Turvallinen opiskeluympäristö

Perusopetuslain 29 §:n, lukiolain 21 §:n ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 28 §:n nojalla oppilaalla ja opiskelijalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön.

Säännökset velvoittavat koulutuksenjärjestäjän huolehtimaan väkivallan ja koulukiusaamisen estämisestä koulussa ja oppilaitoksessa sekä muussa koulun ja oppilaitoksen toiminnassa.

Koulutuksen järjestäjän velvollisuudet

Väkivallan ja kiusaamisen estäminen on perustelujen mukaan siis koulutuksen järjestäjän tehtävä. Koulutuksen järjestäjä on velvollinen huolehtimaan siitä, että sen järjestämässä koulutuksessa koulun ja oppilaitoksen olosuhteet on luotu sellaisiksi, että kiusaaminen ja väkivalta estyvät. Tällöin tulee kysymykseen toisaalta se, että koulu- ja oppilaitoskiinteistö ja ympäristö on sellainen, että kattava asiallinen valvonta on mahdollista. Toisaalta koulutuksen järjestäjä on velvollinen huolehtimaan opiskelujärjestelyistä siten, että ne ovat omalta osaltaan estämässä kiusaamista.

Käytännössä kysymykseen tulee taloudellisten ja toiminnallisten resurssien riittävyys, opetusryhmien muodostaminen ja koko, erityisopetuksen asianmukainen järjestäminen ja tarpeellinen laajuus. Koulutuksen järjestäjän on huolehdittava myös siitä, että tarvittaessa psyykkisesti sairaiden ja väkivaltaisten oppilaiden ja opiskelijoiden hoitoa ja kuntouttamista varten koulun tai oppilaitoksen ulkopuolella on paikkoja tarvetta vastaavasti ja että todelliset sijoittamismahdollisuudet on varmistettu.

Lisäksi voimakkaasti häiriintyneiden auttamiseen tarvittavat lastensuojelun ja muun sosiaalihuollon tukitoimet pitää olla käytettävissä akuuteissa väkivaltatilanteissa.

Paikallisiin opetussuunnitelmiin on sisällytettävä tavoitteena kiusaamisen ja väkivallan torjuminen sekä koulutuksen järjestäjän päättämät keinot tavoitteen saavuttamiseksi.

Koulut ja oppilaitokset

Koulujen ja oppilaitosten omiin opetussuunnitelmiin on kirjoitettava kunkin yksikön omat niiden olosuhteisiin perustuvat tavoitteet ja keinot kiusaamisen estämiseksi.

Tavoitteiden ja keinojen on oltava selkeitä ja yksiselitteisiä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä ennaltaehkäisevään toimintaan. Koulutuksen järjestäjä hyväksyessään koulujen ja oppilaitosten omat opetussuunnitelmat sitoutuu omalta osaltaan huolehtimaan riittävistä resursseista väkivallan ja kiusaamisen estämiseksi. Kiusaamista ehkäisee tehokkaasti esimerkiksi pienemmät ryhmäkoot ja oikein muodostetut ryhmät.

Koulujen ja oppilaitosten on syytä tehdä oma kiusaamisen ja väkivallan ennalta ehkäisevä ohjelma, joka perustuu rehtorin ja opettajien, koulun ja oppilaitoksen muun henkilökunnan sekä oppilaiden/opiskelijoiden ammattitaitoon ja kokemukseen sekä käytettävissä oleviin tutkimustuloksiin. Ohjelman erääksi pääperiaatteeksi voidaan ottaa, ettei kiusaamista lainkaan siedetä, vaan siihen tartutaan välittömästi. Voidaan puhua eräänlaisesta 0toleranssin soveltamisesta.

Ohjelmasta on tiedotettava tehokkaasti kaikille oppilaille/opiskelijoille ja heidän huoltajilleen. Kiusaamisen ennalta estäminen edellyttää kaikkien koulussa/oppilaitoksessa toimivien ja näiden sidosryhmien kitkatonta yhteistyötä sekä sitoutumista ohjelman periaatteiden noudattamiseen.

