Korkeakouluista tehtävä ensin hyviä työpaikkoja – ja sitten parhaita
Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen henkilöstön työssäjaksaminen ja kuormittuminen on otettava vakavasti ja työolojen kehittämiseen on puututtava vaikuttavin lisäpanostuksin.
Huoli korkeakouluyhteisön tilasta tuodaan esiin myös OKM:n marraskuussa 2018 julkaisemassa taustamuistiossa Korkeakoulutus ja tutkimus 2030-luvulle. Muistiossa todetaan, että sekä opiskelijat että henkilökunta kokevat epävarmuutta ja stressiä. Lisäksi korkeakoulujen opiskelu- ja työhyvinvointiselvitykset sekä korkeakoulu-uudistusten arvioinnit osoittavat, että korkeakouluja pitää monin tavoin kehittää työ- ja opiskeluyhteisöinä.
Korkeakoulujen henkilöstö kokee työhyvinvointinsa heikentyneen työmäärän kasvun ja siitä aiheutuvan kuormittavuuden, työsuhteen epävarmuuden sekä osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien vähäisyyden vuoksi. Samaan aikaan opetuksen ja tutkimuksen ja tukiprosessien digitalisaatio edellyttää henkilöstöltä uudenlaisten taitojen hankkimista. Osa henkilöstöstä kokee, että oman työn ja osaamisen arvostus on työyhteisössä vähentynyt. Henkilöstö kritisoi myös johtamisjärjestelmiä.
Työyhteisön toimivuutta vähentävät ja kielteistä ilmapiiriä lisäävät merkit ovat näkyneet myös OAJ:n työolobarometrissa vuosina 2013 ja 2015. Marraskuussa 2017 OAJ toteutti opetus- ja tutkimushenkilöstön työoloja tutkivan viimeisimmän barometrin, jonka tulosten mukaan korkeakouluhenkilöstön työolot ovat edelleen laskussa. Pelkkä huolen jakaminen ja uusien mittausten tekeminen eivät enää riitä. Tarvitaan tekoja.
Henkilöstön kuormittumista selittävät korkeakoulujen rahoitusleikkauksista johtuvat huomattavat henkilöstövähennykset. Jäljelle jäänyt henkilöstö tekee korkeakoulujen lisääntyneet työt. Opettajat opettavat entistä enemmän vähemmillä resursseilla. Tämä, jos mikä, kuormittaa sekä fyysisesti että henkisesti.
OKM perusti tämän vuoden tammikuun lopulla viisi temaattista työryhmää laatimaan kehittämisohjelmia, jotka tukevat Korkeakouluvision 2030 toimeenpanoa. Tarkoituksena on valmistaa korkeakouluille tiekartta yhteistyössä korkeakoulujen ja sidosryhmien kanssa. Yksi ryhmistä on nimeltään Hyvinvoivat korkeakouluyhteisöt. Ryhmän pääasiallinen tavoite on laatia toimenpide-ehdotuksia, kuinka korkeakouluista tulee paras työpaikka – Korkeakoulutuksen 2030 vision mukaisesti. Olen työryhmässä mukana OAJ:n edustajana.
Työryhmä on laatinut kehittämisohjelmille keskeiset teemat ja on mukana korkeakouluvision toimeenpanoa piakkoin luotaavassa sähköisessä verkkoaivoriihikyselyssä:
Myös eduskunnan sivistysvaliokunta puuttui maaliskuun alussa Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiotyöhön ja piti erittäin tärkeänä, että yliopistojen henkilöstön osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien toteutumiseen, hyvään henkilöstöpolitiikkaan ja henkilöstön hyvinvoinnin vahvistamiseen kiinnitetään visiotyössä aivan erityistä huomiota.
Tehtyjen selvitysten perusteella valiokunta ymmärsi, että osallisuuden kokemuksen heikentyminen on merkittävä huolenaihe. Se näki myös, että yliopistoyhteisöjen vaikutusmahdollisuudet päätöksentekoon ovat vähentyneet. Valiokunta halusi korostaa yliopistojen oman toimintakulttuurin ja päätöksenteon kehittämistä toimivan yliopiston sisäisen hallinnon ja henkilöstön työhyvinvoinnin osalta. Tämä noussee keskusteluun visiotyöryhmän seuraavassa kokouksessa.
