Opetusalan Ammattijärjestö

Uutiset

Missä musiikkikasvatuksellinen yleissivistys avautuu ja ketkä sitä avaavat?

”Kouluvuosinani en koskaan saanut soittaa mitään: me vain kuuntelimme popmusiikkia ja lauloimme. Luokanopettajakoulutuksen musiikin kursseilla soitimme useita soittimia: opin jotain jokaisesta soittimesta. Näiden opintojen jälkeen luotan osaavani opettaa musiikkia.”
Tämän palautteen jälkeen musiikkikasvatuksen lehtori voi olla tyytyväinen: aiemmin soittamaton opiskelija kokee luokanopettajakoulutuksen kaikille yhteisissä 5 opintopisteen musiikin opinnoissa saavuttaneensa valmiudet musiikin opettamiseen: asetus luokanopettajan kelpoisuudesta toteutuu musiikin osalta.
 
Hieman lehtoria mietityttää, syntyikö opiskelijalle liian ruusuinen käsitys omista valmiuksistaan opettaa musiikkia monipuolisesti ja kehittää itseään musiikkikasvattajana. Toisaalta jatkuvien säästöjen ja kontaktituntien vähentämisten keskellä jo opiskelijan myönteinen asenne musiikin oppimiseen ja opettamiseen on melkoinen saavutus.
 
Musiikkikasvatuksen tutkimuksissa painotetaan, että perusopetuksen alaluokkien opettajat ”as generalists” tarvitsevat opettajankoulutuksessa sellaisia opintoja, joilla he saavat riittäviä valmiuksia kehittää itseään jatkossa musiikin opettamisessa. Tarvitaan siis perehdyttämistä musiikin oppimisen, opettamisen ja opettajuuden ”työkaluihin”. Useilla opiskelijoilla aiemmat kokemukset musiikin opiskelemisesta typistyvät kuuntelemiseen ja laulamiseen. Niinpä musiikkikasvatuksen työkalujen opettaminen muutaman opintopisteen musiikin opinnoissa edellyttää yliopistonlehtorilta erityisen taitavia pedagogisia ratkaisuja.
 
Mikä on musiikkikasvattajan työn merkitys?
 
Ennen yliopistouraani opetin 20 vuotta musiikkia peruskoulussa ja lukiossa. Huolimatta siitä, että olin harrastanut musiikkia koulun ulkopuolella koko kouluajan ja että musiikin aineenopettajaksi opiskeltiin pelkkää musiikkia kandin tutkinnon verran, tunsin työssäni usein olevani keskeneräinen ja tarvitsevani aikaa kehittää sekä aineenhallintaani että opetusmenetelmiäni.
 
Musiikinopettajana iloitsin kiitoksista järjestettyäni oppilaitteni kanssa ohjelmaa koulun juhliin. Opettajankokouksessa rahoja eri oppiaineisiin jaettaessa sain kuulla, että hanttiaineeseen ei voi suuria satsata: musiikkia ei voi laittaa jatko-opinnoissa tärkeämpien lukuaineiden edelle. Pitää kehittää opetusmenetelmiä niin, että vähemmälläkin pärjää. Samoilla perusteilla musiikkiin ei voinut haaskata jakotunteja, vaan vähäiset kaikille yhteiset musiikintunnit vedettiin kokonaisilla oppilasryhmillä.
 
Vähäinen tuntimäärä, suuret oppilasryhmät ja puutteellinen opetusvälineistö eli musiikin arvostaminen oppiaineen sijaan ainoastaan kouluyhteisön viihdykkeenä kadottivat työn ilon ja herättivät tukun kysymyksiä: Onko musiikkikasvatusta tarkoituskin toteuttaa vain suurten ryhmien yhteislaulutuokioina ja kuuntelukasvatuksena? Miksi opetussuunnitelma sisältää paljon muutakin? Kenen vastuulla on, että jokainen oppilas voi kokea ja oppia musiikkia monipuolisesti? Mistä tulevaisuudessa musiikkia opettavat voivat saada valmiuksia musiikin kokemiseen ja ymmärtämiseen monipuolisena ilmiönä? Miksi musiikkia yleensäkin opetetaan?
 