Ohjelman tarkoituksena on tehdä tiettäväksi, mitä kiusaaminen on. Samoin pyrittävä määrittelemään, mikä ei ole kiusaamista, vaan normaalia ristiriitojen ratkaisemista. Kiusaamisesta keskusteltaessa usein unohtuu, että koulun ja oppilaitoksen on kasvatettava lapsia ja nuoria myös koulutuksen jälkeiseen elämään ja valmennettava heitä kohtaamaan opiskelun jälkeisen elämän vastoinkäymisiä ja konflikteja.

Kiusaaminen on koulussa tai oppilaitoksessa yhteen oppilaaseen/opiskelijaan kohdistuvaa negatiivista (suoraa tai epäsuoraa) toimintaa, jolle on tyypillistä toistuvuus. Kysymyksessä eivät ole yksittäiset hyökkäykset, jotka kohdistuvat milloin kehenkin oppilaaseen/opiskelijaan, vaan yksi lapsi tai nuori jopa aikuisopiskelija on systemaattisen ahdistelun kohteena.

Kiusaamisen tunnistaminen saattaa olla vaikeaa. Tämän vuoksi on kehitettävä herkkyyttä kiusaamisen havaitsemiseksi. Opettaja voi esimerkiksi tohtori Christina Salmivallin tutkimuksen perusteella kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin:

1) mitä oppilaiden välillä tapahtuu eri tilanteissa, etenkin välitunnilla käytävällä ja luokassa ennen oppitunnin alkua,
2) jätetäänkö joku oppilas jatkuvasti valitsematta ryhmiin,
3) nauretaanko jonkun vastauksille toistuvasti ja
4) viettääkö joku oppilas välituntinsa lähes aina yksin.

Kiusaaminen ei läheskään aina ajoitu kouluaikaan, koulun tai oppilaitoksen toimintaan tai toiminnan taukoihin. Koululla, oppilaitoksella ja opettajalla ei ole käytännössä mahdollisuutta valvoa, mitä oppilaiden/opiskelijoiden kesken tapahtuu kotimatkoilla. Koulun/oppilaitoksen tulee kuitenkin puuttua asiaan saadessaan tietää kotimatkalla tapahtuneesta kiusaamisesta.

Koulun/oppilaitoksen toiminnan ulkopuolella kuten vapaaajalla tapahtuvaan kiusaamiseen puuttuminen ei ole koulun /oppilaitoksen toimivallassa, vaan vapaa-ajalla esiintyvät ristiriidat, väkivalta ja kiusaaminen ovat ensisijassa oppilaiden/opiskelijoiden huoltajien selvittämisvelvollisuuksien ja valvontavastuun piirissä. Heidän velvollisuutensa on valvoa lastensa käyttäytymistä ja puuttua epäkohtiin sekä selvittää syntyneet ristiriidat ja mahdollinen kiusaaminen muiden vanhempien kanssa ja tarvittaessa viranomaisten avulla.

Koulun/oppilaitoksen luonteva tehtävä on valistaa ja opastaa huoltajia niin, etteivät heidän lapsensa syyllistyisi tai joutuisi väkivallan tai kiusaamisen uhreiksi, ei koulussa eikä vapaaaikana. Koulu/oppilaitos voi tarjota vanhempienilloissa ja muussa oppilaiden/opiskelijoiden vanhemmille tai opiskelijoille järjestetyissä tilaisuuksissa mahdollisuuden keskustella ja kuulla asiantuntijoita. Näissä tilaisuuksissa voidaan käsitellä ja ratkoa sopivaksi katsotulla tavalla myös vapaa-ajalla havaittuja oppilaiden/opiskelijoiden välisiä ristiriitoja.

Kiusaaminen ryhmäilmiönä

Kiusaamista käsiteltäessä ei saa harhautua käsittelemään kiusaamista vain kiusaajan ja kiusatun välisenä ongelmana ja tyytyä ratkaisemaan ongelmaa vain näihin kohdistuneilla toimenpiteillä. Christina Salmivalli on tutkimuksissaan käsitellyt kiusaamista ryhmäilmiönä. Salmivallin tutkimusten mukaan oppilailla on kiusaamisprosessissa erilaisia rooleja. Näitä rooleja ovat uhrin ja kiusaajan lisäksi kiusaajan apurit ja vahvistajat, uhrin puolustajat ja ulkopuoliset.

