toisiinsa.
 
Työ ei vähene, mutta tekijöitä on vähemmän.
 
– Esimerkiksi meillä vieraiden kielten didaktiikassa ei ole professuuria, joten me lehtorit joudumme hoitamaan professorin tehtävät lehtorin palkalla, Harjanne kritisoi.
 
Ruokosen, Laineen ja Harjanteen mielestä tärkeintä on se, että opiskelijat innostuvat, sitoutuvat ja valmistuvat. Jotta opiskelijat voivat yltää opinnoissa parhaimpaansa, tarvitaan sujuvat opintopolut sekä riittävä opintotuki ja ohjaus. Maailmalla kiertäessään opettajankouluttajat ovat saaneet havaita, että missään ei ole niin hyviä luokanopettajaopiskelijoita kuin Suomessa.
 
– Opiskelijamme ovat joustavia ja heidän osaamisensa laaja-alaista. Motivaatio on korkealla, into oppia suurta. Heillä on myös teoreettista ja loogista ajattelukykyä, Harjanne luettelee.
 
Hän oli Tukholman yliopistossa vierailevana opettajana ja tutkijana, ja siellä noin puolet vieraiden kielten opettajaopiskelijoista saattoi lopettaa ensimmäisen vuoden aikana opintonsa.
 
– Meillä keskeyttämisiä ei ole, iloitsee luokanopettajakoulutusta johtava Anu Laine.
 
Entä millainen on hyvä opettajankouluttaja? Hänen tehtävänään on rakentaa opiskelijoille niin vahva opettajan ammatti-identiteetti, että nämä voivat lähteä kentälle luottavaisina ja varmoina.
 
– Opettaja tarvitsee hyvät ryhmänhallinta- ja vuorovaikutustaidot, eikä niitä hankita ilman riittävää lähiopetusta ja harjoittelua, Ruokonen muistuttaa.
 
Hänen mielestään koulutuksen hyvää laatua edistävät sujuvat käytänteet, vähäinen byrokratia ja toimiva johtajuus. Laatua varmistavat myös opettajien pedagoginen koulutus ja vertaismentorointi.
 
Pirjo Harjanteen mielestä opetus ei ole laadukasta, ellei se perustu tutkimukseen.
 
– Tärkeää on myös opettajan yhteiskunnallisesti laaja-alainen ja visionäärinen näkemyksellisyys, jonka avulla hän saa muokattua opetustaan askeleen edellä ajan virtaa, hän muotoilee.
 
Laadun takeita ovat lisäksi kansainvälisyys ja opettajien laajat verkostot myös yliopiston ulkopuolelle.
 
– Me opettajat olemme pilareita, jotka kannattelevat yliopistoa, sillä yliopisto rakentuu opettajien ja opiskelijoiden vuorovaikutuksen varaan. Aikaa kuluu nykyisin niin paljon kaikkeen muuhun, että kun pääsee perustehtävänsä äärelle pitämään luentoa, sitä huokaisee helpotuksesta, Inkeri Ruokonen toteaa.

Juttuun on haastateltu myös Yliopiston opetusalan liiton puheenjohtaja Seppo Sainiota.

Opettaja-lehti kysyi viiden yliopiston YLL:n opettajayhdistysten puheenjohtajilta, miltä työnteko yliopistossa maistuu.
 
Selkeät päämäärät puuttuvat

Hannu K. Niinimäki, Vaasan yliopisto
”Liikaa suunnitteilla olevia ja keskeneräisiä muutoshankkeita ilman selkeitä päämääriä, liikaa avoimia kysymyksiä ilman vastauksia. Meillä Vaasan yliopistossa kuuma peruna on tutkintoon johtavan kielikoulutuksen myynti Jyväskylän yliopistoon. Se vaikuttaa paljon henkilöstön työmotivaatioon ja aiheuttaa epävarmuutta. Organisaatiouudistukset ja rahoitusleikkaukset vievät virtaa ja varastavat aikaa tärkeimmältä, eli opetukselta ja tutkimukselta. Lisää virtaa saa tällä hetkellä oikeastaan vain siitä, että pääsee seuraamaan opiskelijoiden oppimisen iloa.”
 
