Johanna Sopanen kouluttaa tulevia hoitoalan ammattilaisia. Hänelle opiskelijat ja heidän ammatillisen kasvunsa tukeminen ovat työssä ykkösprioriteetti. Työ vaatii kuitenkin veronsa, ja esimerkiksi hallinnollisen työn määrä tuntuu kasvavan vuosi vuodelta. Ilman ammatillisia opettajia ei ole tulevaisuuden ammattilaisia, ja siksi alan vetovoima pitää turvata kilpailukykyisellä palkkatasolla ja koulutuksen rahoituksella.
Stadin ammatti- ja aikuisopistossa hoitotyön lehtorina työskentelevä Johanna Sopanen on tyypillinen ammatillinen opettaja - siis kahden alan ammattilainen.
Ennen opettajaksi ryhtymistä hänelle oli kertynyt 15 vuoden työkokemus sosiaali- ja terveysalalta. Sairaanhoitajana Johanna ohjasi työnsä ohessa alan opiskelijoita, ja sen myötä kypsyi ajatus opettajaksi hakeutumisesta.
– Opiskelijat ovat työssäni tärkeintä, prioriteetti numero yksi. He ovat vähän kuin puun taimia, jotka tarvitsevat puutarhuria. Kun taimet kasvavat, niiden oksat muuttuvat hieman erilaisiksi, kullekin omanlaisiksi. Niin myös opiskelijoista kasvaa erilaisia osaajia, joilla on omat vahvuutensa, Johanna kuvailee.
Opiskelijoiden ammatillisen kasvun tukeminen onkin Johannalle opettajana tärkeää.
– Hetkinä, jolloin opiskelijat kokevat ahaa-elämyksiä tai muuten vain tajuavat, miten joku juttu tehdään, olen tosi iloinen opiskelijoitteni puolesta. Myös opiskelijoiden työelämäjaksot ja -arvioinnit tuovat ylpeyttä. Se, kun omaa opiskelijaa kehutaan tai hän saa positiivista palautetta ja työllistyy, Johanna kertoo.
Etäopetus haastoi kokeilemaan uusia opettamisen tapoja
Johanna on yksi tuhansista opettajista, jotka allekirjoittivat helmikuussa yhteisen viestin Suomelle. Viestissä tuodaan esiin työn merkitystä mutta myös sitä, että ammatin arvon pitäisi näkyä myös päättäjien ja työnantajien konkreettisissa teoissa. Nyt moni opettaja on uupunut ja harkitsee jopa alanvaihtoa, koska työmäärä tuntuu jo vuosien ajan kasvaneen liikaa suhteessa palkkatasoon.
OAJ käy parhaillaan neuvotteluja ammatillisissa toisen asteen oppilaitoksissa ja ammattikorkeakouluissa työskentelevien opettajien palkoista ja muista työehdoista. Tavoitteena on päästä ratkaisuun, joka turvaisi ostovoiman ja tukisi työhyvinvointia.
– Tunnistan keskustelun opettajan työuupumuksesta lisääntyneen. Joskus minullakin saattaa puhelin soida kesken oppitunnin, ja samalla huomaan, että muutamassa hetkessä on ehtinyt tulla 25 viestiä, joihin pitäisi jossain vaiheessa ehtiä reagoimaan, Johanna kertoo.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Johanna muistuttaa, että ammatillisen koulutuksen rahoituksesta on leikattu valtavasti, eikä kukaan voi odottaa opettajien venyvän ja paikkaavan rahoituksen jättämiä aukkoja.
Paitsi että pitäisi ehtiä suunnittelemaan opetusta ja pitämään oppitunnit, työhön kuuluu pitkä lista hallinnollisia tehtäviä, jotka tulee hoitaa opetustyön lisäksi. On huolehdittava opiskelijoiden aikatauluista, lukujärjestyksistä, opintosuunnitelmista ja Wilma-viesteistä, on taulukkoa ja tilastoa täydennettäväksi.
– Kaikkia opetukseen tai työhön liittyviä asioita ei voi etukäteen suunnitella täydellisesti, vaan tilanteet muuttuvat. Ja sitten syy vieritetään siihen, ettei opettaja ole osannut suunnitella riittävästi omaa työtään. Tällaiset tilanteet aiheuttavat ennen kaikkea turhautumista.
Opettajan työ ei kuitenkaan katso työvuorolistoja samaan tapaan kuin sairaanhoitajana, vaan vaatii itsensä johtamista.
– Opettajia tulisi rohkaista selvemmin oman työn rajaamiseen ja läppärin ja puhelimen kiinni laittamiseen silloin, kun työpäivä päättyy. Ammatillisen koulutuksen resursseja on leikattu viimeisen kymmenen vuoden valtavasti, eikä kukaan voi odottaa opettajien venyvän ja paikkaavan rahoituksen jättämiä aukkoja.
Jaksamiseen liittyvät ongelmat kertovatkin Johannan mielestä monesti siitä, että resursointi on yksinkertaisesti pielessä.
– Jos yksittäinen opettaja joutuu tekemään koko ajan töitä iltaisin tai viikonloppuisin, niin silloin pitäisi miettiä, miksi näin on. Toimiiko työsuunnittelu ja onkohan resurssit ja työmäärä niin sanotusti tasapainossa?
Pula ammatillisista opettajista ratkeaa rahalla
Silloinkin, kun resurssit ovat kohdallaan, opettajalta vaaditaan työn arjessa kykyä heittäytyä muuttuviin tilanteisiin ja ratkaista eteen tulevat ongelmat ripeästi ammattitaidolla.
– Saatan olla tekemässä opiskelijoiden lukujärjestyksiä, vastaamassa viesteihin tai suorittamassa tehtävälistalle kertyneitä hommia, kun opiskelija tulee vierelle ja kysyy, olisiko mulla hetki aikaa. Oikeasti ei ehkä aina olisi, mutta järjestän aikaa heille, heitä vartenhan siellä olen. Siksi aina vastaankin: totta kai on, mitä sulla oli mielessä?
Haasteista huolimatta Johanna nauttii työstään ja kannustaa myös muita eri alojen ammattilaisia harkitsemaan opettajaksi ryhtymistä. Monella alalla ammatillisista opettajista on pulaa, eikä avoimiin opettajan pesteihin saada läheskään aina päteviä hakijoita.
– Ilman meitä ei tulevaisuudessa olisi osaavia eri alojen ammattilaisia – ei hoitajia, rakentajia, kampaajia eikä bussikuskeja. Ammatillisen kasvun tukeminen ja näkeminen onkin työssä ihan parasta. Uskon, että alan opettajapulakin saadaan ratkaistua, kunhan palkkakehitys ja opetuksen resurssit pannaan kuntoon.