Uhrin roolissa oleva oppilas joutuu systemaattisen ja toistuvan ahdistelun kohteeksi. Kiusaaja on prosessin alkuunpanija, joka saattaa yllyttää tai pakottaa muita mukaan kiusaamiseen. Apuri on oppilas, joka menee helposti kiusaamiseen mukaan. Vahvistaja antaa kiusaajalle myönteistä palautetta , nauraa ja kannustaa kiusaamista. Puolustaja asettuu kiusatun puolelle ja yrittää tukea tai auttaa tätä. Ulkopuolinen pysyttelee kiusaamistilanteissa sivummalla. Salmivalli huomauttaa, että rooleissa ei ole kyse persoonallisuuspiirteistä eikä pysyvistä ominaisuuksista. Roolit syntyvät suhteessa ryhmän muiden jäsenten odotuksiin ja tarpeisiin, ja yksilö voi joutua tiettyyn rooliin tahtomattaan. Lapsi saattaa helposti toimia ryhmässä kiusaajan vahvistajana itse sitä tiedostamatta ja haluamattaan.

Salmivallin mukaan, koska useimmat lapset ovat tavalla tai toisella kiusaamisessa mukana, ei kiusaamisen vähentämiseen tähtääviä toimia tule suunnata yksittäisiin lapsiin vaan koko ryhmään. Oppilaat on tehtävä tietoisiksi siitä, että he ovat mukana kiusaamisprosessissa, vaikka eivät olisikaan aktiivisesti käyneet uhrin kimppuun.

Fyysinen väkivalta

Sekä perusopetuslain että lukiolain 2 §:stä, jossa säännellään koulutuksen tavoitteista, voidaan johtaa koulun velvoite opettaa oppilaille, mikä on hyvää käytöstä. Perusopetuslain 35 §:n, lukiolain 25 §:n ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 34 §:n nojalla oppilaan/opiskelijan on käyttäydyttävä asiallisesti.

Koulun/oppilaitoksen on osoitettava jo ennakolta oppilaalle/opiskelijalle, missä liikkuu harmittoman vallattomuuden ja yhteisön tai yhteiskunnan sääntöjen vastaisen toiminnan raja ja mitä sääntöjen vastaisesta toiminnasta seuraa. Koulun/oppilaitoksen on opetettava ja osoitettava, minkälainen toiminta on laissa säädetty rikolliseksi teoksi rangaistuksineen ja mitä seuraa vahingon aiheuttamisesta. Samoin on tehtävä selväksi koulun/oppilaitoksen säännöt ja seuraamukset niiden rikkomisesta.

Vallatonta käytöstäkin voidaan koulussa/oppilaitoksessa tiettyyn mittaan asti ymmärtää. Kun vallattomuus muuttuu kurittomuudeksi, haittaa koulun/oppilaitoksen normaalia toimintaa, synnyttää fyysistä tai psyykkistä tuskaa muille tai johtaa aineellisiin vahinkoihin, tekoon syyllistynyt oppilas/opiskelija on pysäytettävä.

Voimakkaalla ja määrätietoisella asioihin tarttumisella autetaan, ei vain väkivallan kohdetta tai vahinkoa kärsineitä, vaan myös syyllistä itseään. Menettelyllä on myös ennalta ehkäisevä vaikutus. Oppilaat/opiskelijat ja koko yhteisö tietää, ettei tällaista toimintaa sallita. Lepsuilu ja loputon ymmärtäminen hämärtävät oikean ja väärän rajan sekä tekevät rangaistuksista ja muista seuraamuksista sattumanvaraisia ja ennalta arvaamattomia.

