Mitä tapahtuu, kun työehtosopimusneuvottelut siirtyvät yhtäkkiä kokoustilasta osittain etäyhteyksin pidettäviksi neuvotteluiksi?
Maaliskuu on kiireistä aikaa OAJ:n sopimusneuvottelijoille, jotka ovat käyneet tiiviitä keskusteluita työnantajan edustajien kanssa pääasiallisesti neuvottelupöydän ääressä. Kun koronakriisi sulki toimistot ja ohjasi ihmiset etätöihin, sillä oli vaikutuksensa myös sopimusneuvotteluihin. Kesken kiihkeimpien neuvotteluiden siirryttiin käyttämään mallia, jossa neuvotteluihin pystyi osallistumaan joko etänä tai paikan päällä.
OAJ:n neuvottelupäällikkö Eila Urpilainen osallistui muutoksen jälkeen neuvotteluihin pääasiassa etäyhteydellä. Hänen mukaansa neuvottelut etänä vaativat enemmän keskittymistä.
– Oli pakko keskittyä kuuntelemaan tarkemmin, sillä osa informaatiosta puuttuu, kun ei näe puhujan kasvoja tai ilmeitä. Lisäksi puheenvuorot siirtyvät henkilöltä toiselle nopeasti ja osin puhutaan yhtä aikaa. Neuvottelut olivat tosi intensiivisiä, Urpilainen kertoo.
Myös korkeakouluasiamies Pasi Repo on samoilla linjoilla Urpilaisen kanssa.
– Keskustelimme keskenämme siitä, että tilanne on ok, jos useampi neuvottelija on etänä. Mutta jos muut ovat paikan päällä ja yksi etänä, niin tilanne on sille etänä olevalle hankala etenkin puheenvuoron saamisessa.
Työmarkkina-asiamies Minna Vakkuri kävi kaikki neuvottelutapaamiset Etelärannassa. Hän koki ratkaisun hyväksi, mutta hänen mielestään se, että osa neuvottelijoista oli etäyhteyden päässä, toimi myös hyvin.
– Etäyhteyden päässä olevan ihmisen viesti ei välttämättä välity niin vahvasti, kun sanaton viestintä puuttuu, Vakkuri pohtii.
Etäyhteydet toimivat – kehittämistäkin löytyy
Urpilainen sanoi liimaantuneensa tuoliin tunneiksi keskittyessään neuvotteluihin.
– Neuvottelut ovat muutakin kuin vastapuolen kanssa keskustelemista. Välillä ollaan yhteyksissä oman järjestön muihin ihmisiin tai neuvotellaan muiden osapuolten kanssa. Etänä se oli helppoa, vaikka samaa tehdään myös kokouspöydän ympärillä, hän sanoo.
– Etätyössä ei mene aikaa siirtymisiin, joten päivät pakkautuvat tosi tiiviiksi. Lepotaukoja ei paljoa ollut, Urpilainen lisää.
Pientä kehittämistä tekninen toteutus vaatii, vaikka yhteydet hyvin toimivatkin. Urpilaisen mukaan etäyhteyksissä käytettiin ainoastaan ääntä, sillä kuvayhteys olisi vienyt liikaa kaistaa. Sen sijaan neuvottelupapereita näytettiin niin, että kaikki pystyivät niitä katsomaan.
Etäyhteydet käyttöön tulevissa neuvotteluissa
Urpilainen toivoo, että mahdollisuus hoitaa neuvottelutoimintaa myös osittain etänä säilyy myös tulevaisuudessa, vaikkei siihen pakottavaa syytä olisikaan. Myös Vakkuri ja Repo kokivat, että etäyhteydellä neuvottelu voisi toimia myös tulevaisuudessa ainakin osana neuvotteluita.
– Nyt kun tätä on harjoiteltu pakkotilanteessa, niin kyllä se voisi olla mahdollista myös tulevaisuudessa. Silti koen, että fyysinen läsnäolo, toisten näkeminen ja muut signaalit ovat tärkeitä tällaisissa tilanteissa, Repo painottaa.
Teksti: Milla Eronen
Kuva: Leena Koskela