Opetusalan eettinen neuvottelukunta

Opetusalan eettinen neuvottelukunta on valtakunnallinen riippumaton elin, joka ottaa kantaa opetusalan eettisiin kysymyksiin. Neuvottelukunta edistää keskustelua opettajan ammattietiikasta.

Opettajan työ
28.06.2024 - 12.57

Opetustyön eettiset periaatteet

Opetusalan eettisen neuvottelukunnan jäsenet

Opetusalan eettisen neuvottelukunnan toimikausi alkoi vuoden 2024 alussa ja kestää vuoden 2027 loppuun.

  • Arno Kotro, opettaja, neuvottelukunnan puheenjohtaja
  • Liisa Hakala, yliopistonlehtori, dosentti
  • Mari Leppänen, piispa
  • Mirjam Kalland, professori
  • Raisa Harju-Autti, yliopistonlehtori

Neuvottelukunnan sihteerinä toimii juristi Ira Hietanen-Tanskanen.

Neuvottelukunnan kannanotot

Neuvottelukunta linjaa kannanotoillaan opetusalan yleisistä eettisistä periaatteista. Yksittäistapauksiin neuvottelukunta ei ota kantaa. Alta voit tutustua aiempiin kannanottoihin.

Kannanotto väkivaltarikoksiin kouluissa

Kouluissa tapahtuneet väkivallanteot ovat jälleen järkyttäneet suomalaisia. Peruskoulun yhdeksättä luokkaa käyvä oppilas puukotti 20.5.2025 Pirkkalassa kolmea saman koulun kahdeksasluokkalaista. Seuraavana päivänä alle 12-vuotias oppilas iski teräaseella Hämeenlinnassa koulukaveriaan, ja 22.5. uutisoitiin koulu-uhkauksesta Kuopiossa. Tapahtumat palauttivat monen mieleen vajaan parinkymmenen vuoden takaiset Jokelan ja Kauhajoen koulusurmat. 

Jokainen tapaus on erilainen, mutta niissä on myös yhteisiä piirteitä. Kansainväliset ja suomalaiset selvitykset ovat korostaneet, että lasten ja nuorten väkivaltaan liittyy sekä yksilöllisiä että yhteisöllisiä tekijöitä. 

Jokainen tapaus on erilainen, mutta niissä on myös yhteisiä piirteitä.

Taustojen ja motiivien tarkastelulla ei etsitä oikeutusta teolle, vaan pyritään erityisesti ennaltaehkäisevässä tarkoituksessa selvittämään riskiä lisääviä ja vähentäviä tekijöitä. Monesti väkivaltaisen toiminnan taustalla on ulkopuolisuuden tunne, yksinäisyyttä, kiusatuksi joutumista, kokemuksia väkivallasta ja mielenterveysongelmia.

Väkivalta on myös sukupuolittunutta ja se voi olla kulttuurinen ratkaisukeino. Vihaa saattavat ruokkia myös sosiaalinen media, väkivaltapelit ja vinoutuneet esikuvat.

Opetusalan eettinen neuvottelukunta suosittaa, että kaikkia mahdollisia keinoja käytetään koulussa väkivallan ennaltaehkäisemiseksi sekä estämiseksi. 

Monissa oppiaineissa voidaan käsitellä mediaa ja tarkastella kriittisesti esimerkiksi erilaisia somefoorumeita ja niiden edustamia arvoja. Samoin tunnetaitojen – kuten tunteiden tunnistamisen ja itsesäätelyn –  opettaminen voidaan kytkeä kaikkiin oppiaineisiin ja tuoda luontevasti koulutyöskentelyn osaksi.

Opettajien koulutuksessa on syytä valmentaa väkivallan merkkien, aggression ja psyykkisen oireilun tunnistamiseen. Varhainen puuttuminen on tärkeää, eikä minkäänlaista väkivaltaa pidä hyväksyä.

Hyvinvoinnin perusta koulussa on säännöllinen ja turvallinen arki. 

Hyvinvoinnin perusta koulussa on säännöllinen ja turvallinen arki. Ryhmäkokojen on oltava riittävän pieniä, jotta kaikki oppilaat ja opiskelijat tulevat huomatuiksi ja huomioonotetuiksi, ja kouluissa on oltava riittävästi aikuisia, joilla riittää aikaa vuorovaikutukseen ja yhdessäoloon lasten ja nuorten kanssa. Yhteisöllisyyden kannalta on myös olennaista, ettei opiskelua silputa liian rikkonaisiksi yksilöllisiksi opintopoluiksi, eikä itseohjautuvuutta korosteta liikaa.