Pahoinpitely on rikos. Fyysinen väkivalta on yleensä helpommin havaittavaa kuin henkinen kiusaaminen. Fyysisen väkivallan tilanteissa myös syyllisten selvittäminen on helpompaa. Poliisin asiantuntemus, kokemus ja sen käytettävissä olevat tehokkaat tutkimusmenetelmät ovat tarvittaessa helpottamassa väkivaltatapauksen selvittämistä. Tapahtumien kulun kannalta epäselvissä tapauksissa pahoinpitelyä tai muuta fyysistä väkivaltaa ei kannatakaan ryhtyä selvittämään koulun/oppilaitoksen voimin, vaan on tarkoituksenmukaista luovuttaa tapaus poliisin tutkittavaksi.

Lievissä väkivaltatapauksissa koulu/oppilaitos voi yrittää selvittää tapahtumien kulun ja syylliset. Koulun/oppilaitoksen väkivallan ratkaisumenetelminä tulevat kysymykseen tapahtumiltaan riidattoman tilanteen jälkeen suoritettava oppilaiden/opiskelijoiden kuuleminen, huoltajien kutsuminen keskustelemaan ja pyrkimys edistää sovintoa asiassa. Tämä ei tietenkään tule kysymykseen selvissä pahoinpitelyissä tai fyysisen kiusaamisen ollessa kyseessä, vaan soveltuu lähinnä oppilaiden välisen nahistelun selvittämiseen. On epätarkoituksenmukaista tehdä nahistelusta poliisijuttua, jos asiat saadaan selvitetyksi oppilaiden ja huoltajien kesken niin, että kaikki osapuolet pääsevät sopimukseen keskenään. Sovintomenettely ei tietenkään estä huoltajia ryhtymästä halutessaan jatkotoimiin esimerkiksi rikos tai vahingonkorvausprosessin käynnistämiseksi.

Koulun/oppilaitoksen keinoina syyllisten rankaisemisessa ovat luonnollisesti vain lain suomat koulun/oppilaitoksen kurinpito- ja ojentamiskeinot( perusopetuslaki 36 §, lukiolaki 26 § ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 35 §). Rangaistuksia käytettäessä on kiinnitettävä huomiota siihen, että menettelyssä noudatetaan lain edellyttämiä menettelytapoja kuten kuulemista, päätöksen perustelemista ja kirjaamista. Erottamisessa ja kirjallisen varoituksen tapauksissa on annettava myös muutoksenhakuohjeet.

Jos pahoinpitely johtaa poliisitutkinnan jälkeen syytteeseen, edellä kirjoitettuihin koulun/oppilaitoksen kurinpitokeinoihin ei voi ryhtyä ja aloitetut kurinpitotoimet on keskeytettävä (perusopetusasetus 18 §, lukioasetus 12 § ja ammatillisesta koulutuksesta annetun asetuksen 18 §).

Kun kysymyksessä ei ole nahisteluksi luettava nujakointi, vaan pahoinpitely tai kiusaamiseksi arvioitava fyysisen koskemattomuuden loukkaus, koulun/oppilaitoksen on harkittava, onko asia hoidettavissa sen käytettävissä olevin keinoin vai onko syytä kääntyä poliisiviranomaisten puoleen. On muistettava, että alle 15-vuotiaaseen kohdistuva pahoinpitely on aina virallisen syytteen alainen rikos ja rehtori tai opettaja muiden ohessa ovat oikeutettuja tekemään asiasta rikosilmoituksen poliisille.Pahoinpitelystä on tämän vuoksi varminta ilmoittaa poliisille.

Henkinen kiusaaminen

Rikoslain 27 luvussa on säädetty rangaistavaksi teoksi toisen solvaaminen tai herjaaminen.

Valitettavasti koulumaailmassa oppilaiden/opiskelijoiden keskuuteen on levinnyt käsitys, että toisen loukkaaminen sanoin on korkeintaan huonoa käytöstä. Yhteiskunnan, poliisin, syyttäjälaitoksen, tuomioistuinten ja myös opiskeluyhteisön reagoimattomuus solvaamiseen ja herjaamiseen ovat hämärtäneet teon lainvastaisuuden. Oppilaille /opiskelijoille on syntynyt käsitys, että heidän opiskelumaailmassaan ja opiskeluyhteisössä sovelletaan muusta yhteiskunnasta poikkeavia normeja suhtautumisessa sanoilla loukkaamiseen.

