Opetusalan Ammattijärjestö

Uutiset

Opetusyhteistyö ei saa johtaa hintashoppailuun

Jos korkeakoulujen opetusyhteistyön lisäämisellä tähdätään entistä halvempaan opetukseen, laatu kärsii. Tälle tielle OAJ ei halua lähteä.
Korkeakoululainsäädännön muuttaminen Tampere3:n vuoksi on täysin ylimitoitettua.  Yliopistojen yhdistymistä koskeva lainsäädäntö tulisikin erottaa omaksi kokonaisuudekseen.
 
Näin toteaa OAJ lausunnossaan, jolla järjestö kommentoi hallituksen ehdotuksia Tampere3:n vaatimiksi lakimuutoksiksi ja korkeakoulujen välisen opetusyhteistyön laajentamiseksi.
 
Duaalimallia on vaalittava

OAJ:n mukaan Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston yhdistämiselle ei ole estettä, mutta Tampereen ammattikorkeakoulun siirtämistä yliopiston omistukseen on harkittava tarkkaan.
 
– Julkisuudessa ei ole oikeastaan näkynyt perusteluja siirrolle, tai ne ovat edelleen kovin ohuet. Vaikka yliopistoilla ja amkeilla on toistaiseksi omat lainsäädäntönsä ja rahoituksensa, ei voi välttyä ajatukselta, että Tampere3:n takia esitetyt lakimuutokset saattavat johtaa pitkällä aikavälillä yhteen korkeakouluinstituutioon ja tutkintojärjestelmään, kommentoi lakiehdotusta OAJ:n yliopistoasiamies Lena Hillebrandt.
 
Tämä taas vaarantaisi ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen omaleimaiset tutkinnot ja kummankin korkeakoulun tehtävien toteutumisen.
 
– Ammattikorkeakoulujen asemaa pitää vahvistaa eikä heikentää. Lakiesityksellä ei saa muuttaa yliopistojen ja amkien tehtäviä, sillä työelämä tarvitsee jatkossakin sekä ammatillisesti että tieteellisesti orientoituneita työntekijöitä, OAJ:n erityisasiantuntija Hannele Louhelainen vaatii.
 
Jos Tampereen ammattikorkeakoulu siirtyy yliopistojen omistukseen, tuleva omistaja voi käyttää ohjausvaltaa amk-yhtiössä valitsemalla ja vaihtamalla hallituksen jäseniä. Hallitus voidaan vaihtaa ilman erityistä syytä.
 
– Lakiin onkin saatava kirjaus siitä, ettei amkin hallituksen jäseniä voida vaihtaa mieluisten päätösten aikaansaamiseksi. Kyse päätöksenteossa voi olla vaikka ammattikorkeakoulujen ylemmän korkeakoulututkinnon jatkuvuudesta, Louhelainen sanoo.
 
Opetusyhteistyön laajentamisen sudenkuopat

Opetusyhteistyö taas on iso rakenteellinen uudistus, jota koskevaa lainsäädäntöä pitää OAJ:n mielestä tarkastella vasta korkeakouluvisiotyön jälkeen, jos se on vielä tarpeellista.  
 
Opetusyhteistyöhön liittyy huolia, jotka koskevat nimenomaan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen osaamistavoitteiden yhdenmukaistamista. OAJ:n mielestä opetusyhteistyölle tulee olla reunaehdot, ja tässä vaiheessa se pitäisikin rajata suomalaisten korkeakoulujen väliseksi kuitenkin niin, että ammattikorkeakouluilla on mahdollisuus koti- ja ulkomaisiin yhteis- ja kaksoistutkintoihin.
 
Lakiluonnos antaa Lena Hillebrandtin mukaan useassa kohtaa ymmärtää, että opetusta tulisi voida tehdä halvemmalla. Se on OAJ:n mielestä erittäin huono lähtökohta uudistukselle, sillä tehoja aletaan hakea herkästi lisää esimerkiksi opettamalla entistä suuremmissa ryhmissä ja vähentämällä opetuksen ja ohjauksen määrää.
 
– Riskinä on, että koulutus muuttuu kaupankäynnin kohteeksi ja opetusyhteistyö johtaa halvimman mahdollisen opetuksen hankkimiseen. Laatu ei tällöin ole opetuksen hankkimisen peruste, Hillebrandt sanoo.
 
Louhelainen huomauttaa, että lakiesitys voi toteutuessaan luoda markkinat sille, että meillä on joukko opetushenkilöstöä, joka on jatkossa vuodesta toiseen määräaikaisessa ja osa-aikaisessa työsuhteessa.
 
Opiskelijan asema huomioitava
 
OAJ kannattaa lain ehdotusta siitä, että koulutusvastuun lakkauttamisen yhteydessä opiskelijalle on turvattu oikeus jatkaa opintojaan kolmen vuoden ajan tai hän voi siirtyä myös aikaisemmin toiseen korkeakouluun. Lisäksi OAJ korostaa, että opiskelijan on voitava luottaa siihen, että opinnot toteutuvat sillä kielellä, jolla hän on koulutuksen aloittanut.
 
Teksti: Tiina Tikkanen
Kuva: Konsta Leppänen
 
null