Opetusalan Ammattijärjestö

Uutiset

Pisa tulee, entä sitten? 8 kysymystä ja vastausta

Vuoden 2015 Pisa-tulokset julkaistaan itsenäisyyspäivänä. Pisa mittaa eri maiden oppimistuloksia ja vertaa niitä toisiinsa. Mikä Pisassa on tärkeää, entä ongelmallista? Mikä yllättäisi tuloksissa eniten? OAJ:n erityisasiantuntija Jaakko Salo vastaa kahdeksaan kysymykseen ja kannustaa tulosten tultua menemään ilmiselviä maavertailuja pitemmälle.
1.Mikä ihmeen Pisa?
 
Pisa on maailman suurin ja tunnetuin oppimistulosarviointi, joka toteutetaan kolmen vuoden välein. Se mittaa 15-vuotiaiden taitoja ja valmiuksia.
 
Pisassa tutkitaan lukutaitoa, matematiikkaa ja luonnontieteiden osaamista. Jokaisella Pisa-kierroksella yksi aihepiireistä on erityistarkastelussa, tällä kertaa luonnontieteet. Suomesta arvioinnissa on mukana noin 9 000 oppilasta, jotka on valittu satunnaisotannalla.
 
Pisa on lyhenne sanoista Programme for International Student Assessment. Pisan taustalla on kehittyneiden teollisuusmaiden yhteistyöjärjestö OECD.
 
 
2. Miten Suomen sijoitus on muuttunut vuosien varrella?
 
Suomi on aina pärjännyt Pisa-tutkimuksissa hyvin, mutta viime vuosina suunta on ollut laskeva. Vuosina 2000, 2003 ja 2006 Suomen tulokset olivat korkeimmillaan, käytännössä maailman parhaita. Sen jälkeen on havaittu tasaista laskua, josta on syytä olla huolissaan.
 
Esimerkiksi vuoden 2000 Pisan mukaan suomalaisnuoret olivat maailman parhaita lukijoita. Matematiikassa suomalaiset sijoittuivat neljänneksi ja luonnontieteissä kolmanneksi. Sijoitusten sijaan huomio on kuitenkin kiinnitettävä itse tuloksiin. Huomattavaa on se, että Suomen omat Pisa-tulokset ovat laskeneet vuodesta 2006 merkittävästi.
 
Ongelmia siis on, ja niihin on löydettävä ratkaisuja. Silti täytyy muistaa, että Suomen tulokset ovat edelleen hyvin korkeita.
 
 
3.Mikä on Pisan merkitys?
 
Pisa on antanut Suomessa toteutettavalle koulutuspolitiikalle itsevarmuutta. Peruskoulu saatiin Suomeen 1970-luvulla. Sen jälkeen sitä kritisoitiin pitkään liian tasapäistäväksi. 1990-luvulla mietittiin jopa systeemin muuttamista.
 
Vuonna 2000 alkoivat Pisa-tulosten huippuvuodet. Ne loivat varmuutta siihen, että kaikille yhteisellä, tasa-arvoon perustuvalla peruskoululla saavutetaan myös erinomaisia tuloksia ja että hyvää työtä on tehty.
 
Kääntöpuolena on ollut liiallinen Pisa-tyytyväisyys. Tuntuu jopa siltä, että huolestuttaviin tuloksiin ei herätä ennen kuin huipputuloksemme on lopullisesti hukattu.
 
Herää kysymys, missä vaiheessa koulutukseen tosissaan taas satsataan. Tätä tarvitaan, jotta laskevien tulosten suunta kääntyy ennen totaalista romahdusda. Väistetään se jäävuori, eikä jäädä kinastelemaan kansituoleista!
 
 
4. Mistä Suomen menestys johtuu?
 
Syitä on tunnistettu muutamia. Perustava syy menestykselle on yhtenäinen koulumme. Koulusta riippumatta jokainen oppilas on saanut korkeatasoista opetusta.
 