Henkinen kiusaaminen on fyysistä vaikeammin havaittavaa ja se jää useimmiten koulun selvitettäväksi, koska muut viranomaiset kuin koulun henkilökunta saattavat olla haluttomia osallistumaan henkisen koulukiusaamisen selvittämiseen. Toisaalta rehtorin ja opettajan on asiantuntemuksensa ja tehtävänsä johdosta muita helpompaa havaita kiusaaminen. Havaitun kiusaamisen käsittelemistä on tarkoituksenmukaista pohtia yhdessä kaikkien koulun/oppilaitoksen sidosryhmien ja tukipalveluiden edustajien kanssa (sosiaalihuolto, terveydenhuolto, jopa poliisin). Edellä mainitut koulun /oppilaitoksen kiusaamisen ehkäisemisohjeet ovat opettajalle oiva opas noudatettavista oikeista menettelytavoista.

Rehtori ja opettaja ovat vaikeassa tilanteessa ratkaistessaan kiusaamistapauksia. Toisaalta kiusaamiseen on ehdottomasti puututtava ja toisaalta kiusaamistapauksen selvittelyssä ja syyllisyyden ratkaisemisessa ei saa tehdä virheitä.

Usein oppilailla ei ole lainkaan käsitystä siitä, että he ovat epäiltynä kiusaamisesta. He ovat pitäneet käyttäytymistään korkeintaan kiusoitteluna. Kohteena oleva oppilas on kuitenkin tuntenut olonsa kiusatuksi. Näissäkin olosuhteissa on parasta keskustella asiasta oppilaiden kesken ja välittää osapuolille toisten osapuolten käsitys ja tuntemukset sekä oikoa syntyneet väärinkäsitykset. Tällöin ei tietenkään tule välttämättä kysymykseen kenenkään rankaiseminen, vaan kyseessä on osa ennaltaehkäisevää toimintaa.

Kiusaamisen ennaltaehkäisy on avainasemassa. Oppilaiden ja vanhempien valistaminen kiusaamisesta on omiaan estämään ongelmia. Tarkoituksenmukaisesti järjestetty valvonta estää myös tehokkaasti kiusaamista ja helpottaa sen varhaisesta havaitsemista.

Erityisen tärkeää on, että koulun/oppilaitoksen henkilökunta suhtautuu samalla tavoin kiusaamiseen. Erilainen suhtautuminen ja toisistaan poikkeava kiusaamisen hoitaminen ja rangaistusmenettely luo epävarmuutta oppilaissa/opiskelijassa ja kiusaamiseen suhtautumisen ennakoitavuudessa.

Kiusaamisepäilyissä oppilaiden/opiskelijoiden huoltajat ovat kärkkäitä syyttämään oman lapsensa oppilastovereita ja opettajia. Rehtori ja opettaja joutuvat usein painostuksen alaisena selvittämään tosiasiat ja ratkaisemaan syyllisyyskysymyksiä. Rehtori ja opettaja joutuvat tilanteeseen, jossa he toimivat sekä "rikoksen tutkijana", "syyttäjänä" että "tuomarina".

Kiusaamistapausten vaikean selvitettävyyden johdosta myös "oikeusmurhan" vaara ja "väärä tuomio" väijyvät nurkan takana. Koulun/oppilaitoksen on toisaalta ratkottava viipymättä ennalta arvaamattomia tilanteita ja toisaalta rehtori ja opettajat eivät saa sortua "vääriin tuomioihin". Oppilaiden/opiskelijoiden väliset ristiriidat eivät ole läheskään aina mustavalkoisia tilanteita, joissa joku on ilmiselvästi syyllinen ja toinen yhtä selvästi uhri. Tämän vuoksi jokainen väitetty kiusaamistapaus on tutkittava huolellisesti ja antamatta esimerkiksi huoltajien tai muiden tahojen painostuksen vaikuttaa tosiasioiden selvittämiseen tai ratkaisuun.

