Opetusalan Ammattijärjestö

Koulutuksen laatu

Tällä sivulla:

Suomen menestys rakentuu korkeaan osaamiseen. Oppilailla, opiskelijoilla, vanhemmilla ja opettajilla sekä työelämällä on yhteinen etu koulutuksen ja kasvatuksen laadun turvaamisessa ja kehittämisessä.

Nykyinen opetusalan lainsäädäntö on väljää, ja siksi koulutuksen järjestäjillä itsellään on suuri vastuu kasvatuksen ja koulutuksen laadusta.

Vuonna 1998 uudistetussa koulutuksen lainsäädännössä koulutuksen järjestäjille (esi- ja perusopetus, lukiokoulutus, ammatillinen koulutus ja ammatillinen aikuiskoulutus, vapaa sivistystyö sekä taiteen perusopetus) asetettiin velvoite arvioida antamaansa koulutusta ja sen vaikuttavuutta.

Varhaiskasvatukselle vastaava velvoite asetettiin 1.8.2015 voimaan tulleessa varhaiskasvatuslaissa.

Ulkopuolinen arviointi

Säädökset edellyttävät, että varhaiskasvatuksen ja koulutuksen järjestäjä arvioi säännöllisesti antamaansa varhaiskasvatusta ja koulutusta ja sen vaikuttavuutta, sekä osallistuu ulkopuoliseen toimintansa arviointiin.

Koulutuksen ulkopuolista arviointia varten toimii itsenäinen koulutuksen arviointivirasto, Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi). Se toteuttaa koulutukseen sekä opetuksen ja koulutuksen järjestäjien toimintaan liittyviä arviointeja varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen.  Opetushallituksen tehtävänä on vastata toimialaansa kuuluvan koulutuksen ja varhaiskasvatuksen kehittämisestä, edistää koulutuksen ja varhaiskasvatuksen tuloksellisuutta sekä seurata niiden järjestämistä.

Laki edellyttää kaikkien arviointien keskeisten tulosten julkistamista.

Arviointi keskeinen laatutyön väline

Suunnitelmallinen ja säännöllinen koulutuksen arviointi on keskeinen laatutyön väline. OAJ katsoo, että kaikilla kasvatuksen ja koulutuksen järjestäjillä tulisi olla kehittämistä koskeva suunnitelma tai strategia, jonka toteutumista seurataan ja johon liittyy toiminnan arviointi.

Arviointia ei tule tehdä vain arviointivelvoitteen vuoksi, vaan arviointi tulee nähdä kehittämisen välineenä ja arviointituloksia tulee käyttää apuna päätöksenteossa.

Arvioinnin tulosten julkistaminen ns. ranking-listoina ei palvele koulutuksen kehittämistä ja voi itse asiassa toimia kehittämistä vastaan.

Varhaiskasvatukseen vankempaa laadun ohjausta

Varhaiskasvatuksen ja päivähoidon laatua maassamme on ohjattu lähinnä väljin lainsäädännön raamein ja suositustyyppisen informaatio-ohjauksen avulla. Sisällöllistä laadun ohjausta on 2000-luvulla toteutettu Valtioneuvoston periaatepäätös varhaiskasvatuksen valtakunnallisista linjauksista 2002- ja Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (Stakes 2003/2005) -asiakirjoilla.

Varhaiskasvatuslaki määrittelee normina suomalaisen varhaiskasvatuksen laadun minimitason. Vuonna 2013 toteutuneen varhaiskasvatuksen hallinnon opetus- ja kulttuuriministeriöön siirtymisen vaikutus varhaiskasvatuksen laadun ohjaukseen ja ohjauksen laatuun on vähitellen konkretisoitumassa ja näkyy tulevaisuudessa.

1.8.2015 voimaan tulleessa varhaiskasvatuslaissa säädetään Opetushallitukselle varhaiskasvatuksen asiantuntijaviraston tehtävä. Opetushallitus laatii ja päättää lakiin perustuen varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, joiden pohjalta laadittavat paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat tulee ottaa käyttöön vuonna 2017.

Laatukriteerit perusopetuksessa

Yksi tapa turvata koulutuksen laatua ovat laatukriteerit, joissa tarkemmin kuvataan laadukkaan koulutuksen piirteitä. Laatukriteereissä asetettujen tavoitteiden toteutuminen voi olla yksi arvioinnin kohteista.

