Opetusalan Ammattijärjestö

Uutiset

Kokemuksen rintaäänellä

Sanna Saliojan ja Arto Asan mukaan Punkalaitumella vallitsee toisiin ihmisiin luottavainen ja keskusteleva henki. Emme me silti hyssyttele, vaan kuuntelemme kuntalaisten huolet aidosti, Salioja sanoo. 
Yhteishenki ja kuunteleva keskustelukulttuuri ovat hyviä eripuran karkottajia, tietävät opettajavaltuutetut Sanna Salioja ja Arto Asa Punkalaitumelta. 
Siinä missä turvapaikanhakijoiden suuri määrä on aiheuttanut muukalaispelon ja rasisminkin sävyisiä reaktioita eri puolilla Suomea, pienessä kunnassa Pirkanmaan reunalla on osattu ottaa rauhallisemmin.
 
3 000 asukkaan Punkalaitumen asenteen taustalla on kuitenkin valttikortti, jota kaikkialla ei ole ollut käytössä. Salaisuus on pitkä kokemus uusista tulijoista.
 
– Meillä on ollut vastaanottokeskus lyhyitä katkoksia lukuun ottamatta jo 90-luvun alkupuolelta, ja kiintiöpakolaisia on otettu kuntaan tasaisesti. Ulkomaalaiset kuuluvat katu­kuvaan, ja täällä on opittu näkemään, että he tuovat ikääntyvään kuntaan elämää ja elinvoimaa, luokanopettaja ja keskustan kunnanvaltuutettu Sanna Salioja sanoo.
 
Kunnanvaltuuston toinen opettajavaltuutettu, Punkalaitumen yläkoulun ja lukion rehtori Arto Asa (kok) on samaa mieltä. Asa korostaa myös yhteishenkeä, jonka avulla Punka­laitumella ollaan vältytty eripuralta.
 
– Oli kyseessä mikä tahansa muukin asia, niin puolueet eivät riitele meillä pelkän riitelemisen vuoksi, Asa sanoo.
 
Sankarinviittaa opettajavaltuutetut eivät kotouttamisen onnistumisista huoli. Kumpikin korostaa onnekkuutta. Esimerkiksi Maahanmuuttajat maaseudun arjessa -hankkeen vetäjäksi saatiin niin innostunut ja asiantunteva Maarit Tiittanen, että tämän malleista ollaan oltu kiinnostuneita jopa muualla Euroopassa.
 
Jotakin myös valtuutetut ovat silti onnistuneet tekemään oikein.
 
– Näkyy siinä päätöksenteonkin jälki, kun ollaan valmiita ottamaan tulijoita vastaan ja hoitamaan heidän kotouttamisensa hyvin, Salioja sanoo.
 
Valmistavaa opetusta on järjestetty kunnassa jo 90-luvulta saakka, mutta muutamana hiljaisempana vuotena tämä jäi pois.
 
– Mutta kun tarve oli ilmeinen, rahat opetukseen löytyivät nopeasti. Kun vastaan­ottokeskus oli poissa käytöstä, niin toki kunnan ylimmät virkamiehet ja valtuutetutkin tekivät työtä sen eteen, että keskus säilytettäisiin, Asa sanoo.
 
Asan mukaan opettajavaltuutetun yksi tehtävä on viedä koulujen terveisiä valtuutetuille. Koulu on hyvä näköalapaikka siihen, miten kunnassa voidaan.
 
– Ammattitaitooni kyllä luotetaan ja näkemyksiäni kuunnellaan, Asa kertoo.
 
Salioja saa yhteisiin asioihin osallistumisen kuulostamaan tavalliselta osalta elämää. Hän on mielestään opettajana ja päätöksentekijänä samanlainen kuntalainen kuin muutkin.
 
– Tuntuu, että arki ja päätökset kohtaavat aika luonnollisesti.

Teksti: Matias Manner
Kuva: Ari Korkala

Teksti on ilmestynyt Opettaja-lehden numerossa 20/2016 juttusarjassa, jossa kuljetaan kohti kuntavaaleja. Vaalit järjestetään 9. huhtikuuta.  
null