Suomalaisesta peruskoulusta halutaan enemmän tietoa, jotta voidaan tehdä tietoon perustuvia päätöksiä. Suurin piirtein näin totesi eduskunnan tarkastusvaliokunta 15.10. julkaistussa mietinnössään, jossa esitettiin ratkaisuja suomalaisten nuorten laskeviin oppimistuloksiin.
Yhtenä ratkaisuna esitettiin valtakunnallisia kokeita. Tarvitsemmeko niitä, jotta tietäisimme, mihin suuntaan osaaminen peruskoulussa on menossa? Emme. Peruskoululaisten osaamistason lasku on ollut tiedossa jo pitkään. Samaa laskevaa suuntaa ovat osoittaneet niin kotimaiset kuin kansainvälisetkin kokeet lähes kaksikymmentä vuotta. Kyse ei ole siitä, etteikö meillä olisi riittävän luotettavaa tietoa mihin suuntaan osaaminen kehittyy. Tietoa on useilta vuosiluokilta ja ikäryhmistä sekä oppiaineista.
Valtakunnalliset kokeet eivät kerro, mikä oppilaan osaamista lisäisi
Taloustieteilijät haluavat tutkimuksia, joista voidaan yksiselitteisesti todentaa, mikä asia on vaikuttanut osaamisen laskuun tai nousuun. Tämä ei niin vain onnistu. Otetaan esimerkiksi tämä hallituskausi.
Peruskouluun on jälleen kohdistunut viimeisen kolmen vuoden aikana samanaikaisesti valtava määrä muutoksia. Oppimisen ja koulunkäynnin tuki on uudistettu. Vähimmäistuntimäärää on lisätty kolmella tunnilla. Kännyköiden käyttöä kouluissa on rajoitettu. Parhaillaan valmistellaan osaamistakuuta ja selvitetään kansallisen tehtäväpankin rakentamista. Samaan aikaan kuntatalous on vaikeuksissa ja YT-menettelyitä käydään useissa kunnissa, kouluverkko muuttuu yhä harvemmaksi, koulujen koko kasvaa, rehtorien johdettavina on entistä suurempia yksiköitä ja opetus on järjestettävä entistä monimuotoisemmalle oppilasjoukolle.
Myös oppilaat ovat erilaisia. He tulevat yhä erilaisimmista ja monimuotoisemmista perheistä ja kieli- ja kulttuuritaustoista, ja heillä on erilaisia vapaa-ajan viettotapoja ja harrastuksia.
Kun hallitus vaihtuu neljän vuoden välein, uusia muutoksia tehdään ennen kuin edellistä on saatu kunnolla alkua pidemmälle.
Miten esimerkiksi valtakunnallinen matematiikan koe pystyisi kertomaan, mikä näistä tekijöistä sai oppilaan koenumeron nousemaan? Tai oliko jokin tekijä, jota ilman nousu olisi ollut vielä suurempi? Tai jos tulokset eivät nouse, millä perusteella jotakin näistä toimista voitaisi pitää turhana?
Kun hallitus vaihtuu neljän vuoden välein, uusia muutoksia tehdään ennen kuin edellistä on saatu kunnolla alkua pidemmälle. Lisäksi oppilas viettää suurimman osan ajastaan koulun ulkopuolella. On tarkoin mietittävä, saisiko valtakunnallisilla kokeilla uutta tietoa ja olisiko se juuri sitä, mitä tarvitaan osaamistason nostamiseksi.
Tiedonkeruu aloitettava opettajarekisteristä
Eduskunnan tarkastusvaliokunta esitti lisäksi, että hallituksen tulee jatkaa opettajarekisterin suunnittelua aiemmin tehtyjen selvitysten pohjalta. Valiokunta korostaa, että opettajien työhistoria ja kelpoisuus ovat koulutuksen tietoperusteisen kehittämisen kannalta keskeisiä tietoja.
Valtakunnallisia kokeita enemmän koulutusjärjestelmä hyötyisi kansallisesta opettajarekisteristä. On vaikea ymmärtää kuinka voimme ylläpitää laadukasta koulutusjärjestelmää, jos emme tiedä, kuinka paljon Suomessa on opettajia, missä he työskentelevät ja mitä he opettavat sekä onko heillä kelpoisuutta.
Opettaja on keskeisin tekijä osaamistason nostamisessa.
Tarkastusvaliokuntakin nostaa tämän merkittäväksi rakenteelliseksi tietopuutteeksi. Aiemmat kyselyihin perustuneet opettajatiedonkeruut ovat työläitä, eivätkä ne ole enää vuosiin tuottaneet luotettavaa tietoa, siksi niitä ei enää ole edes tehty 2020-luvulla.
Opetus- ja kulttuuriministeriössä pitäisi kiireellisesti aloittaa tietoperustan rakentaminen alasta perustamalla opettajarekisteri. Vuodelle 2027 olisi vielä mahdollista osoittaa tähän rahoitusta. Aiempien selvitysten mukaan rekisterin perustaminen veisi noin neljä vuotta ja vaatisi noin kolme miljoonaa. Työ olisi mahdollista aloittaa näin ollen ensi vuonna alle miljoonalla eurolla.
Opettajarekisterikään ei nosta osaamistasoa, mutta se mahdollistaa paikallistasolla jo olevan tiedon keräämisen yhteen. Tätä valtakunnallista tietoa tarvitaan turvaamaan jokaiselle lapselle oikeus oikeaan opettajaan. Opettaja on keskeisin tekijä osaamistason nostamisessa.
Lue lisää:
OAJ:n koulutuspolitiikan johtaja