Opetusalan Ammattijärjestö

Uutiset

Lapsi ei ole numero

Erityisluokanopettaja Päivi Peltolan mukaan kaikissa kouluun liittyvissä asioissa ensimmäisen kysymyksen tulee olla se, mitä lapsi tarvitsee. 
Eriytyvien Pisa-tulosten pitäisi johtaa siihen, että kunnat takaavat oppilaille riittävän yksilöllisen tuen, sanoo erityisluokanopettaja Päivi Peltola. 
Vuonna 2011 erityisluokanopettaja Päivi Peltolan työuralla tapahtui isoja muutoksia.
Toistakymmentä vuotta helsinkiläisessä erityisluokassa opettanut Peltola vaihtoi työpaikkaa sata kilometriä länteen Raaseporin maalaismaisemiin. Samana vuonna Suomessa otettiin käyttöön kolmiportaisen tuen malli.
 
– Minulle se oli loikka yleisopetuksen puolelle ja työnkuvani muuttui merkittävästi.­ Ei sitä voi kiistää, etteikö ruoho näyttäisi vihreämmältä pääkaupunkiseudulla muualtakin kuin Raaseporista katsottuna. Tämä on mukava kaupunki, mutta rahareikiä riittää. On tilanteita, joissa on pakko säästää se viimeinenkin sentti, hän sanoo.
 
Peltolan työpaikalla 200 oppilaan Kiilan koulussa asiat ovat erityisopetuksen kannalta hyvällä mallilla. Taistelu rahoista ja erityisopetuksen tuntimääristä on jatkuvaa, mutta erityisluokanopettajia on sentään kolme.
 
– Muualla kunnassa on huonommin: kyläkouluja on lakkautettu eikä lähikouluperiaate toteudu.
 
Tämän vuoden Pisa-tuloksissa pisteiden loivaa laskua huolestuttavampi asia oli, että erot osaamisessa eri alueiden ja sukupuolten välillä ovat kasvaneet.
 
Suomen Pisa-tulosten raportissa todetaan, kuinka ”heikosti osaavien osuuden voimakas kasvu viittaa siihen, ettei näiden oppilaiden tarvitsema yksilöllinen oppimisen tuki ole enää riittävää”.
 
– Ei se ruohonjuuritasolle tule yllätyksenä. On selvää, että monissa kunnissa erityisopettajien työtä on kaatunut luokanopettajien niskaan. Kolmiportaisen tuen järjestelyt ovat liiaksi kunnasta kiinni ja siten liian sattumanvaraisia, moittii Peltola, joka on myös Suomen erityiskasvatuksen liiton varapuheenjohtaja.
 
Kuntakohtaiset vaihtelut tarkoittavat sitä, että kunnat voivat vaikuttaa siihen, löytyykö oppilaille tarvittavaa tukea vai ei.
 
– Raaseporissa on älyttömän hyviä ja kokeneita päättäjiä, jotka ymmärtävät, että lapset eivät ole vain numeroita. Parhaita ovat ne, jotka vierailevat kouluissa: kävelemässä, katselemassa ja selvittämässä.
 
Lempipoliitikokseen Peltola nimeää sellaisen, joka soittaa ennen sivistyslautakunnan kokousta ja kysyy: ”Päivi hei, mitä tarkoittaa tuntikehys?”
 
– On hatunnoston arvoinen juttu, jos kuntapolitiikkaan lähtevä ihminen haluaa ymmärtää muidenkin kuin omien lapsiensa asiat.
 
Teksti: Matias Manner
Kuva: Milla von Konow 
 
Teksti on ilmestynyt Opettaja-lehden numerossa 22/2016 juttusarjassa, jossa kuljetaan kohti kuntavaaleja. Vaalit järjestetään 9. huhtikuuta.  
 
null