Korkeakoulutettujen määrän kasvattaminen on yhteisesti sovittu tavoite Suomessa. Väestön osaamistason nostaminen, työelämän muutokset ja talouden kehitys vaativat korkeakoulutettujen määrän nostamista nykyisestä, mutta kuinka paljon – siitä on vielä poliittista vääntöä. Duaalimalli parhaimmillaan tukee tätä tavoitetta, on vain löydettävä ne keinot, joilla molemmat koulutuspolut voidaan rakentaa nykyistä vahvemmin johtamaan korkeakouluopintoihin. 

Hyvä uutinen tässä on se, että ratkaisut ovat jo pitkälti tunnistettuja – ja ne ovat toteutettavissa ilman järjestelmän purkamista. 

Polut eivät ole vielä tasavertaiset 

Lukio toimii Suomessa edelleen selkeimpänä väylänä korkeakouluun. Oletus on, että lukion jälkeen opiskelija jatkaa suoraan jatko-opintoihin, ja tilastot tukevat tätä: suurempi osa lukiosta valmistuneista siirtyy nopeasti korkeakouluun. 

Ammatillisessa koulutuksessa tilanne on erilainen. Polku korkeakouluun on olemassa, mutta sitä käytetään vähemmän ja usein viiveellä. Tämä ei johdu motivaation puutteesta – päinvastoin: ammatillisesta hakee korkeakouluihin yhtä paljon hakijoita kuin lukiosta, mutta hyväksyttyjen ja paikan vastaanottaneiden määrä on pienempi. Huomioitava on kuitenkin, että ammatillisesta koulutuksesta korkeakouluun siirtyneet menestyvät opinnoissaan hyvin ja valmistuvat usein nopeasti. Tämä kertoo olennaisen: kyse ei ole kyvystä, vaan mahdollisuuksista ja ohjauksesta. 

Haasteina näiden kahden toisen asteen koulutusmuodon välillä ovat tällä hetkellä sekä osaamisen ja valmiuksien erot että korkeakoulutukseen siirtymien rakenteet ja käytännöt.

Ammatillinen koulutus: potentiaali käyttöön 

Ammatillisen koulutuksen rooli korkeakoulutettujen määrän kasvattamisessa on alihyödynnetty. Juuri tässä on suurin kasvupotentiaali. Keskeisimmät ratkaisut ovat yllättävän selkeitä: 

1. Vahvistetaan perusvalmiuksia: Ammatillisessa koulutuksessa tarvitaan enemmän aikaa ja tukea lukemisen, kirjoittamisen ja matemaattisten taitojen harjoittamiseen sekä opiskelutaitoihin. Nämä taidot helpottavat korkeakouluopintoihin siirtymistä ja ovat usein myös portti työelämässä etenemiseen. 
2. Lisätään lähiopetusta: Riittävä opettajan antama lähiopetus on keskeistä. Se parantaa oppimistuloksia, vahvistaa ammatillista perusosaamista ja siten itsetuntoa sekä parantaa jatko-opintovalmiuksia
3.  Tehdään korkeakoulupoluista näkyviä ja helposti saavutettavia vaihtoehtoja: Polkuopinnot, kaksoistutkinnot ja väyläopinnot ovat jo olemassa olevia vaihtoehtoja, mutta ne eivät ole kaikille opiskelijoille tuttuja tai saavutettavia. Taitaja-polku uutena vaihtoehtona korkeakouluun hakeutumisväylänä on vielä liian tuntematon. Tavoitteena tulee olla se, että jokainen ammatillinen opiskelija tietää näistä mahdollisuuksista, joiden kautta hän voi halutessaan edetä korkeakouluun. 
4. Sujuvoitetaan siirtymiä: Valinnoissa ja väylissä tarvitaan enemmän tasapainoa eri koulutustaustojen välillä, jotta osaaminen todella ratkaisee. Korkeakoulujen valintakokeet painottuvat edelleen akateemisiin taitoihin. Etenkin ammattikorkeakouluissa tulisi huomioida enemmän myös ammatillista osaamista.  

Lukio: vahvuudet säilytettävä, suunta täsmennettävä 

Lukion rooli korkeakouluihin valmistavana koulutuksena on kiistaton vahvuus, ja sitä kannattaa vahvistaa sekä tukea hakeutumista korkeakouluun heti opintojen jälkeen. Lukion kehittämisessä kannattaa katsoa seuraavia asioita: 

1. Osaaminen etusijalle pisteoptimoinnin sijaan
   Opiskelijavalintojen kehitys on tuonut tehokkuutta, mutta myös riskejä opintojen kapeutumisesta. Tavoitteena tulee olla laaja ja syvä osaaminen – ei strateginen kurssivalinta.
2. Lisää yhteyttä korkeakouluihin
   Yhteiset kurssit, projektit ja opintojen tunnistaminen lukioiden ja korkeakoulujen välillä vahvistavat siirtymää ja sujuvoittavat opiskelupolkua. 
3. Ohjaus entistä yksilöllisemmäksi
   Nuoret tekevät isoja valintoja usein epävarman tiedon varassa. Hyvä ohjaus on yksi vaikuttavimmista keinoista nopeuttaa siirtymiä ja vähentää virhevalintoja.

Ohjaus – tasapuolisuus ja realististen vaihtoehtojen avaaminen 

Yksi tehokkaimmista tavoista lisätä korkeakoulutukseen siirtymistä ei liity rakenteisiin vaan ihmisiin: ohjaukseen.  Ammatillisessa koulutuksessa tieto jatko-opinnoista on vaihtelevaa, ja myös lukiossa opiskelijoiden valinnat ohjautuvat usein epävarmuuden ja oletusten kautta. Siksi tarvitaan varhaista ja jatkuvaa ohjausta, konkreettisia polkuja ja esimerkkejä sekä kohdennettua tukea erityisesti niille, joilla ei ole valmiiksi vahvaa koulutusperintöä.  

Kun opiskelija tietää realistisesti, mitä vaihtoehtoja hänellä on – ja kokee ne saavutettaviksi – siirtymät nopeutuvat.

Yhteinen suunta: enemmän osaamista, useampia reittejä

Korkeakoulutettujen määrän kasvattaminen ei edellytä järjestelmän mullistamista. Päinvastoin: se edellyttää sen vahvistamista, mikä meillä jo toimii. Yhteinen suunta: kaksi erilaista, mutta yhtä arvokasta ja yhtä arvostettua reittiä korkeakoulutukseen.