Opetusalan Ammattijärjestö

Uutiset

Varhaiskasvatuksen tiekartta julki – katso plussat ja miinukset

Tänään ilmestyneessä Varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartassa katsotaan pitkälle tulevaan – vuoteen 2030 saakka. OAJ:n erityisasiantuntijan Ritva Semin mielestä ehdotuksissa on paljon hyvää, mutta osa asioista jäi liian vähälle huomiolle. Hän olisi toivonut ehdotuksiin enemmän kunnianhimoa.
Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen nimitti helmikuussa 2017 professori Kirsti Karilan, Helsingin varhaiskasvatusjohtajan Satu Järvenkallaksen ja tutkimusjohtaja Tuomas Kososen selvittämään muun muassa sitä, mitä varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nostaminen ja tarvittavan osaamisen ylläpito vaativat. Tuloksena on tänään ilmestynyt Varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartta.
 
OAJ:n erityisasiantuntija Ritva Semi poimi tiekartasta seitsemän plussaa ja kaksi miinusta. Hänen mielestään on hieno asia, että ehdotus varhaiskasvatuksen kehittämiseksi on laadittu. Muutamasta kohdasta OAJ on kuitenkin hieman eri mieltä.
 
Plussat
 
1. Lisää lastentarhanopettajia
Tiekartassa suositellaan, että yliopistollisen lastentarhanopettajakoulutuksen sisäänottoa kasvatettaisiin pysyvästi ja erillisrahoituksella. Tämä tapahtuisi seuraavien opetus- ja kulttuuriministeriön ja yliopistojen tulosneuvotteluiden yhteydessä.
Esitys saa Semiltä kiitosta, koska yliopistollisen koulutuksen saaneista lastentarhanopettajista ja erityislastentarhanopettajista on tällä hetkellä pula.
– Lapsiryhmissä pitäisi olla opettajakoulutuksen saaneita henkilöitä. Muuten varhaiskasvatuksen pedagoginen kehittäminen ei voi toimia. Tätä vaatii uusi varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmakin.
 
2. Kelpoisuudet nostettava maisteritasolle
Tiekartassa esitetään, että lastentarhanopettajan tai erityislastentarhanopettajan kelpoisuuden pitäisi olla maisteritasoinen. Ritva Semi kannattaa ehdotusta ja toteaa, että muutos pitäisi aloittaa pikaisesti niin, että ensi vaiheessa päiväkodinjohtajilta vaadittaisiin maisterin koulutus.
– Muutos mahdollistaisi myös oppivelvollisuuden, esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen rajapinnan uudistamisen ja kehittämisen, Semi toteaa.
 
3. Pysyvä täydennyskoulutusjärjestelmä
– Tieteenalana varhaiskasvatus kehittyy koko ajan, joten koulutuksille on todella tarvetta, Semi toteaa.
 
4. Varhaiskasvatuslain päivittäminen
Tiekartassa toivotaan, että varhaiskasvatuslakia päivitettäisiin. Samalla uudistettaisiin henkilöstörakennetta ja henkilöstön nimikkeitä.
Myös Semi toivoo, että nimikkeet määriteltäisiin jatkossa koulutustaustan mukaan.
– Nimikkeiden selkiyttäminen ei aiheuta kustannuksia mutta vahvistaisi varhaiskasvatuksen laatua. Näin esimerkiksi lasten vanhemmat tietäisivät henkilöstön koulutustaustan. Lisäksi työkuvat ja vastuualueet selkiytyisivät.
Semi toivoo, että lakia päivitettäessä selkiytettäisiin myös varhaiskasvatuksen määritelmä. Näin päiväkodin pedagogisen varhaiskasvatuksen ja muun varhaiskasvatuksen erot tulisivat paremmin esille. Lisäksi erityistä tukea tarvitsevien lasten oikeudet ja johtajien tehtävät pitää määritellä laissa.
 