Aina on myös otettava huomioon vaitiolovelvollisuus tietojen antamisessa, etteivät vaitiolovelvolliset tietämättömyyttään kerro esimerkiksi oppilaan huoltajille toisista oppilaista tietoja, jotka ovat vaitiolovelvollisuuden piirissä.

Kiusaamisen selvittäminen

Työyhteisössä on kiusaamisesta laadittujen ohjeiden lisäksi syytä sopia siitä, että epäilty kiusaaminen selvitetään heti. Useinhan oppilaiden/opiskelijoiden huoltajien kouluun/oppilaitokseen kohdistama arvostelu keskittyy siihen, ettei koulu/oppilaitos ole puuttunut kiusaamiseen, vaan sallinut sen jatkumisen. Kiusaamisepäilyn selvittäminen tuoreeltaan helpottaa tosiasiallisten olosuhteiden toteamista, väärinkäsitysten oikomista ja on omiaan vakuuttamaan huoltajat siitä, että koulu/oppilaitos on vakavasti ja viipymättä puuttunut asioihin. Koulun/oppilaitoksen toiminnalla on myös merkitystä, jos joudutan kantelun tai muun vastaavan perusteella antamaan selvitystä viranomaisille.

Tapahtumien ja toimenpiteiden kirjaaminen on hyödyllistä todistelun helpottamiseksi, jos vaikkapa vuosien kuluttua joudutaan selvittämään väitettyä kiusaamista. Kirjaaminen on hyvä muistin tuki, vahvistaa opettajan tekemät toimenpiteet asiassa ja antaa hänelle tukea mahdollisia kiusaamisen suosimisväitteitä vastaan.

Oppilaiden oma vastuu ja kiusaajaksi todetun kohtelu

Kiusaamisesta puhuttaessa keskustellaan yleensä koulun/oppilaitoksen, rehtorin sekä opettajien toimista ja suhtautumisesta. Tavanomaista on, että unohdetaan koulutuksen järjestäjän vastuu turvallisen opiskeluympäristön järjestämisessä ja se, että ensisijaisessa vastuussa kiusaamisesta, koulussakin tapahtuneesta, on aina kiusaamiseen syyllistynyt oppilas. Kun kiusaaja on saatu luotettavasti selvitetyksi eikä ole perusteellisen harkinnan jälkeen katsottu olevan syytä antaa tapausta poliisin hoidettavaksi, kysymykseen tulevat toisaalta koulun/oppilaitoksen rangaistustoimet ja toisaalta oppilashuollolliset toimenpiteet.

Seuraamusten pohdinnassa on syytä rehtorin ja opettajien lisäksi kuulla oppilashuoltoryhmää ja tarvittaessa muita asiantuntijoita. Oppilaan/opiskelijan huoltajat eivät voi karttaa kasvatusvastuutaan, vaikka kyseessä olisikin koulussa/oppilaitoksessa tapahtunut kiusaaminen. Heidät on kytkettävä ratkaisuprosessiin ja vastuutettava omalta osaltaan lapsensa kasvatuksesta.

Ei sovi unohtaa myöskään lastensuojelulain 40 §:n säännöstä, jonka mukaan mm. koulutoimen palveluksessa oleva henkilö, joka on virkaa tai tointa hoitaessaan saanut tietää ilmeisestä perhe tai yksilökohtaisen suojelun tarpeessa olevasta henkilöstä, on velvollinen viipymättä ilmoittamaan tästä sosiaalilautakunnalle eli käytännössä lastensuojeluviranomaisille. Kysymyksessä on ilmoitusvelvollisuus.

Sellaisissakin väkivalta- tai kiusaamistapauksissa, jotka on saatettu poliisin tutkittavaksi, syyteharkintaan ja oikeuteen voivat joutua vain 15 vuotta täyttäneet rikosoikeudellisesti vastuunalaiset henkilöt. Alle 15-vuotiaat ohjataan lastensuojelulain nojalla lastensuojelullisten toimenpiteiden piiriin.