Meillä on perinteisesti pienimmät osaamiserot alueiden, koulujen sekä heikoimmin ja parhaiten menestyvien oppilaiden välillä. Heikoimmatkin on pidetty kärryillä.
 
Ratkaisevana tekijänä ovat maailman korkeimmin koulutetut opettajat ja laaja pedagoginen vapaus, joka on mahdollistanut koulujen ja opettajien luovan opetuksen kehittämisen.
 
 
 
5. Vuoden 2012 tuloksissa Suomi putosi – mistä se kertoo?
 
Tulokset ovat laskeneet tasaisesti itse asiassa jo vuodesta 2006 lähtien. Lasku kertoo siitä, ettei koulumme enää näytä pystyvän tasaamaan erilaisista kotitaustoista tulevien oppilaiden eroja oppimisessa yhtä vahvasti kuin ennen. Oppimis- ja koulunkäyntimotivaatio on selvästi laskenut.
 
Kun matematiikassa kaikkein heikoimmassa ryhmässä oli vielä 2003 vain kuusi prosenttia, vuonna 2012 heidän osuutensa oli jo 12 prosenttia. Heikosti pärjäävien osuus siis kaksinkertaistui. Lukema on yhä muihin maihin verrattuna pieni, mutta muutos on dramaattinen. Tällaisella osaamisella ei valitettavasti pärjätä jatko-opinnoissa, työ- tai edes arkielämässä.
 
Heikosti menestyvistä oppilaista puhuttaessa ei sovi kuitenkaan unohtaa sitä, että laskua oppimistuloksissa on tapahtunut kaikkien oppilasryhmien kohdalla. Myös kaikkein parhaiten pärjäävien.
 
 
6.Mitä ongelmia Pisassa on?
 
Ongelmiakin Pisaan liittyy. Aina voidaan kysyä, onko mielekästä vertailla hyvin erilaisia koulutusjärjestelmiä. Ei Pisassa sijoittuminen ei olekaan missään nimessä itse tarkoitus, vaan tärkeintä on koulutuksen taso laajemmin. Pisassa havaittu laskeva trendi on toisaalta nähtävissä myös kansallisissa oppimistulosten arvioinneissamme.
 
 
7.Mihin kannattaa kiinnittää huomiota, kun tulokset julkaistaan?
 
Kannustan menemään ilmiselviä maavertailuja pitemmälle. Tärkeää olisi keskittyä nimenomaan Suomen tuloksiin, siihen, mitä ne merkitsevät ja mitä niiden pohjalta pitäisi tehdä.
 
Ovatko erot oppimistulosten kärkipäiden välillä kasvaneet? Entä sukupuolten tai alueiden väliset erot? Tai maahanmuuttajien ja kantasuomalaisten väliset erot?
 
Jos maavertailuja haluaa tehdä, hedelmällisintä on tarkastella suomalaista koulutusjärjestelmää lähellä olevien maiden tuloksia  – esimerkiksi Suomen tuloksia suhteessa Pohjoismaihin ja Eurooppaan yleensä.
 
 
 
8.Mikä olisi yllättävintä 6.12. julkaistavissa Pisa-tuloksissa?
 
Yllättävintä olisi se, että tulosten tarkastelussa ei mentäisi syyttelyyn ja selittelyyn, vaan lähdettäisiinkin yhdessä ratkaisemaan sitä, miten maailmalla ihaillun koulutusjärjestelmämme laskusuunta saataisiin kääntymään uuteen nousuun. Kilpailijamaissamme panostetaan koulutukseen koko ajan enemmän, meillä jatkuvasti vähemmän.
 
Suomen kaipaamia ratkaisuja voisi löytyä esimerkiksi Tasa-arvon tiekartasta, johon OAJ on koonnut ehdotuksensa koulutuksen tasa-arvon lisäämiseksi.
 
 
Teksti: Salla Hongisto
Kuva: 123RF
null