Lähiopetus on paitsi pedagogisesti perusteltua myös yhteisöllisyyttä ajatellen korvaamatonta. Koronapandemian yksi opetus onkin, että lähiopetusta ja elävää inhimillistä vuorovaikutusta ei voi korvata etäopetuksella ilman että pahoinvointi, yksinäisyys, koulupudokkuus ja niiden myötä mahdollisesti aggressiivisuuskin lisääntyvät.

Myös toimiva oppilashuolto on tärkeää. Siihen liittyvän henkilöstön, kuten psykologien ja kuraattorien, tulisi olla läsnä koulun arjessa. Avun hakemisen pitäisi olla mahdollisimman helppoa ja kynnyksen matala. On arvokasta, jos kouluympäristössä on myös muita koulutettuja aikuisia, joilla on aikaa nuorten kohtaamiseen.

Eettinen neuvottelukunta katsoo, että lasten ja nuorten on tärkeää pystyä tarvittaessa keskustelemaan aikuisten ja ammattilaisten kanssa tapahtumista, jotka koetaan ahdistaviksi. Tällaisia voivat olla esimerkiksi nyt uutisoidut väkivallanteot. Toisaalta normaali kouluarki on omiaan lievittämään pelkoja ja ahdistusta ja tuomaan turvallisuudentunnetta. Tarve laajemmalle jälkipuinnille eli debriefingille on arvioitava tapauskohtaisesti. 

Yksi eettinen dilemma liittyy koulussa tapahtuneesta väkivallasta tiedottamiseen ja uutisointiin. Sananvapaus on tärkeä arvo, ja ihmisillä on oikeus tietää, mitä kouluissa tapahtuu. Eettinen neuvottelukunta kuitenkin painottaa, ettei pidä antaa väkivallantekijöille ja heidän mahdollisille manifesteilleen sitä julkisuutta, jota he toisinaan tavoittelevat, koska julkisuus on osa tätä globaalia ilmiötä. 

Kannanotto koulun pukeutumisnormeista

Koulun pukeutumisnormit puhuttavat. Keskustelua käydään muun muassa siitä, millaisia uskontoon viittaavia asusteita oppilaat ja opiskelijat saavat käyttää, mitä vaatteissa saa lukea, voiko päähineitä pitää oppitunneilla, kuinka paljastava pukeutuminen on sallittua ja voiko ulkovaatteita pitää sisällä.

Pukeutumisen etiketti ja etiikka on hyvä ankkuroida joihinkin pääperiaatteisiin. Opetusalan eettinen neuvottelukunta katsoo, että perustavia arvoja ovat oppilaan oikeus ilmaista omaa identiteettiään ja persoonaansa, positiivinen uskonnonvapaus, toisten kunnioittaminen ja se, etteivät asuvalinnat aiheuta yleistä häiriötä.

Oman identiteetin ja positiivisen uskonnonvapauden näkökulmasta on tärkeää, että oppilailla on oikeus pukeutua oman uskontonsa tradition mukaisesti ja esimerkiksi käyttää uskonnollisia koruja ja huivia. Uuden Nuorisobarometrin mukaan nuoret itse ajattelevat, että opiskelijoiden pitää voida ilmaista omaa katsomustaan käyttämällä uskonnollisia symboleita esimerkiksi koruissa tai vaatteissa.

Vastaavasti jos oppilas katsoo päähineen kuuluvan identiteettiinsä ilman uskonnollista perustetta, sen käytön tulee olla yhdenvertaisuuden nimissä mahdollista.

Vaikka pukeutuminen koulussa saa olla varsin pitkälle oppilaan omien valintojen ja identiteetin mukaista, eettinen neuvottelukunta korostaa, että tietyt rajat ovat olemassa.

Tärkeä lähtökohta on, että pukeutuminen ei saa loukata muita. Toisin sanoen esimerkiksi sellaisia tekstejä ei tule hyväksyä asusteissa, jotka on suunnattu jotakin ihmisryhmää vastaan. Sateenkaarilogo ei loukkaa yhdenvertaisuutta, mutta esimerkiksi ”Suomi suomalaisille” -teksti on loukkaava. Rajanveto saattaa olla vaikeaa, ja yhteiskunnallisesti kantaa ottavien tekstien ja viestien kanssa kouluissa on käytettävä tapauskohtaista harkintaa.

Pukeutuminen ei saa aiheuttaa häiriötä eikä se siis esimerkiksi voi olla liian paljastavaa. Myöskään kasvojen peittämistä ei pidä sallia jo siksi, että opettajan täytyy voida tunnistaa oppilaat. Poikkeuksena ovat sellaiset terveydelliset syyt, jotka vaativat esimerkiksi hengityssuojien käyttöä.

Pukeutumisessa on hyvä huomioida tarkoituksenmukaisuus. Esimerkiksi ulkovaatteiden käyttöä sisätiloissa ei tarvitse sallia. Ulkovaatteita, kuten päällystakkeja, pitää säilyttää naulakoissa oppituntien ajan.

