Henkilöstön vaikutusmahdollisuuksia korkeakouluyhteisön päätöksiin on vahvistettava, ei vähäteltävä
Yliopistolaki, jossa yliopistoista muodostettiin itsenäisiä julkisoikeudellisia toimijoita, on ollut voimassa yhdeksättä vuotta. Laki on arvioitu kahteen otteeseen. Molemmilla arviointikerroilla (valtioneuvosto 2012, OKM 2016) ja myös henkilöstöltä heti yliopistolakiuudistuksen alkumetreillä on tullut vahva viesti, että vaikuttamismahdollisuudet ovat kaventuneet ja johtamisjärjestelmiin ollaan tyytymättömiä.
Arvioinneilla ja henkilöstön ehdotuksilla, joiden mukaan muun muassa konsistorin valtaa kasvattamalla parannettaisiin vaikuttavuutta, ei ole ollut lakivaikutuksia. Kuitenkin näinä vuosina lakiin on tehty muutoksia, jotka koskevat muun muassa yliopistoindeksin maksamista, erikoistumiskoulutusten repertuaariin lisäämistä sekä opetusyhteistyön ulottamista ensin kielten opetukseen ja tämän vuoden alusta tutkintoon johtavaan koulutukseen niin, että puolet tutkinnosta voidaan hankkia toiselta korkeakoululta siten, ettei korkeakoulun itse tarvitse järjestää opetusta.
Laki ei kuitenkaan ole ainut, jolla yliopistojen toimintaa ohjataan, vaan johtosäännöillä on oma vaikutuksensa. Henkilöstön keskustelu vaikutusmahdollisuuksista on vahvistunut uudelleen viime vuoden lopulla ja nyt alkuvuonna, ja nimenomaan johtosääntökeskustelun kautta. Johtosääntö on kuitenkin alisteinen laille eikä sillä voi tiukentaa prosesseja lain yli. Lokakuussa julkistetussa professori Sue Scottin raportissa Helsingin yliopiston johto sai hyvin kriittisen palautteen johtamistavastaan sekä yliopistoyhteisön vaikutusvallan heikennyksistä.
Kritiikkiä jo pitkään
Yliopistossa on käyty kriittistä keskustelua usean vuoden ajan. Joulukuussa Helsingin yliopiston hallitus palautti dekaanin valinnan tiedekuntaneuvoksille eli palattiin ennen vuotta 2015 vallalla olleeseen käytäntöön. Hallituksen tekemällä päätöksellä vahvistetaan tiedekuntaneuvostojen toimivaltaa myös muulla tavoin. Ne päättävät strategioista ja hyväksyvät toimintasuunnitelmat ja talousarviot. Edelleen monissa yliopistoissa on voimassa johtosäännöt, joilla vahvistettiin hallituksen ja rehtorin valtaa uuden yliopistolain voimaan tulon jälkeen vuonna 2010.
Tampere3-projektissa, jossa vuoden 2019 alussa yhdistyvät Tampereen yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto Tampereen yliopistoksi, ei henkilöstöjärjestöjen mielestä ole otettu henkilöstön näkemyksiä riittävällä tavalla huomioon. Muodostettava uusi Tampereen yliopisto siirtyy osakesiirtojen kautta Tampereen ammattikorkeakoulun enemmistöomistajaksi. Uusi yliopisto ja TAMK muodostavat Tampereen korkeakoulukonsernin.
OAJ:kin oli lokakuussa sivistysvaliokunnan kuultavana opetusyhteistyötä ja tulevan Tampereen yliopiston järjestäytymistä koskevasta hallituksen esityksestä. Sivistysvaliokunnan näkemyksen mukaan perustuslainsuojan kannalta perustelluin yliopiston itsehallinnon valintamenettely on turvata yliopistoyhteisöä edustavan monijäsenisen hallintoelimen keskeinen asema ja päätösvalta myös ensimmäisen hallituksen valinnassa. Tämä tarkoittaa sitä, että siirtymäkauden hallituksen valitsevat yliopistojen hallitukset ja sen toimikausi rajataan vain välttämättömään. Siirtymäkauden hallitus tarvitaan valmistelutehtäviin, kuten esimerkiksi monijäsenisen hallintoelimen valinnan sääntöjen vahvistamiseen.
