Maamme hallitus on budjettiriihensä lämmitellyt ja jättämässä eduskunnalle esityksensä ensi vuoden talousarvioksi. Esitys ei suuria yllätyksiä sisällä, onhan edessä vaalivuosi.

Opetus- ja kasvatusalalla oli eräitä perusteltuja odotuksia talousarviolle ja vielä sen valmistelun viime hetkille. Tärkeimpiä olivat päätös varhaiskasvatuksen hallinnonalasiirrosta, täydennyskoulutusta koskeva lakivelvoite koulutuksen järjestäjille, ammatillisen opettajankoulutuksen ja lastentarhanopettajakoulutuksen laajennusohjelmat sekä päiväkotien ja koulujen korjausrakentamisen rahoitus.

Luonnollisesti vaadimme myös koulutuksen yksikköhintojen nostamista todellisten kustannusten tasolle ja kuntarahoituksen samoin kuin ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen opetuksen rahoituksen vahvistamista.

Työvoimapolitiikan rahoituksen pienentäminen 60 miljoonalla eurolla ei ole oikea ratkaisu. Nuorisotyöttömyyden hoitoon tulee tarttua järeämmin ottein, vaikkakin opinto-ohjauksen vahvistaminen on oikea suunta.

Lastentarhanopettajakoulutukseen erityislastentarhanopettajien koulutusta myöten ja ammatilliseen opettajankoulutukseen tulee käynnistää laajennusohjelma jo vuonna 2011 ja jatkaa niitä ainakin vuoteen 2015.

Yliopistokoulutuksen saaneista lastentarhanopettajista vallitsee monin paikoin jo huutava pula. Varhaiskasvatukseen liittyvän hallinnonalaongelman vuoksi ei valtionhallinnolla ole ollut tiedossa tarkkoja opettajatarpeita. Lastentarhanopettajien tilanne on perusteetta jäänyt opettajatarveselvitysten ulkopuolelle.

Ammatillisten opettajien eläkkeelle siirtymisen lisääntyminen on ollut tiedossa jo yli vuosikymmenen. Opettajaopintoihin tarvitaan lisää koulutuspaikkoja. Kaikki ammatillisen opettajankoulutuksen suorittaneet eivät työskentele opettajina. Monet heistä toimivat henkilöstön kehittämistehtävissä ja muun muassa yrittäjinä.

Lisäksi tarvitaan ohjelma, jolla kelpoisuutta vailla oleville, ammatilliselle opetusalalle suuntautuneille henkilöille annetaan mahdollisuus suorittaa opettajakelpoisuudesta puuttuvat opinnot suunnitelmallisesti ja tuetusti.

Aineenopettajat tarvitsevat lisää mahdollisuuksia kaksoiskelpoisuuden tuottaviin opintoihin. Nyt tällainen mahdollisuus on luokanopettajilla. Yhä useammin kaksoiskelpoisuutta perusopetuksen opettajan tehtävissä edellyttävät yhtenäiskoulujen lisääntyminen ja väestön muuttoliikkeen ja koulutuksen järjestämistapojen muutoksista johtuva kehitys. Jokaisella opettajankoulutusta antavalla yliopistolla pitää olla tarjota tie kaksoiskelpoisuuteen.

Kaiken kaikkiaan opettajankoulutuksen voimavaroja on kasvatettava opettajankoulutuksen laadun turvaamiseksi. Nykyisellä yliopistollisen opettajankoulutuksen määrärahakehityksellä opettajien peruskoulutuksen laatu on uhattuna. Opiskelijat eivät aina saa riittäviä perusvalmiuksia opetussisältöjen hallintaan, opetuksen moniulotteisuuteen eivätkä jatkuvasti moninaistuvan oppijajoukon kohtaamiseen ja näiden tarpeisiin vastaamiseen. Ammatillisen opettajankoulutuksen resursointi kaipaa myös kohennusta.

Opettajankoulutus on muuttumassa itseopiskeluna tapahtuvaksi kirjekurssiksi, jossa pääpaino on esseillä ja tutkimuksella käytännön opetustyön vaatimusten sijaan.

Hallitusohjelmaan ja koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaan kesuun on kirjattu, että koulutuksenjärjestäjät velvoitetaan säädettävän uuden lain turvin huolehtimaan opetushenkilöstön osaamisen kehittämisestä. Lain säätämisestä ei ole tietoakaan. Koska täydennyskoulutuslaki ja varhaiskasvatuksen hallinnonalasiirto eivät sisälly budjettiriihen päätöksiin, kumpikaan tuskin toteutuu lupauksista huolimatta tällä hallituskaudella.

Budjettiesityksessä leikataan voimakkaasti jo ennestään liian vähäisiä päiväkotien ja koulujen rakentamisrahoja. Myös kesuun kirjatut opetushenkilöstön työhyvinvointiohjelma ja koulutusalan tulevaisuusfoorumi ovat toteutustaan vailla.

Opetus- ja kasvatusalalle jää paljon suuria aiheita ja kysymyksiä tulevaan eduskuntavaalikamppailuun.