Näitä kysymyksiä aloin pohtia parin vuoden opettajaurani jälkeen 1990-luvun alussa. Käsitykseni suomalaisten musiikillisen osaamattomuuden jatkumosta vahvistui viimeksi keväällä 2017 lukiessani alussa kuvaamaani luokanopettajaopiskelijan kertomusta omista kouluaikojen musiikintunneistaan – ja hänen näkemyksestään itsestään tulevana musiikkikasvattajana.
 
Kontaktiopetus vaihtumassa opetuksentapaisiksi toimiksi
 
2010-luvun lopun yliopistonlehtorina minun pitää jatkuvasti kehittää opetusta toteutettavaksi aina vain suuremmissa ryhmissä ja pienemmällä kontaktituntimäärällä opintopistettä kohden. Suomalainen opettajankoulutus on maisteritasoista ja laadukasta, joten lehtoreiden täytyy myös perehtyä tutkimukseen lukemalla, soveltamalla tuloksia ja tutkimalla itse. Opetushenkilökuntaa yliopistoissa ei haluta lisätä, joten tutkimukseen käytettävä aika vähentää opetusaikaa.
 
Helsingin ja Lapin yliopistoissa opettajankoulutuksen musiikin opetuksessa on pitkään tehty yhteistyötä kokeilemalla ja tutkimalla erilaisia blended learning -ympäristöjä. Internetistä löytyy paljon itseopiskelumateriaalia, ja saatavilla on myös erilaisia opetusvideoita musiikin oppimiseen ja opettamiseen. Opetuksen tiivistämisen ja nykyaikaistamisen vaade on kuitenkin käytännössä ajanut sekä opiskelijat että lehtorit seurustelemaan erilaisten laitteiden kanssa.
 
Opiskelijan oppimisprosessin seuraaminen on sitä haasteellisempaa, mitä vähemmän on kontaktitunteja: musiikin oppimista ei voi todentaa pelkästään kirjallisilla, opiskelutilanteiden jälkeen tarkasteltavilla reflektoinneilla. Tämän vuoksi opiskelijoiden edellytetään myös tallentavan musisoimistaan. Tallenteiden kuuntelemiseen, reflektointien lukemiseen ja kommentoimiseen lehtori kuitenkin tarvitsee aikaa – usein jopa enemmän kuin kontaktiopetukseen. Seurantatutkimuksessa puolestaan on paljastunut, että opiskelijat tarvitsevat edelleen kasvotusten ohjausta esimerkiksi musiikin käsitteissä ja pedagogisissa sovellusmahdollisuuksissa.  
 
Yliopistossa lehtori toteuttaa tutkimusperustaisuutta usein vain lukemalla opiskelijoiden kurssipalautteet ja kehittää opetustaan lukemisensa perusteella. Taannoin yksi professori määritteli näitä prosesseja osuvasti vain tutkimuksentapaisiksi toimenpiteiksi. Kun lehtorin ja opiskelijan fyysiset kohtaamiset minimoidaan ja siirretään sähköisille kanaville, ei ole kovin eettistä puhua yliopistotasoisesta oppimisprosessin ohjaamisestakaan, vaan ainoastaan opetuksentapaisista toimenpiteistä.
 
On tärkeää ravistella vanhoja opetusrutiineja ja kokeilla uudenlaisia oppimisympäristöratkaisuja niin musiikissa kuin muissakin opetettavissa sisällöissä. Innostuneimmatkaan luokanopettajat pystyvät tuskin kuitenkaan katkaisemaan musiikkikasvatuksen osaamattomuuden jatkumoa opiskelemalla musiikkia vain itsenäisesti. Koulupolulle tarvitaan aikaa kohdata musiikkikasvattaja myös kasvotusten.
 
Lenita Hietanen
Musiikkikasvatuksen yliopistonlehtori
Lapin yliopisto
 
  • Yliopistopäivät 2017 
    OAJ ja Yliopistojen opetusalan liitto YLL järjestävät yliopistopäivät 3.–4.11.2017. Tutustu yliopistopäivien nettisivuihin täällä.
null