Hauenguanon antiikin sielu ja sydän on Aila Nera. Arkena hän on matematiikan, fysiikan ja kemian opettaja Rauman lyseon peruskoulussa. Toinen elämä hänellä on antiikkikauppiaana.

– Kesäloma on niin hauskaa aikaa. Koko maailma tulee tänne, ja saan kohdata paljon ihania ihmisiä, hän hymyilee.

Viisikymmenluvun tanskalaiset funkkislamput ja 1800-luvun vaaleanpunaiset venäläiset kamarinlamput roikkuvat katosta sopuisasti vierekkäin. Pelkistetyn kauniit suomalaiset huonekalut kertovat puuseppien kädentaidoista.

Liike syntyi Kuninkaankadun varrelle luontevasti, kun perhe muutti taloon ja remontoi sen. Taustalla oli rakkaus vanhaan tavaraan ja palava halu saada siitä tietoa.

– Tämä on aivan ihana seikkailu, Nera vakuuttaa.

Lapsuudenkodista matkaan

Vanha tavara on seurannut Neraa läpi elämän. Lapsuudenkoti oli iso pappila, johon tarvittiin paljon huonekaluja viiden lapsen perhettä varten. Mummulan vintti oli aarreaitta, jonka tavarat 1800-luvulta alkaen seuraavat häntä yhä.

Isänisä oli puuseppä ja hänellä oli verstas. Sinne Aila Neran isä ei saanut mennä, mutta lapsenlapsilla oli lupa tulla sorvin äärelle.

– Oli itsestään selvää, että otin kotoa vanhoja tavaroita itselleni mukaan. Olin tottunut siihen, että niitä oli ja pidin kaikesta vanhasta.

Nera muutti perheineen isän papintyön perässä Tottijärveltä Tyrväälle ja Uuteenkaupunkiin. Sieltä tie vei Turkuun ja opiskelemaan ja työhön Raumalle.

Avioliiton alussa omaan kotiin hankittiin sen ajan huonekaluja. Kymmenessä vuodessa kaikki lastulevyhuonekalut olivat mennyttä. Vanhalle tavaralle ei tapahdu sitä, Nera tiesi.

Vain paras antiikiksi

Nykyajan kaapeista, pöydistä ja tuoleista harva taitaa jaksaa siihen ikään kuin Hauenguanon aarteisto.

– Vain hyvin tehdystä tavarasta tulee antiikkia, Nera muistuttaa.

Talonpoikaisantiikkinen kaappi maalauk-

sineen on samassa kunnossa kuin se on ollut toista sataa vuotta. Vanhan pöydän kuluneessa pinnassa elämä näkyy niin, että kaikki oman elämän keittiönpöydät muistuvat mieleen.

Kun uutta vanhaa tavaraa on kesän kynnyksellä ostettu, Aila ja Reijo Neran koti pursuilee eri aikakausia ja tyylejä.

Vähäiset korjaukset pariskunta tekee itse, mutta entisöivä kunnostus on ammattilaisten, puusepän ja tekstiilikonservoijan käsissä.

– Esimerkiksi huonekalun kunnostajan täytyy tuntea maalit, lakat ja liimat ja kaikki olennainen.

Kun Aila Nera on töissä, kodin yhteydessä työskentelevä Reijo Nera saattaa hoitaa liikettä.

Aitoutta syytä vaalia

Aila Nera miettii aitouden katoamista. Nykyään yhdestä vanhasta renginkaapista voidaan tehdä kaksi kaappia, tai pöydästä katkaistaan jalat ja tehdään siitä sohvapöytä.

– Tavaroiden pitäisi saada olla oikeasti vanhaa. On niin paljon sellaista, joka on sinne päin, näyttää ehkä oikealta, mutta ei ole sitä.

Edes suomalaisen talonpoikaisantiikin voisi jättää rauhaan, koska alkuperäisessä kunnossa olevia esineitä on jäljellä niin vähän.

– Näissä on jotain mieletöntä kauneutta! Ja taitoa, Aila Nera kiittää.

Hyvällä käsityötaidolla tehty esineistö edustaa ekologisuutta parhaimmillaan. Hajonneen osan voi vaihtaa uuteen ja tavara jatkaa taas eloaan vuosikymmeniä. Neralla on tapana sanoa, että vaikka rotta syö kaapista yhden jalan, sen pystyy taitava puuseppä siihen tekemään.

– Ja tekemään työn niin, ettei edes omistaja huomaa, mistä jalkaa on jatkettu.

Vanhoja huonekaluja kannattaa korjata vain sen verran kuin on välttämätöntä.

– Kukaan ei saa sellaista pintaa tai maalausta aikaan kuin vanhat mestarit tekivät. Voidaan toki tehdä pientä kaunistusta, vähän niin kuin naiset tekevät itselleen. Nainenkin saa olla vanhan näköinen, mutta pikkuisen voi korjailla, Nera sanoo pilke silmäkulmassa.

Kauppiaan kohtaamisia

Kaikkea, mitä kodista löytyy, löytyy myös liikkeestä: lasia, posliinia, tauluja, kirjoja, tekstiilejä, huonekaluja ja käyttöesineitä – myös koruja ja nukkeja. Huonekalut ovat silti Neran erityinen rakkaus.

Suurin osa asiakkaista tulee katsomaan mitä liikkeestä löytyy. Perusjoukko on raumalaisia, mutta ympäri Suomen on paljon vakituisia kävijöitä, jotka tulevat yhä uudelleen joka kesä.

– Kun he tulevat sisään, he huutavat jo ovelta: Hei, täällä taas tullaan!

Ja kun tavaraa on viety asiakkaalle kotiin, kauppiaat ovat saaneet kokea vaikkapa löylyt savusaunassa ja uinnin lummelammessa.

Nuoret ovat nykyisin hyvä asiakaskunta. Moni hakee hyvälaatuista tavaraa jo ensimmäiseen omaan kotiin. Esimerkiksi viisikymmenluku kiinnostaa.

– Keräilijät väittävät, että tämä liike niitä harvoja Suomessa, josta tekee löytöjä.

Moni oppilaskin piipahtaa liikkeeseen. Kauppiaan elämä sopii hyvin opettajalle, koska kesäloma on pitkä ja osuu juuri antiikkialan sesonkiin. Myös tiedonhalu aiheesta on vain kasvanut.

– Luen antiikista jatkuvasti ja koti on täynnä kirjoja aiheesta, mutta kun pääsee katselemaan ja koskettelemaan tavaroita, vasta silloin alan oppii kunnolla tuntemaan, Aila Nera sanoo.