Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen vahvuudet on tunnistettava

Yliopistoja ja ammattikorkeakouluja on kehitettävä niiden omien vahvuuksien mukaisesti. Jotta tämä toteutuisi, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tehtäviä tulee selkeyttää lainsäädännöllisesti. Lisäksi korkeakoulujen rahoitusmalleja tulee vahvistaa tukemaan aidosti autonomista toimintaa.  

Sen sijaan että korkeakoulut laitetaan kilpailemaan keskenään, tulee niiden välille rakentaa yhteistyötä. Parhaimmillaan korkeakoulujen välinen yhteistyö – on kyse sitten yliopistoista, ammattikorkeakouluista tai molemmista – mahdollistaa järkevän julkisten varojen käytön, monipuoliset opiskelupolut, vaikuttavan tutkimuksen ja laadukkaat palvelut muulle yhteiskunnalle.

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen merkitys on samaan aikaan alueellista, valtakunnallista ja kansainvälistä. Korkeakoulujen alueellista saavutettavuutta on parannettava ja alueiden välistä yhteistyötä lisättävä. Suomen on edistettävä myös kansainvälisten osaajien rekrytointia asiantuntijatehtäviin, johtajatehtäviin ja tutkijoiksi, sillä ilman heitä suomalainen työelämä näivettyy.

Rahoituksen tulee olla ennustettavaa ja vakaata

Riittävien resurssien avulla korkeakoulut voivat kasvattaa kansantaloutta sekä levittää tietoa ja sivistystä entistä useammalle. Yhteiskunta huolehtii niistä toimista, joilla turvataan korkeakoulujen vakaus ja yhteiskunnallinen rooli. Tämä tarkoittaa, että rahoitus on pitkäjänteistä ja ennakoitavaa, ja että perusrahoitus on pohjoismaisella tasolla.

Korkeakoulutettujen määrä tulisi nostaa 50 prosenttia ikäluokasta vuoteen 2035 mennessä. Toisen asteen ja korkeakoulujen välistä yhteistyötä on kehitettävä laadukkaan opintopolun vahvistamiseksi, jotta entistä useampi valitsisi jatkokouluttautua.

Korkeakoulujen roolia on vahvistettava työikäisen väestön osaamisen kehittämisessä. Koulutustason nostossa on pidettävä kiinni koulutuksen laadusta, jotta korkeakoulujärjestelmämme tuottaa osaavia ammattilaisia.

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen perusrahoitusta ja TKI-rahoitusta on vahvistettava lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Koulutuksen ja tutkimuksen on kuljettava käsi kädessä.  

Hyvinvoivat yhteisöt ovat voimavara

Korkeakouluyhteisön hyvinvointia ja työrauhaa edistetään välttämällä jatkuvia kansallisia ja korkeakoulukohtaisia rakenteellisia uudistuksia. Hyvät työnteon edellytykset mahdollistavat laadukkaan toiminnan ja yhteiskunnan korkeakouluille asettamien tavoitteiden täyttymisen.

OAJ korostaa, että visiotyössä tulee kuulla korkeakouluyhteisöjä. Henkilöstö ja opiskelijat ovat korkeakoulujen tärkeintä pääomaa, ja siksi korkeakouluyhteisön on myös oltava mukana päättämässä tulevaisuudestaan. Vain henkilöstöä ja opiskelijoita kuulemalla voidaan korkeakouluista tehdä houkuttelevia työpaikkoja ja oppimisympäristöjä.

Korkeakoulujen kehittämisessä on otettava aidosti yhdeksi kehittämisen kohteeksi veto- ja pitovoimatekijät. Erityisesti yliopistoissa on tehtävä toimia, joilla nykyinen opetus- ja tutkimushenkilöstön suhdeluku (30 prosenttia vakinaisia ja 70 prosenttia määräaikaisia) saadaan käännettyä toisinpäin. 

Opetustyön arvostusta on vahvistettava. Korkeakoulujen opetus- ja tutkimushenkilöstöllä on oltava kelpoisuusvaateena pedagoginen koulutus. Korkeakoulujen on mahdollistettava henkilöstölle osaamisen uudistaminen.

Korkeakouluvisio ja toimenpiteet

1. Perusrahoituksen vahvistamisen ja rahoituksen ohjauksen selkeyttämiseksi on sovittava korkeakoulutuksen parlamentaarisesta rahoituksen suunnitelmasta TK-rahoituslain tapaan. 
   
   
2. Tutkimusrahoituksen on kohdistuttava korkeakouluille. T&K-rahoituslain jatkumisesta ja 4 prosentin tavoitteesta on pidettävä kiinni.
   
   
3. Vakaa perusrahoitus on paras tae sille, että korkeakoulut sitoutuvat henkilöstöönsä ja voivat pysyvän henkilöstön kanssa suunnitella laadukkaasti toimintaansa.
   
   
4. Korkeakoulujärjestelmä on aidosti valjastettava Suomen sivistyksen ja kilpailukyvyn vahvistamiseen. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen roolia on selkeytettävä kaikilla tasoilla sekä vahvistettava niiden tehtäviä lainsäädännöllisesti ja rahoituksellisesti. Osaamis- ja koulutustason nostamisessa on sitouduttava sekä nuorten että työikäisen väestön kouluttamiseen.
    
5. Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen tulee jatkossakin perustua vahvaan akateemiseen vapauteen. Kaikessa lainsäädäntötyössä on varmistettava, ettei akateemiseen vapautta rajoiteta epämääräisillä muotoiluilla.
    
6. Kansainvälisten opiskelijoiden ja tutkijoiden kotoutumiseen on panostettava. Sitoudutaan Suomena kehittämään eurooppalaisen korkeakouluverkoston rakentumista niin, että korkeakoulujamme tuetaan myös kansallisilla tukitoimilla. Korkeakoulujen, yritysten ja julkisen sektorin yhteistyötä kansainvälisten osaajien rekrytoimisessa sekä koulutus- ja uraohjauspalveluissa on vahvistettava.

Lataa OAJ:n toimenpideohjelma (PDF)