Pirkanmaan maakuntamuseon Adoptoi monumentti -hanke hakee hoitajia arkeologisille kohteille. Ensimmäisten joukossa toimeen tarttuivat tamperelaisen Lielahden koulun kuudesluokkalaiset, jotka adoptoivat Näsijärven rannalla sijaitsevan Lentävänniemen lapinrauniohaudan.

Historian ja yhteiskuntaopin opettajan Sami Jaakkolan mielestä lapinraunio on hyvä tapa konkretisoida oppilaille muuten etäiseksi jäävää esihistoriaa.

– Vaikka olen itse historian opettaja, en muista omilta kouluajoiltani Suomen esihistoriasta mitään.

– Silloin tuijoteltiin diakuvia, mutta täällä oppilaat näkevät paikan päällä, missä ihmiset ovat eläneet. Luokassa ei asioita voi esittää samalla tavalla.

Ensi näkemältä Lentävänniemen lapinraunio ei tosin ole erityisen vaikuttava näky. Matalan, osin sammaleen peittämän kiviröykkiön yli on varmasti moni kulkenut sen enempiä ajattelematta. Mutta kun osaa katsoa, ymmärtää kyllä, etteivät kivet ole asettuneet tuohon asentoon itsestään.

Myös maisema on upea. Sileäkivinen kallioranta laskee järveen ja ympäröivää metsää halkovat leveät lenkkipolut. Maasto, joka on viehättänyt jo kivikautista väkeä, kelpaa siis nykyihmisillekin. Paikka onkin lapinraunioille hyvin tyypillinen, kertoo Pirkanmaan maakuntamuseon museolehtori Aino Nissinaho.

Kaivelu kielletty

Lentävänniemen lapinrauniota ei ole koskaan avattu, mutta Nissinahon mukaan se on todennäköisesti rautakauden loppupuolelta oleva hautaröykkiö. Arvio perustuu viereisellä Reuharinniemen lapinrauniolla tehtyihin tutkimuksiin. Siitä paljastui hautoja, joista tehtiin pieniä löytöjä kuten luunmuruja ja saviastianpaloja. Alueella on jälkiä myös kivikautisesta asutuksesta.

Suomessa on yli 10 000 muinaisjäännöstä ja Pirkanmaallakin toistatuhatta, joten kaikille niille ei ole tarkoitus löytää hoitajaa. Skotlannista alkunsa saaneen Adoptoi monumentti -hankkeen perimmäinen tavoite on edistää muinaisjäännösten suojelua ja tehdä niitä tutuksi varsinkin lähiympäristön asukkaille. Adoptiokohteet on valittu siten, että ne ovat helposti saavutettavissa, eikä hoitotyö ole liian työlästä.

Maakuntamuseo toivoo adoptoijiksi lähinnä yhdistyksiä, kouluja ja muita yhteisöjä. Tavoite on, että adoptoijat levittävät tietoa ennen muuta omassa lähipiirissään. Esimerkiksi Reuharinniemen lapinraunion adoptoinut yhdistys on perustanut kohteelleen facebook-ryhmän, jossa on jo 50 jäsentä, Nissinaho kertoo.

Kouluille adoptio on paitsi historian opetuksen myös ympäristökasvatuksen väline. Lielahden koulun oppilaat tietävät jo, ettei muinaisjäännösalueilla saa kaivella, eikä kiviä siirrellä.

Linnavuori vailla hoitajaa

Lentävänniemen ja Reuharinniemen lapinraunioiden lisäksi Pirkanmaalla on tähän mennessä adoptoitu kaupungin vanha raja-aita Pispalassa ja Mustanvuoren 1. maailmansodan aikaiset puolustusvarustukset. Adoptoijia vailla on vielä muun muassa linnavuori ja rautakautisia kalmistoja.

Maakuntamuseo tekee jokaisesta kohteesta hoitosopimuksen maanomistajan ja adoptoijan kanssa. Kohteelle laaditaan hoitosuunnitelma ja adoptoijille annetaan koulutusta. Adoptoijat raportoivat vuosittain toiminnastaan museolle, lisäksi paikan päällä pidetään vuosittain katselmus, jossa mukana ovat adoptoijat sekä maakuntamuseon ja Museoviraston edustaja. Myös muita yhteisiä tapaamisia voidaan tarvittaessa järjestää. Koulujen kanssa museon on tarkoitus kehitellä esihistoriaan liittyvää työpajatoimintaa.

Aino Nissinahon mukaan on mahdollista, että joku adoptoiduista muinaisjäännöksistä päätyy vielä kaivauskohteeksi ja silloin yhteistyökumppanina voisi olla myös koulu. Mutta ihan lähivuosien asia se ei ole, sillä museolla on tänäkin kesänä kädet täynnä työtä jo pelkästään erilaisten rakennus- ja maankäyttöhankkeiden yhteydessä tehtävillä kaivauksilla.

Aarteita ei hautaröykkiöistä välttämättä kannata odottaa. Lapinraunioista tehdyt löydöt ovat Suomessa usein vaatimattomia ja haudatkin usein tyhjiä.

– Mutta tämä on meidän esihistoriaamme, ja arvokasta sellaisenaan, Sami Jaakkola muistuttaa.