Opetusalan Ammattijärjestö

Uutiset

Miksi yliopistoihin tarvitaan uusi urapolku? 5 kysymystä ja vastausta!

Yliopistojen palkkausjärjestelmä ei OAJ:n ja YLL:n mielestä aina tunnista työssä kehittymistä.
YLL ja OAJ haluavat yliopistoihin urapolun opetustehtävissä toimiville. Järjestöt lanseerasivat marraskuussa ehdotuksen uramallin kriteereistä.
Miksi urapolku tarvitaan? OAJ:n yliopistoasiamies Hanna Tanskanen ja YLL:n puheenjohtaja Seppo Sainio vastaavat viiteen kysymykseen.
 
1. Miksi yliopistoihin tarvitaan urapolku opetuspainotteisia tehtäviä varten?
 
Koulutus on yliopistojen päätehtävä. Korkeakoulukseen liittyvää rekrytointia tehdään kansainvälisessä toimintaympäristössä. Menestyvän yliopiston on oltava kiinnostava tutkijoiden, opettajien ja opiskelijoiden silmissä. Nostamalla – ehkä näyttävästikin – opetuksen profiilia kukin yliopisto voi parantaa kilpailukykyään rekrytointien näkökulmasta.
 
Globaalien ja yhteiskunnallisten haasteiden jatkuvasti muuttuessa ei opetuksen, opiskelun ja oppimisympäristöjen kehittäminen ole koskaan valmista. On koulutuksen etu, että sitoutumisesta opettajan ammattiin palkitaan nykyistä systemaattisemmin ja näkyvämmin.
 
Vaikka uramallia ei nähdäkään kustannuksiltaan erityisen kalliina aloitteena, on koulutukseen sijoittaminen aina kannattava sijoitus. Opiskelijoiden ohjaamiseen ja koulutuksen kehittämiseen tarvitaan parhaat voimat. Tehtäviinsä sitoutuneilla opettajilla tulisi olla nykyistä ennakoitavampi odotusarvo palkkakehityksestä.
 
 
2. Mitä tarkoitetaan opetuksen arvostamisella?
 
Opettajan tehtävä edellyttää laaja-alaista ja korkeaa asiantuntijuutta. Tehtäväänsä sitoutuneet opettajat ymmärtävät ammattinsa professioksi, johon liittyy muun muassa yhteiskunnallisia, eettisiä ja tutkimuksellisia sidoksia sekä sitoutuminen ammatin jatkuvaan tutkimusperustaiseen kehittämiseen.
 
Opettaja hallitsee opetettavan alan sisällön, tuntee sen perustutkimusta ja päivittää jatkuvasti osaamistaan. Hänellä on työnsä suunnittelussa pedagogiseen koulutukseen perustuva ajattelutapa esimerkiksi opetuksesta, opiskelusta, arvioinnista, oppimateriaalista ja oppimisympäristöistä. Hyvä opettaja omaa myös hyvät, eri tilanteisiin soveltuvat vuorovaikutustaidot. Opettajan tehtäviin on yleensä runsaasti hakijoita myös yliopistoissa. Julkisen haun kautta tehtävän saaneet ovat alansa asiantuntijoita.
 
Yliopistoissa on joskus tapana ajatella, että opetus on vaativampaa opetettaessa maisterivaiheen ja jatkotutkintojen opiskelijoita. Kandivaiheen opettajien työn vaativuus ja merkitys saattaa jäädä tunnistamatta. Ensimmäisen vuoden opiskelijoita kohtaavat opettajat kuitenkin ovat ratkaisevan tärkeitä opiskelijoiden ottamisessa osaksi yliopistoyhteisöä niin työskentelytapojen, sitoutumisen kuin laajemminkin yliopistolaisuuden näkökulmasta.
 
Opetuksen ja tutkimuksen erilaisesta arvostuksesta kertoo näkemys siitä, että käytössä olevan tutkijapainotteisen uramallin 3. portaalle, esimerkiksi yliopistonlehtoriksi, olisi aina tultava ulkoisen haun kautta. Yliopisto-opettajan tehtävästä ei tällöin olisi mahdollista meritoitua yliopistonlehtoriksi. Jos opetus ja tutkimus nähdään yhtä tärkeänä tehtävä, ei pitäisi olla estettä edetä 2. portaalta 3. portaalle opettajahaussa pärjänneenä ja myöhemmin väitelleenä.
 
