Perusopetuslaki uudistui oppimisen ja koulunkäynnin tuen osalta 1.8.2025. Ensimmäinen lukuvuosi uuden lain toimeenpanoa alkaa siis olla lopuillaan. OAJ on seurannut tuen toimeenpanoa eri puolilla Suomea. Vuoden aikana on tullut esiin monenlaisia toteutuksia ja lain tulkintoja, vaikka lakiuudistuksen tarkoituksena oli vähentää alueellisia ja kunta- tai koulukohtaisia eroja tuen toteutumisessa. Erilaiset tulkinnat ovat herättäneet huolta ja nostaneet esiin tarkempien ja selkeämpien ohjeistusten tarpeen. 

OAJ on käynyt aktiivista keskustelua opetus- ja kulttuuriministeriön, opetushallituksen ja eri kuntien sivistysjohdon kanssa tuen toimeenpanosta. Ministeriö ja opetushallitus ovat koonneet verkkosivuilleen suuren määrän ohjeistuksia vuoden aikana. Ohjeet eivät tunnu kuitenkaan saavuttaneen kaikkia opetuksen järjestäjiä. Toki ohjeet ovat myös osin muuttuneet matkan varrella, mutta niinhän aina käy tulkintojen ja käytäntöjen tarkentuessa.

Ministeriö tarkensi ohjeita tukeen

Opetus- ja kulttuuriministeriö tarkensi 25.5.2026 ohjeitaan oppimisen ja koulunkäynnin tuen johtamisen ja ohjauksen suhteen. Nyt olisikin erittäin tärkeää, että kaikki opetuksen järjestäjät tarkistavat omien ohjeittensa ajantasaisuuden ja oikeellisuuden, jotta lain toimeenpano lähtee oikeille urille tulevana syksynä, kun lain siirtymäajat umpeutuvat.  

Opetus- ja kulttuuriministeriön ohjeet ovat opetuksen järjestäjiä velvoittavia. Ohjeet löytyvät ministeriön verkkosivuilta Oppimisen tuesta kysyttyä -palstalta. Palstalle on lisätty uusi väliotsikko Oppimisen ja koulunkäynnin tuen johtaminen ja ohjaus. Alla oleva linkki vie suoraan näihin ohjeisiin.  

Oppimisen ja koulunkäynnin tuen johtaminen ja ohjaus

Ohjeissa korostetaan oppimisen edellytyksiä tukevien opetusjärjestelyiden merkitystä. Esiin nostetaan muun muassa ryhmien muodostaminen siten, että ryhmäkoko on riittävän pieni, jotta oppilasmäärä pysyy hallittavana ja lain ryhmäkokosäädösten mukaisena. Tämän lisäksi oppimisen edellytyksiä tuetaan esimerkiksi jakotuntien avulla ja hyödyntämällä samanaikaisopetusta opetuksen eriyttämisen tukena.  

Oppilaskohtaisen tuen osalta ohjeissa linjataan muun muassa, että oppimisen ja koulunkäynnin tuki voi kohdistua joko oppimiseen tai koulunkäyntiin tai näihin molempiin samanaikaisesti. Tukeen oikeuttavina koulunkäynnin haasteina ohjeissa mainitaan muun muassa haasteet opetukseen osallistumisessa, koulutyöhön sitoutumisessa, tarkkaavuudessa, keskittymisessä, osallisuudessa ja sosiaalisissa suhteissa.  

Tukitoimet ovat oppilaan oikeuksia

Tukea on annettava yhtä lailla oppimisvaikeuksien, kielitaidon puutteellisuuden tai vaikkapa neurokirjon piirteistä johtuvan kuormituksen sekä keskittymis- ja tarkkaavuushaasteiden tai haastavan käyttäytymisen vuoksi. 

Ohjeissa korostetaan, että kaikki perusopetuslaissa säädetyt tukitoimet ovat oppilaan oikeuksia, eikä oppilaan oikeutta saada oppilaskohtaista tukitoimia voida rajata kunta- tai koulukohtaisilla, lakiin perustumattomilla linjauksilla. Oppilaskohtaisille tukitoimille ei ole arvosanarajoja, diagnoosi- tai lausuntovaatimuksia eikä vaatimusta tiettyjen ryhmäkohtaisten tukimuotojen käytöstä ennalta määrättyä aikaa tai määrää. Opetuksen järjestäjä ei voi myöskään rajata oppilaskohtaisia tukitoimia koskemaan vain oppimiseen liittyviä vaikeuksia, sillä perusopetuslain mukaan tuki on tarkoitettu sekä oppimisen että koulunkäynnin tukemiseen.   

