Opetusalan Ammattijärjestö

Uutiset

Sairaalakoulun rehtori itkee, kun oppilas onnistuu

Sairaalakoulun rehtori Mika Saatsi häviää mieluusti shakissa oppilaalle, jos se saa hänet ymmärtään, että kaikki ovat vain ihmisiä.
Vaikeimpienkin nuorten kanssa tehdään ihmeitä, jos ryhmäkoot ovat riittävän pienet, sanoo sairaalakoulun rehtori Mika Saatsi. Hän kertoi työstään upouudessa Dare to Learn -tapahtumassa OAJ:n kutsumana.
Oli seiskaluokan alku Kalliomaan sairaalakoulussa eräänä syksynä. Kuuden avohoito-oppilaan opetusryhmässä yksi ei puhunut oma-aloitteellisesti mitään.
 
Kun opettaja kehui häntä onnistuneesta koulutyöstä, oppilas purskahti aina itkuun. ”Miks sä mua kehut, en mä osaa mitään, oon täysi nolla”, hän toisteli. Joka kerta.
 
Sairaalakoulun rehtori Mika Saatsi opetti tälle oppilaalle musiikkia. Ensimmäisessä joulujuhlassa oppilas suostui soittamaan yhdellä sormella koskettimia.
 
– Ennen kenraalia hän murtui ja itki taas, ettei osaa. Kun koko ryhmä tsemppasi häntä, hän lopulta onnistui.
 
Esimerkki kertoo siitä, miten pienestä lähdetään liikkeelle, kun ollaan tekemisissä vaikeimpien nuorten kanssa. Kun itsetunto on murskana, jo se, että yksikin sormi suorittaa ennalta sovittua tehtävää, on kova juttu.
 
 
Luottamus tärkeintä
 
Yläkoulu eteni. Vähitellen vähäpuheinen oppilas sai kavereita, joiden kanssa hän sai olla oma itsensä. Opettajistakin oli tullut tuttuja. Oli ihmisiä, joihin luottaa.
 
– Luottamuksen rakentaminen on se kaikkein tärkein asia tällaisissa tapauksissa. Tarvitaan opettajia, jotka kestävät nuoren oireilun.
 
Olennaista on, että pieni opetusryhmä tuntuu turvalliselta. Lupa epäonnistua tarvitaan. Saatsia esimerkiksi ei ollenkaan haittaa, että hän häviää säännöllisesti oppilaille shakkipelissä.
 
– Heidän on hyvä ymmärtää, että reksikään ei ole supersankari.
 
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Yleisö kuunteli puhujia innostuneena OAJ:n järjestämässä tilaisuudessa.
 
 
Ihmeitä tehdään
 
Kun ysiluokka läheni loppuaan, entinen vähäpuheinen oppilas sai itse idean: hän haluaisi esittää kevätjuhlassa Nikke Ankaran räpin Suunnitelmat.
 
– Piti tapella treeneissä, etten olisi koko ajan vollottanut, Saatsi muistelee.
 
”Must tulee niin iso ku voi vaan kuvitella,
en voi tyytyy vähään mul on isot suunnitelmat”,
entinen vähäpuheinen oppilas lopulta räppäsi.
 
Saatsista esimerkki kertoo siitä, miten paljon ihmeitä tehdään vaikeimpienkin nuorten kanssa, jos ryhmäkoot ovat riittävän pienet ja turvallisia aikuisia, tässä opettajia, on riittävästi.
 
 
Huolta ilmassa
 
Saatsi on erityisen huolissaan siitä, että toista kymmentä psykiatrista sairaalaa on suljettu  muutaman viime vuoden aikana samalla, kun painopiste on siirtynyt kohti avohoitoa.
 
– Talvella sanoin ensimmäistä kertaa ääneen, että mua pelottaa. Miten käy opetuksen järjestämisen? Ei se niin mene, että hoito ja koulu ovat eri asia. Samassa nuoren päässä molemmat tapahtuvat.
 
Myös Saatsin ”oma”, Kellokosken sairaala, on saanut lakkautuspäätöksen.
 
– Todennäköisesti Kalliomaan sairaalakoulun toiminta jatkuu toisella tavalla, hän kuitenkin rauhoittelee.
 
 
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Mika Saatsi, Jenni Alisaari, Jatta Jussila-Suokas, Veli-Matti Harjula, Olli Luukkainen ja Jesper Lempiäinen käyttivät OAJ:n tilaisuudessa puheenvuoron.
 
Oppimisen aktivistit lavalla
 
Mika Saatsi puhui OAJ:n ohjelmassa Kaapelitehtaalla järjestetyssä Dare to Learnissä keskiviikkona 6. syyskuuta. Dare to Learn oli upouusi oppimisen kansainvälinen suurtapahtuma, johon osallistui tuhansia oppimisesta kiinnostuneita.
 
Saatsin lisäksi muut oppimisen aktivistit tykittivät vuorollaan tiukkaa asiaa viitisen minuuttia vuorollaan Pecha Kucha -tyyppisessä tilaisuudessa.
 
OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen avasi intensiivisen tunnin tiivistämällä, että opettajan työ on pitkälti tulevaisuuden rakentamista. Hän muistutti, että monipuolinen yhteistyö on avain tulevaisuuden muutoksissa.
 
Opettaja Veli-Matti Harjula puhui puolestaan ilmiöoppimisesta. Ilmiöoppimisen hyödyt ovat hänestä se, että asioissa voi mennä niin syvälle kuin haluaa ja se, että periaatteessa koskaan ei ole tule valmista. Aina on lisäkysymyksiä. Tämä kysyy opettajilta kykyä sietää epävarmuutta ja jatkuvia muutoksia – mutta myös kykyä rajata yhdessä oppilaiden kanssa se, mihin kullakin projektilla pyritään.
 
Yliopistonopettaja Jenni Alisaari Turun yliopistosta puhui kielen moniulotteisuudesta ja siitä, miten vähän lopulta opettajatkaan tietävät kielen eri tasoista. Kieli vaihtelee oppiaineittainkin. Erityisesti kulttuurisesti kirjavissa opetusryhmissä tämä asettaa haasteensa.
 
Haaga-Helian ammattikorkeakoulun innovaatiojohtaja Jatta Jussila-Suokas puolestaan muistutti, että pedagogisista taidosta tulee yhä tärkeämpiä, kun opettajien työ lähenee fasilitointia. Tiimityö, ajanhallinta ja kontaktit yhteiskuntaan ovat olennaisia, jotta paletti pysyy kasassa ja ajassa kiinni.
 
Tilaisuuden päätti Suomen opettajaksi opiskelevien liiton tuore puheenjohtaja Jesper Lempiäinen. Hän muistutti, että opettajat pystyvät muutokseen tulevaisuudessakin.
 
Teksti ja kuvat: Salla Hongisto
null