 
3. Miksi opetuskokemuksen tulisi vaikuttaa tehtävässä meritoitumiseen?
 
Opettaja kehittyy työssään vuosi vuodelta – erityisesti yliopistossa. Työssä kehittyminen ja työn kehittäminen perustuvat pedagogiseen koulutukseen, tutkimusperustaisuuteen sekä jatkuvaan vuorovaikutukseen opiskelijoiden, muiden yliopistoyhteisön jäsenten sekä ympäröivän yhteiskunnan toimijoiden kanssa.
 
Yliopistojen palkkausjärjestelmä ei aina tunnista työssä kehittymistä, vaan lähtee siitä, että tehtävän tulisi muuttua oleellisesti, jotta tehtävän vaativuus nousisi. Ei ole välttämättä helppoa sanallistaa työnantajalle, miten opettajan tehtävä on oman osaamisen karttumisen myötä muuttunut. Urapolun, joka tunnistaa opetustehtävässä kehittymisen, tulisi vastata tähän haasteeseen.
 
Opetuskokemuksen myötä karttuvaa osaamista on mahdollista todentaa. Jo käytössä oleva tapa on opetusportfolio. Tähän liittyvän haaste on urapolulla etenemisen byrokratisoituminen. Mitä enemmän yksilöllistä arviointia edellytetään ja mitä epäyhtenäisempiä portfolioita käytössä on, sitä raskaampi hallinnollinen menettely urapolulla etenemiseen liittyy. Jos portfolion käytöstä tulisi integraalinen osa uramallia, sen olisi hyvä olla yliopistoille yhteinen ja siten vertailukelpoinen eikä liian raskas rakenteeltaan.
 
 
4. Mikä osuus tutkimuksella pitäisi olla opettajan urapolulla etenemisessä?
 
Omakohtaisen tutkimuksen merkitys opettajan uralla etenemisessä on tärkeä kysymys. Yliopiston opettajan vakituiseen tehtävään kuuluu yleensä oman alan tutkimuksen tekemisen tai tuntemisen lisäksi tutkimusperustainen opetuksen kehittäminen. Tätä tutkimuksellista näkökulmaa uramallissa voidaan painottaa.
 
Pohdittavaksi jää, edellytetäänkö kaikesta tutkimuksellisesta kehittämisestä julkaisua, vai nähdäänkö julkaisu lisämeriittinä ja myös muu opetuksen kehittämisen dokumentointi uran kannalta relevanttina. Tavoite tuskin voi olla, että vain julkaisujen kautta meritoidutaan, sillä opettajan käytettävissä olevaan tutkimusaikaan vaikuttavat omalta osaltaan koulutuksenjärjestäjän käytössä olevat tutkimusresurssit, jotka vaihtelevat suuresti esim. alakohtaisesti.
 
 
5. Liittyykö opettajan urapolkuun suora linkki palkkakehitykseen?
 
Yliopistoissa on mahdollista tehdä pitkäkin työura opetustehtävään sitoutuneena ilman muuta palkkakehitystä kuin yleiskorotukset. Koko muu suomalainen koulutusjärjestelmä päiväkodeista kouluihin, ammatilliseen koulutukseen ja ammattikorkeakouluihin maksaa opettajille työuran mittaan karttuvia kokemuslisiä.  Palkkaus on keskeinen tapa osoittaa arvostusta tehtävää kohtaan.
 
Tässä vaiheessa emme ole kuitenkaan tehneet suoraa linkitystä palkkausjärjestelmän ja uraportaiden välille, vaan toivomme ensisijaisesti yliopistoyhteisöä mukaan mallin kehittämiseen.
 
YLL:ssä ja OAJ:ssa kaipaamme yliopistoyhteisöltä ja sidosryhmiltä myös keskustelua siitä, mitä opetustehtävässä meritoituminen voisi tarkoittaa ennakoitavan palkkakehityksen ohella. Olisiko myös työyhteisöillä ja yliopistoilla jotain saavutettavaa meritoituneiden opettajien ja heidän kasvavan määränsä kautta?
 
 
Teksti: Maija-Leena Nissilä
Kuva: 123RF / Sinikka Pakkala
null