Perusopetusta varten on opetusministeriö antanut perusopetuksen laatukriteerit.

Perusopetuksen kansallisten laatukriteereiden tavoitteena on tukea opetuksen korkeaa laatua ja monipuolista tarjontaa sekä turvata opetukselliset ja sivistykselliset perusoikeudet lapsille ja nuorille asuinpaikasta, kielestä ja taloudellisesta asemasta riippumatta. Laatukriteerit ovat johtamisen väline, jolla arvioidaan toiminnan nykytilaa ja kehitetään sitä. Laatukriteerit on suositus, jota koulutuksen järjestäjien tulisi noudattaa.

Ammatillisen koulutuksen laadunhallinta

Ammatillisen koulutuksen laadunhallinta perustuu lainsäädännössä ja koulutuksen ohjausjärjestelmässä oleviin määräyksiin. Laadunvarmistusjärjestelmä koostuu kolmesta osasta, jotka ovat kansallinen koulutuspoliittinen ohjaus, koulutuksen järjestäjien omat laadunhallinta- ja arviointimenettelyt sekä koulutuksen ulkopuolinen arviointi. 

Opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämä ammatillisen koulutuksen järjestämislupa edellyttää, että koulutuksen järjestäjän edellytykset koulutuksen järjestämiseen ovat vakaat ja kunnossa. Lupa voidaan tarvittaessa peruuttaa, jos arvioidaan, että koulutuksen järjestämisedellytykset eivät enää ole riittävät.

Tämän lisäksi Valtioneuvosto ja opetus- ja kulttuuriministeriö ohjaavat ammatillisen koulutuksen järjestämistä normi-, tulos-, rahoitus- sekä informaatio-ohjauksella.

Korkea-asteen koulutuksen laadunhallinta

Korkeakoulut vastaavat itse antamansa koulutuksen laadusta, mutta arviointi- ja auditointiprosessit ovat merkittävä työkalu toiminnan laadun kehittämisessä. Suomalaisen auditointimallin tavoitteena on tukea korkeakouluja niiden kehittäessään laatujärjestelmiään vastaamaan eurooppalaisen laadunvarmistuksen periaatteita.

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen koulutuksen arvioinnista vastaa Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi. Kolme keskeistä arviointityyppiä ovat korkeakoulujen laatujärjestelmien auditoinnit, koulutusjärjestelmää koskevat teema-arvioinnit ja tekniikan alan koulutusohjelma-arvioinnit.

Auditoinnissa arvioidaan laatujärjestelmää, jonka kukin yliopisto tai ammattikorkeakoulu on kehittänyt omista lähtökohdistaan ja tavoitteidensa mukaisesti. Laatujärjestelmällä tarkoitetaan toiminnan kehittämisen kokonaisuutta, joka muodostuu laadunhallinnan organisaatiosta, vastuunjaosta, menettelytavoista ja resursseista. Laadunhallinnalla tarkoitetaan niitä menettelytapoja, prosesseja tai järjestelmiä, joiden avulla korkeakoulu seuraa, ylläpitää ja kehittää toimintansa laatua.

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen toiminnalle asetettavista keskeisistä tavoitteista sovitaan sopimuksissa, jotka tehdään opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa neljäksi vuodeksi kerrallaan. Niissä sovitaan tavoitteiden seurannasta sekä toiminnan kehittämisestä.

Ammattikorkeakoulujen valtionrahoitus muodostuu laskennallisin perustein määräytyvästä perusrahoituksesta ja arvonlisäverokompensaatiosta. Perusrahoitus jakautuu ammattikorkeakoulujen kesken pääosin laskennallisesti suoritteiden perusteella. Tuloksiin perustuvasta rahoituksesta 85 % määräytyy koulutuksen laskentakriteereiden perusteella ja 15 % tutkimus- ja kehittämistoiminnan laskentakriteereiden perusteella.

Yliopistojen kokonaisrahoitus muodostuu valtion perusrahoituksesta sekä ulkopuolisesta rahoituksesta, joita yliopisto saa muilta julkisilta rahoittajilta ja yksityisiltä tahoilta. Perusrahoitus jaetaan voimassa olevan rahoitusmallin perusteella, pääosin laskennallisesti opetuksen ja tutkimuksen suoritteiden perusteella

Korkeakoulujen laadun kehittämisen kannalta tärkeää on arvioinneissa havaittujen hyvien käytänteiden jakami­nen ja toimintojen kehittäminen. 

null