5. Jokaiseen lapsiryhmään vähintään yksi varhaiskasvatuksen opettaja
Tiekartassa esitetään, että yliopistokoulutettuja varhaiskasvatuksen opettajia olisi päiväkodin hoito- ja kasvatushenkilöstöstä 40 prosenttia ja varhaiskasvatuksen sosionomeja ja lastenhoitajia 60 prosenttia. Suunta on Semin mielestä oikea.
– Opettajien määrän kasvattaminen kulkee käsi kädessä opetuksen laadun ja kehittämisen kanssa.
 
6. Maksujärjestelmän uudistaminen
OAJ on ehdottanut maksutonta varhaiskasvatusta 3–5-vuotiaille lapsille. Tiekartta puolestaan ulottaisi maksuttomuuden koskemaan vain 5-vuotiaita.
– Suunnitelma ei ole tarpeeksi kunnianhimoinen. Selvityshän katsoo vuoteen 2030 saakka. OAJ:n mielestä maksuttomaan osapäiväiseen päiväkodin pedagogiseen varhaiskasvatukseen pitäisi siirtyä asteittain lähivuosina.
Tiekartassa ehdotetaan myös kotihoitotukiajan lyhentämistä niin, että tuki loppuisi, kun lapsi täyttää kaksi vuotta. Semin mukaan tämä lisäisi sekä lasten osallistumista pedagogiseen varhaiskasvatukseen että pienten lasten vanhempien työllisyyttä.
– Muutos tukisi erityisesti eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten osallistumista varhaiskasvatukseen ja vahvistaisi näin kotoutumista, kielen oppimista ja koulutuksellista tasa-arvoa.
 
7. Lisää tietoa vanhemmille
Tiekartassa muistutetaan myös, kuinka tärkeää on se, että varhaiskasvatuksen roolista kerrotaan vanhemmille.
– Äideille ja isille pitäisi selventää, että varhaiskasvatus ei ole sama asia kuin päivähoito. Tätä tietoa voisi jakaa jo esimerkiksi neuvoloissa, Semi sanoo.
 
 
Miinukset
 
1. 25 opintopisteellä esiopetuksen opettajaksi
Tiekartassa esitetään, että sosionomeille, joilla on lastentarhanopettajakelpoisuus, järjestettäisiin 25 opintopisteen täydennyskoulutus, joka antaisi kelpoisuuden esiopetuksen opettajaksi. Tällä hetkellä esiopetuksen opettajaksi ovat pääasiassa kelpoisia vain yliopistokoulutetut lastentarhanopettajat ja luokanopettajat.
– Tätä emme voi kannattaa, Ritva Semi toteaa. Ensinnäkin täydennyskoulutusmalli olisi kallis ja veisi varoja muun muassa lastentarhanopettajien täydennyskoulutuksesta. Toiseksi digitaalisessa oppimisympäristössä saatu täydennyskoulutus on liian arvaamatonta. Lisäksi sosiaalialan koulutus katsottaisiin rinnasteiseksi opettajakoulutuksen kanssa.
Semi huomauttaa, että muutokselle ei ole edes tarvetta, koska esiopetuksen opettajista ei ole pulaa.
 
2. Tiekartasta puuttuu monia asioita
Selvityshenkilöt ovat pysytelleet tiukasti toimeksiannossa. Tämän takia Ritva Semin mielestä tiekartta ei ole aivan täydellinen. Ensinnäkin hän olisi kaivannut karttaan mainintaa siitä, miten varhaiskasvatuksen ja päiväkodin johtamista kehitettäisiin ja resursoitaisiin.
– Myös eri kieli- ja kulttuuritaustausten lasten kotouttaminen, kielen oppiminen ja oppimisvalmiuksien kehittäminen olisivat tarvinneet omat ehdotuksensa. Jäin kaipaamaan myös ehdotuksia siitä, miten ilta-, yö-, ja viikonlopputöitä tekevien vanhempien lasten pedagoginen varhaiskasvatus toteutetaan. Nykyinen varhaiskasvatuslaki ei määrittele laadullisia reunaehtoja ilta-, yö- ja viikonloppuna toteutuvalle hoidolle.
Tässä yhteydessä olisi ollut hyvä pohtia myös yksityisen varhaiskasvatuksen merkitystä kasvatus- ja koulutusjärjestelmän kehittämiselle.
 
 
Teksti: Johanna Äijälä
Kuva: 123RF
null