Vahingonkorvausvastuu

Turun hovioikeus tuomitsi vuonna 2001 Huittisten kaupungin koulun ylläpitäjänä maksamaan vahingonkorvauksia kantajana esiintyneelle koulukiusatulle. Hovioikeuden perusteluiden mukaan kaupungin katsottiin laiminlyöneen valvonta- ja toimintavelvollisuutensa siten, että kantajaan kohdistunut kiusaaminen oli voinut jatkua vuodesta toiseen aiheuttaen henkilövahinkona mm. psyykkisen sairauden.

Turun hovioikeus kumosi vuonna 2006 Hämeenlinnan käräjäoikeuden päätöksen, jolla Hämeenlinnan kaupunki oli vastaavanlaisessa tilanteessa tuomittu maksamaan vahingonkorvauksia kantajana esiintyneelle koulukiusatulle. Hovioikeuden päätös on julistettu muun kun tuomiolauselman osalta salaiseksi, joten perusteluja sille, miksi hovioikeus arvioi tapauksen liittyvät seikat toisin kuin kaupungin tuominnut käräjäoikeus, ei ole mahdollista saada arvioitavaksi.

Kuitenkin tuomioiden saaman julkisuuden johdosta eräät huoltajat ovat esittäneet kunnalle, jopa kouluille vahingonkorvausvaatimuksia lapsensa kiusaamisen johdosta. Jos näitä vaatimuksia esitetään rehtorille tai opettajalle, heidän ei pidä ruveta selvittelemään korvauskysymyksiä, vaan siirtää korvausvaatimukset koulutuksen järjestäjän ratkaistavaksi. Rehtorin ja opettajien on pitäydyttävä edellä kirjoitetuissa kiusaamisen ehkäisemisen, havaitsemisen ja kiusaamisen seuraamusten käsittelyyn.

Kiusaajan ja kiusaamisen uhrien hoitaminen

Koulun tehtävänä on kiusaamisen estäminen, mahdollisten kiusaamistapausten selvittäminen ja seuraamusten määrääminen todetulle kiusaajalle. Tämä tapahtuu joko koulun omin voimin, koulun ja ulkopuolisten tahojen yhteistoimin tai räikeimmissä tapauksissa ilmoittamalla asia lastensuojeluviranomaisille tai poliisille.

Kiusaamisen uhrien hoitamiseksi on ennalta selvitettävä, kuka ottaa huolehtiakseen uhrista. Koulu ei juurikaan voi auttaa uhria omin voimin lukuun ottamatta kouluyhteisön piirissä tapahtuva asian käsittelemistä, koulun/oppilaitoksen toimintaan vaikuttamista ja valistamista tai opiskelun uudelleen järjestämistä. Koulutuksen järjestäjällä on koulu/oppilaitoksen ohella keskeinen rooli opiskeluolosuhteiden järjestämiseksi niin, että kiusaaminen kyetään vastaisuudessa estämään.

Uhrin auttamiseksi on oltava yhteistyössä uhrin huoltajien kanssa ja ohjattava heidät ennalta laadittujen suunnitelmien nojalla ja solmittuja yhteistyöverkkoja hyväksi käyttäen uhrin hoitamisesta huolehtivien viranomaisten puoleen.

Kiusaajaa ei ole syytä unohtaa. Hän on myös avun tarpeessa. Tämän vuoksi kiusaajakin tarvitsee tukitoimia siten, että hän vapautuu kiusaajan roolistaan ja sen taustalla olevista tekijöistä.

Kaiken jälkeen koulun/oppilaitoksen tehtäväksi jää seurata, miten kiusaamistapauksen johdosta tehdyt toimenpiteet kuten opiskelujärjestelyt ja tukitoimet ovat vaikuttaneet uhriin, kiusaajaan ja ryhmään sekä ryhtyä tarvittaessa jatkotoimiin, jos järjestelyt osoittautuvat tehottomiksi ja kiusaaminen jatkuu.