Kalevan yhteiskoulu Tampereella oli tiettävästi ensimmäinen koulu Suomessa, jossa ryhdyttiin antamaan kotitalousopetusta myös pojille. Vuosi oli 1957 ja oppi kulki nimellä evästietous.

Tänä syksynä, yli kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen, Kalevan lukioksi nimensä muuttanut oppilaitos aloitti kotitalousopetuksen uudelleen.

Lukio on reilun 500 oppilaan yksityinen oppilaitos, jota ylläpitää Kalevan lukion kannatusyhdistys.

Idea sai alkunsa rehtori Jukka Solan ja tuolloin musiikinopettajana toimineen Ville-Pekka Pulkkisen juttutuokiosta kolmisen vuotta sitten. Pulkkisen pesti koulussa oli päättymässä ja hän oli lähdössä Savonlinnaan kotitalousopettajakoulutukseen.

– Rehtori heitti puoliksi vitsinä, että mitä jos aloitettaisiin kotitalousopetus, Pulkkinen muistelee.

Hetki oli kaikin puolin otollinen. Koulussa oli menossa laaja peruskorjaus, ja kun vielä pohjakerroksessa toiminut leikkikoulu muutti toisaalle, vapautui opetuskeittiölle sopiva tila.

Pulkkinen lähti pariksi vuodeksi pätevöitymään ja alkoi samalla suunnitella, miten vitsistä tehtäisiin totta.

– Asiaa tutkittiin monelta kantilta. Käytin koko sanaisen arkkuni, kun tein kannatusyhdistykselle parikymmensivuisen selvityksen asiasta. Haastattelin muita opettajia ja kaikki lukion toisen vuosikurssin oppilaat. Yli puolet oppilaista ilmoitti olevansa kiinnostunut, hän kertoo.

Suosio ylitti silti odotukset. Kun ilmoittautumisia alettiin ottaa vastaan viime keväänä, yöllä kello 24, jo vartin yli olivat kaikki kurssit täynnä.

Perunamuusista pankkilainoihin

Tämähän on kuin suoraan sisustuslehdestä, Ville-Pekka Pulkkinen kiittelee nyt, kun opetuskeittiö on ollut parisen kuukautta käytössä.

– Päätettiin tehdä kerralla kunnollinen ja hankkia hyvät laitteet ja astiastot, niin tilaa voidaan jatkossa vuokrata myös ulkopuolisille.

Työskentelyä helpottavat isot liesituulettimet ja pistorasiat, jotka voi tarvittaessa nostaa esiin tai painaa piiloon pöytälevyn sisään. Lisäksi luokkaan hankittiin teollinen tiskikone. Nyt sekin aika, mikä ennen kului käsin tiskaamiseen, voidaan käyttää ruuanlaittoon.

– Kotitaloutta opetetaan muissakin lukioissa, mutta Kalevan lukio on ensimmäinen, missä sen laajamittainen opiskelu on mahdollista, Pulkkinen kertoo.

Laajamittaisuus tarkoittaa kahdeksaa kurssia. Parin perinteisen kotitalouskurssin lisäksi tarjolla on leivontaa, eri maiden ruokakulttuureita, juhlaruokia sekä kokkikirjakurssi, jossa oppilaat kehittelevät omia reseptejä.

Edullista elämää -kurssissa kiteytyy lukion kotitalousopetuksen perimmäinen idea. Sen aikana tehdään paitsi opiskelijan budjettiin sopivia aterioita, pohditaan edullista elämäntapaa muutenkin, vertaillaan asumiskustannuksia, pankkilainoja ja kännykkäliittymien hintoja.

– Meidän tavoitteemme ei ole valmentaa oppilaita alan ammattiopintoihin, vaan antaa heille tukea oman arjen hallintaan ja itsenäisen elämän alkuun, Pulkkinen sanoo.

Reseptit netissä

Kotitalous 1 -kurssin päivän ohjelmassa ovat lihapullat ja -pihvit sekä perunamuusi.

– Miten sämpylöiden, pitsan ja leivän perustaikinat eroavat toisistaan? Oikein, eivät mitenkään.

– Entä lihapulla-, pihvi- ja mureketaikina? Sama juttu, eivät mitenkään, Pulkkinen selvittää ja jakaa reseptivihkoja.

– Olen huomannut, että mitä vähemmän aluksi selitän, sitä parempi. Ryhdytään vaan heti työhön, niin ei tarvitse tehdä kiireellä.

Kurssit on suunniteltu 16 oppilaalle, mutta käytännössä kaikissa ryhmissä on pari ylimääräistä.

Noin neljännes kurssilaisista on poikia. Yksi heistä on italialainen vaihto-oppilas Alessandro Sola. Hänelle kotitalous sopii hyvin, sillä ruokaa laittaessa ei kielimuuri haittaa. Italiassa ruuanlaittoa ei lukioista löydy, vaan sitä varten on hakeuduttava ammattiopintoihin.

Alessandro kertoo lempilajeikseen kakut ja jälkiruuat. Tänään listalla ovat köyhät ritarit, ja niitä varten pitää piipahtaa nettisanakirjan sivulla: kermavaahto, panna montata.

Internet on Ville-Pekka Pulkkisella ahkerassa käytössä muutenkin. Joka kurssilla on omat sivut, jonne hän kokoaa tunnilla käsitellyt asiat. Netin avulla nekin, jotka ovat olleet poissa tunnilta, näkevät mitä on opiskeltu.

Entä miten kotitalous sopii lukiolaisen tiukkaan aikatauluun?

– On hyvä, että välillä on vähän rennompaa. Voi tulla tekemään ruokaa eikä tarvitse koko ajan kirjoittaa muistiinpanoja, Johanna Ervast toteaa.

Neljän e:n periaate

Kun taikinat on taputeltu pihveiksi ja pulliksi, on kastikkeen vuoro.

– Tiedättekö, miten saa pihveille helpon kastikkeen, opettaja huutelee puheensorinan yli.

– Sekoitetaan ketsuppia ja cokista.

Mutta eikö sellainen ole epäterveellistä?

– Minä sorrun kaiken sen tiedon alle, miten epäterveellistä ruoka on, Pulkkinen huokaa.

Sen sijaan, että kauhisteltaisiin yksittäisten ruoka-aineiden turmiollisuutta, opetusta ohjaa neljän e:n periaate: ekologisuus, eettisyys, esteettisyys ja ekonomisuus. Terveelliset ruokailutottumukset tulevat siinä samalla, kun nuoret opettelevat tekemään mahdollisimman hyvää ruokaa kukkaroaan ja ympäristöään kunnioittaen.

– Kun teemme kanaruokia, puhun myös siitä, millaisissa oloissa kanoja kasvatetaan. Ensi viikolla teemme vain kasvisruokia ja kokeilemme, millä lihan voi korvata ruuissa.

Eikä perinneruokiakaan ole unohdettu. Tiramisun ja falafelin ohella Pulkkisen menussa on mukana rieskaa ja rättänöitä.