Tampere3 puhuttaa

Auli Kulkki-Nieminen, Tampereen yliopisto
”Onneksi viime kevään yt-neuvotteluissa ei tarvinnut irtisanoa henkilökuntaa. Nyt päätetyt säästöt purevat, joten opetusryhmät ovat monilla isommat kuin aiemmin. Tampere3-suunnitelma herättää opettajissa sekä innostusta että epävarmuutta. Pelkäämme demokratiavajetta, koska säätiöyliopiston hallitukseen tulee hyvin pieni henkilöstön edustus. Tampereelle on myös päätetty perustaa kolmen korkeakoulun yhteinen kielikeskus. Emme tiedä vielä, sijoittuuko se ammattikorkeaan vai yliopistoon. Opettajat eivät tiedä, kenen ehdoilla töitä tehdään ja kuka tulee olemaan työnantaja.”
 
Valtaa siirretään johtajille

Merja Koivuluhta, Itä-Suomen yliopisto
”Yhteistyön lisääminen ammattikorkeakoulun kanssa siirtää opetusta yliopistolta ammattikorkealle ja saattaa johtaa yliopistohenkilöstön irtisanomisiin. Itä-Suomen yliopistossa puhuttaa myös johtosäännön uudistus, jossa valtaa siirrettiin yhä enemmän johtajille. Joensuussa aloittaa elokuussa 2018 toinen normaalikoulu väistötiloissa, kun uusi koulurakennus valmistuu vuoden lopussa. Pätkä väistötiloissa tuntuu järjettömältä ratkaisulta. Voimia vie, jos määrätään opettamaan opintojaksoja, joista ei ole asiantuntemusta. Voimia tuo mahdollisuus vaikuttaa omaan työkuormitukseen.”
 
Amk-yhteistyö luo epävarmuutta

Santeri Palviainen, Oulun yliopisto
”Työ itsessään on palkitsevaa opetuksen ja tutkimuksen parissa. Jaksaminen on paikoin koetuksella erilaisten muutosten ja johtamiskulttuurien ristivedossa. Kuumin peruna Oulun yliopistossa on taloudellinen tilanne sekä valtakunnan tasolla että yliopiston sisällä – uusi rahanjakomalli vaikuttaa eri yksiköihin eri tavalla. Paikallisesti polttava kysymys on myös horisontissa siintävä ammatti­korkeakouluyhteistyö ammatti­korkean muuttaessa samalle kampukselle yliopiston kanssa.”
 
Määrälliset tavoitteet painavat liikaa

Outi Ylitapio-Mäntylä, Lapin yliopisto
”Lapin yliopiston kuuma peruna on yliopiston ja ammattikorkeakoulun yhdistyminen, josta puhutaan vielä hyvin epämääräisesti. Iloa tuottavat opiskelijat, mahdollisuus uppoutua mielenkiintoiseen tutkimukseen ja toimiva yhteistyö kollegojen kanssa. Miinusta on kiirekiirekiire: ei voi keskittyä riittävästi mihinkään, kun pitää keskittyä kaikkeen. Hallinnon asettamat määrälliset tavoitteet määrittävät joskus työtä liiankin paljon. Toisinaan tuntuu siltä, että hallinto elää omaa elämäänsä ja tiedekunta seuraa ymmyrkäisenä vieressä.”
 
Teksti: Tiina Tikkanen
Kuva: Veikko Somerpuro

Juttu on ilmestynyt 18.11. Opettaja-lehdessä 20/2016
Yliopistopäiville on koottu oma verkkosivu yliopistojen ajankohtaisaiheista. 
 
null