Keväällä 2017 OKM teetti Owal Groupilla ammattikorkeakoulu-uudistuksen vaikutusten arviointiselvityksen, joka vastaa yliopistosektoria koskevia selvityksiä. Ammattikorkeakoulujen henkilöstöä koskevat tulokset ovat toistaiseksi julkaisematonta tietoa, vaikka ministeriöltä on pyydetty niitä useasti. Alustavat tulokset ovat olleet aivan karmaisevaa katsottavaa. Ne ovat jopa vastaavia yliopistomittauksia alhaisemmat. Liekö tämä syynä julkaisemishaluttomuuteen?
Niin tai näin, sivistysvaliokunta tai mikään muukaan taho ei vielä ole sanonut ammattikorkeakoulujen henkilöstön jaksamisesta, kuormittuvuudesta, osallisuuden kokemisesta tai vaikuttamismahdollisuuksista mitään. Vaikka korkeakoulujen työhyvinvointia varten on perustettu OKM:n alainen työryhmä, sen tuottamalta korkeakouluyhteisöjä koskevalta toimenpidevalikoimalta puuttuu merkittävä ja riittävä tietopohja, jonka vuoksi uskottavuusvaje nakertaa työtä.
Korkeakouluyhteisöjen kehittämisen kaikki keinot on otettava käyttöön, mutta toiminnan perusta on korjattava aivan ensimmäiseksi. Korkeakoulujen opetus- ja tutkimustoiminta sekä niissä tehtävä strateginen kehittämistyö on turvattava riittävällä perusrahoituksella. Raha pelkästään ei tuo onnea, mutta sillä voi poistaa työsuhteisiin liittyvää epävarmuutta ja palauttaa uskoa tulevaisuuteen.
Lisäksi lyhytkestoisista hankkeista on luovuttava. Hankkeiden ja siten korkeakoulujen vaikuttavuutta voidaan helposti parantaa pitkäjänteisellä työllä. Silppu- ja pätkätyö sen sijaan eivät useinkaan kanna pitkävaikutteista hedelmää, vaan kuormittavat korkeakoulujen henkilöstöä monin eri tavoin.
Hyvän työyhteisön piirteitä ovat tasa-arvo, oikeudenmukaisuus, toimiva vuorovaikutus, sopivasti kuormittavat työtehtävät ja kannustava ilmapiiri, todetaan Työturvallisuuskeskuksen sivuilla. Mielestäni tähän varsin kattavaan listaan tulee lisätä yhteisön jäsenten riittävät osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet.
Jokaisella esimiehellä ja kaikilla muillakin yhteisön jäsenillä, henkilöstöryhmästä riippumatta, on oltava selvillä omat työtehtävänsä ja vastuualueensa. Hyvät johtamistaidot, kunnossa olevat pelisäännöt ja toimintatavat, yksilötasolle pureutuvat osaamisen kehittämisen suunnitelmat ja tarvittaessa myös varhaisen puuttumisen keinot on oltava olemassa. Suunnitelmiin ja keinoihin pitää myös saada koulutusta ja niitä pitää käyttää aktiivisesti. Korkeakoulun ilmapiirin tulee tukea jokaisen kehittymistä, jaksamista ja turvallisuutta. Henkilöstöllä on oltava mahdollisuuksia edetä urallaan korkeakoulussa ja saada oikeudenmukaisen palkkausjärjestelmän mukainen palkka tehdystä työstä.
Hyvään suoriutumiseen pitää kannustaa, kannustamisen on näyttävä työyhteisössä ja henkilöstön aktiivisuutta ja kasvua pitää ylläpitää. Korkeakouluissa on oltava riittävästi aikaa vuorovaikutukselle ja virallisia sekä epävirallisia foorumeja yhteisten asioiden käsittelylle. Yhteistyö ja -toiminta luovat uskoa yhteisön ongelmien ratkaisukykyyn. Yhteisössä on äärimmäisen tärkeää, ettei yhdellekään sen jäsenelle synny kokemusta sivuutetuksi tulemisesta.
Ennen kuin ammattikorkeakoulut ja yliopistot ovat parhaita työpaikkoja, on käännettävä yhteisöjen hyvinvoinnin kehityssuunta. Vasta sen jälkeen työpaikasta voi tulla hyvä. Hyvästä voi tulla kovalla vaivalla, riittävillä resursseilla ja jokaisen yhteisön jäsenen teoilla parasta. Temaattisen visiotyöryhmän tuottamat kehittämisehdotukset eivät yksin muuta korkeakouluyhteisöjä hyvinvoiviksi saatikka parhaiksi työpaikoiksi. Vaikuttava kehittämistyö tehdään kentällä. Mennään yhdessä tekemällä kohti parasta!
Pasi Repo
korkeakouluasiamies
OAJ