Johtosääntö hiertää Tampereella
Suurimmat näkemyserot Tampereella ovat liittyneet siirtymäkauden hallituksen valintaan sekä yliopiston uuteen vaali- ja johtosääntöön. Johtosäännön ensimmäisessä luonnoksessa suurimmat ongelmat liittyivät konsistoriin, jonka valtaa ehdotettiin rajoitettavaksi niin, että hallituksen nimittämä provosti olisi toiminut konsistorin puheenjohtajana. Luonnoksessa myös määrättiin, että kuusijäsenisessä hallituksen nimityskomiteassa kolme olisi yliopistosäätiön edustajia, joista yksi olisi toiminut komitean puheenjohtajana. Kolme muuta jäsentä olisivat yliopistoyhteisön edustajia. Lisäksi konsistorin valtaa hallituksen valinnassa rajoitettiin niin, että konsistori voisi vain kertaalleen ja kokonaisuudessaan hylätä tai hyväksyä nimityskomitean esityksen yliopiston hallitukseksi.
Perustuslaki takaa yliopistolle itsehallinnon. Säätiöyliopiston yhteisen monijäsenisen hallintoelimen eli konsistorin valta valita vapaasti yliopiston hallituksen jäsenet yliopistolaissa esitetyin tarkennuksin, ja määrätä heidän toimikausistaan, on yliopiston itsehallinnon tae. Johtosäännön rajoitukset estäisivät tämän toteutumisen.
Tampereella yliopistoyhteisö järjesti aiheesta ulosmarssin ja esitti johtosääntöön muutoksia, joilla turvattaisiin yliopistoyhteisön vaikuttamismahdollisuudet. Siirtymäkauden hallitus teki joitakin muutoksia johtosääntöön. Provosti olisi edelleen konsistorin puheenjohtaja, mutta hän ei saa osallistua hallituksen valintaan. Hallituksen nimityskomiteassa on edelleen kolme säätiön edustajaa, mutta puheenjohtajan valitsee konsistori. Konsistori voi palauttaa nimityskomitean esityksen rajoituksitta esittelyyn. Sivuhuomautuksena, että julkisoikeudellisissa yliopistoissa yliopistolaki takaa, että kollegio (vastaa säätiöyliopiston konsistoria) valitsee keskuudestaan puheenjohtajan. Tampereella käydään seuraavaksi konsistorin vaalit, ja uuden konsistorin pitäisi aloittaa 1.4.2018.
Oikeusasiamiehen arviolla suuri merkitys
Johtosäännön laillisuus on edelleen keskustelussa ja Tampereen yliopiston henkilöstöjärjestöt yhdessä opiskelijoiden kanssa ovat tehneet kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle. Oikeusasiamiehelle jätetyssä kantelussa pyydetään selvittämään Tampereen yliopiston siirtymäkauden hallituksen menettelyjen sekä johtosäännön lainmukaisuus.
On tärkeää, että eduskunnan oikeusasiamies ottaa asiaan kantaa ja arvioi toiminnan lainmukaisuuden. Yhteisön vaikutusmahdollisuuksia tulee entisestään vahventaa. Mikäli lainvalvoja yhtyy henkilöstöjärjestöjen näkemystä tukevien asiantuntijoiden tulkintaan johtosäännön ja lain osalta, on tärkeää sen jälkeen tarkastella myös lain tasolla, miten lain kirjainta tulisi entisestään selkeyttää, jotta yhteisön vaikutusvaltaa ei ehdoin tahdoin heikennetä, ja toisaalta otetaan aidosti huomioon tarve lisätä vaikutusmahdollisuuksia lain tasolla.
Korkeakoulukonsernit ovat sitten keskustelussa oma lukunsa, jossa tulee sovittaa ammattikorkeakoulujen lainsäädäntö ja yliopistojen lainsäädäntö niin, että kummankin lakia noudatetaan toiminnan keskiössä. Konserneissa valta keskittyy yliopistojen johdolle – kuinka se palvelee parhaalla mahdollisella tavalla ammattikorkeakoulujen toimintaa? Miten konserneissa taataan itsehallinto sekä yliopistoyhteisölle että ammattikorkeakouluyhteisölle?
Hanna Tanskanen
yliopistoasiamies
OAJ