Aika ajoin on myös esitetty, että Suomessa voitaisiin joidenkin muiden maiden tapaan ottaa käyttöön koulupuvut. Eettinen neuvottelukunta ei tätä kannata, koska koulun tulee yhdenmukaisuuteen ohjaamisen sijaan kannustaa oman persoonan yksilölliseen kehittämiseen ja ilmaisuun. Samalla on tärkeää keskustella nuorten kanssa siitä, millaisia ongelmia seuraa, jos vaatetuksella halutaan voimakkaasti viestiä esimerkiksi varallisuudesta.

Tekoäly koulussa: eettisiä näkökulmia

Tekoäly tuli laajasti yleiseen tietoisuuteen loppuvuodesta 2022, kun kaikkien ulottuville tuli laajoihin kielimalleihin perustuva generatiivinen tekoäly. Tekoälyssä ei sinänsä ole mitään uutta, mutta uudet sovellukset tekevät siitä aiempaa arkisemman työvälineen.

Tekoälyyn liittyy merkittäviä eettisiä kysymyksiä. On syytä kiinnittää huomiota esimerkiksi tekijänoikeuksiin, algoritmien mahdollisesti aiheuttamiin systemaattisiin vääristymiin, tietosuojaan, yhdenvertaisuuteen ja työllisyysvaikutuksiin.

Osa ongelmista liittyy erityisesti kouluun ja opiskeluun. Yksi niistä on plagiointi.

Osa ongelmista liittyy erityisesti kouluun ja opiskeluun. Yksi niistä on plagiointi, joka on kyseessä, jos oppilas tai opiskelija esittelee tekoälyn kirjoittamaa tekstiä omanaan. Koska generatiivinen tekoäly pystyy tuottamaan varsin päteviä vastauksia vaativiinkin kysymyksiin, on tärkeää, että opintosuoritusten hyväksyminen perustuu myös sellaisten tehtävien arviointiin, jotka on tehty valvotuissa oloissa ilman tekoälyä. Tämä on olennaista myös oppilaiden ja opiskelijoiden yhdenvertaisuuden vuoksi.

Opetusalan eettinen neuvottelukunta katsookin, että arvosanat eivät koskaan saisi perustua pelkästään itsenäisiin suorituksiin. Myös tekijänoikeudet täytyy huomioida. Pitää muistaa, että esimerkiksi oppimateriaalit ovat myös tekoälyä käytettäessä tekijänoikeuslain piirissä. Opettaja ei siis saa syöttää tekoälyohjelmien käsiteltäväksi sellaista aineistoa, johon hänellä ei ole joko omaa tekijänoikeutta tai erikseen hankittua lupaa tekijänoikeuksien haltijalta.

Tekoäly voi olla arvokas apuväline opiskelussa, esimerkiksi tiedonhaussa, ja tulevaisuuden työelämä vaatii taitoa hyödyntää tekoälyä. Tällaista ”tukiälyn” käyttöä kannattaa opetella jo koulussa samoin kuin käydä kriittistä keskustelua tekoälyn mahdollisuuksista ja rajoituksista.

Toisaalta ei ole opiskelun kannalta hyväksi, jos esimerkiksi kirjoittaminen tai tekstien prosessointi annetaan pääasiassa tekoälyn tehtäväksi, koska silloin oma oppiminen jää vajaaksi. Kirjoitustaito paranee vain kirjoittamalla itse, eikä ajattelua voi ulkoistaa tekoälylle. Valmiiden tekoälyvastausten äärellä oma ajattelu ei kehity, vaan tärkeää on prosessoida käsiteltäviä kysymyksiä itse.

Kirjoitustaito paranee vain kirjoittamalla itse, eikä ajattelua voi ulkoistaa tekoälylle.

Nykyään tekoälyn avulla pystytään myös tuottamaan taidokkaita deepfake -videoita, joten on yhä vaikeampi erottaa, mikä on aitoa ja totuudenmukaista ja mikä ei. Opetuksessa tulee siis aiempaakin tärkeämmäksi harjaannuttaa lähdekritiikkiä ja kriittistä medialukutaitoa.

Tekoäly voi muuttaa myös arviointikäytäntöjä. Opettajien on mahdollista antaa tekoälyn pisteyttää esimerkiksi esseevastauksia sille syötettyjen ”tarkisteiden” pohjalta. Tämä voi olla hyödyllistä ja helpottaa opettajan työtä, mutta eettinen neuvottelukunta korostaa, että opettajan tulee kuitenkin säilyttää itsellään viimeinen harkinta pisteistä ja arvosanoista.

 

Aiemmat kannanotot

Jaa