Osittain nämä ministeriön uudet ohjeet ovat ristiriidassa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden kanssa. Perusteteksti on näiltä osin ristiriidassa myös perusopetuslain kanssa, joten opetushallitus muuttanee opetussuunnitelman perusteita tältä osin.  

Perusteiden linjaus esimerkiksi siitä, että oppimisen ja koulunkäynnin tuki kuuluisi vain oppimisen haasteista kärsiville ja vaikkapa opetuskielen oppimisen varhainen vaihe tai käyttäytymisen haasteet eivät oikeuttaisi oppilaskohtaisen tuen saamiseen, ei ole lain hengen mukainen. Tuki kuuluu jokaiselle oppilaalle ja sitä on annettava oppilaan yksilöllisten tarpeiden mukaisesti. Laki ei siis jätä käyttäytymisen, tarkkaavuuden tai keskittymisen haasteisia, heikon kielitaidon omaavia tai esimerkiksi neurokirjon piirteiden vuoksi isoissa ryhmissä kuormittuvia oppilaita säännöllisen erityisopettajan antaman opetuksen ulkopuolelle. Päinvastoin! Nämä haasteet voivat olla matalalla kynnyksellä peruste säännölliseen erityisopettajan antamaan opetukseen ja myös erityisluokkapaikkaan. 

Uudet ohjeet kouluille aivan kevätlukukauden lopussa, kun tulevan syksyn työ ja toimintatavat on jo hyvin pitkälle päätettynä, tulee varmasti herättämään keskustelua. Jos opetuksen järjestäjä on kuitenkin jo tänä vuonna toteuttanut oppimisen ja koulunkäynnin tukea lakia noudattaen, ei uusien ohjeiden noudattamisen pitäisi tuoda ongelmia. Jos opetuksen järjestäjä sen sijaan on tulkinnut lakiuudistuksen kolmiportaisen tuen keventämiseksi ja säästökeinoksi, silloin onkin syytä tehdä muutoksia suunnitelmiin. Tässä kohtaa se on vielä mahdollista. 

Inkluusio ei tarkoita kaikille samaa samoissa ryhmissä

Uudistuksen toimeenpanossa on muistettava myös se, että vaikka inklusiivinen koulu on perusopetuksen lähtökohta, tämä ei tarkoita kaikille samaa ja samoissa ryhmissä. Inkluusio tarkoittaa oppimisen ja osallistumisen esteiden poistamista, mikä ei estä esimerkiksi erityisluokkaopetusta. Lakiuudistusta käsitellessään sivistysvaliokunta päinvastoin korosti, että uudistuksen tarkoituksena on vahvistaa opetuksen laatua ja opetusryhmien työrauhaa lisäämällä uutena tukimuotona ryhmäkohtaista tukea ja tämän lisäksi lisäämällä sekä pienryhmäopetusta että erityisluokkaopetusta. Valiokunta siis totesi, että tarkoituksena on, että oppilaat jatkossa opiskelevat nykyistä enemmän osa-aikaisissa pienryhmissä ja kokoaikaisissa pienryhmissä sekä erityisluokissa. Tätä perusteltiin sillä, että pienryhmäopetuksen ja erityisluokkaopetuksen vahvistaminen on tärkeää paitsi niissä opiskelevien oppilaiden tukemiseksi myös kaikkien luokkien työrauhan turvaamiseksi.  

Lakiuudistuksen ei olisi pitänyt heikentää tai hidastaa kenenkään oppilaan tuen saamista. Uudistuksella ei myöskään tavoiteltu tuen saajien määrän rajaamista. Lakiuudistus ei poistanut yhdenkään oppilaan tuen tarvetta. Jos tukea on tähän asti tarvittu, tämä tarve ei ole muuttunut eikä tukea siis voi jättää antamatta. Ryhmäkohtainen tuki ei myöskään korvaa oppilaan yksilöllisiin tuen tarpeisiin perustuvaa oppilaskohtaista tukea eli entistä erityistä tai tehostettua tukea. 

Tavoitteena on toki pitkällä aikavälillä saada oppimisen edellytyksiä tukevat opetusjärjestelyt ja ryhmäkohtainen tuki vaikuttamaan niin, että joskus tulevaisuudessa oppilaskohtaisen tuen tarve olisi nykytarvetta vähäisempi. Tämä vaikutus voi alkaa näkyä mahdollisesti kymmenen vuoden sisällä, mutta ei missään tapauksessa välittömästi. 

Opettajien ja oppilaiden pitäisi saada nauttia kesälomastaan ilman, että pitää stressata tuen toteutumista tulevana syksynä. Opetuksen järjestäjien on sen sijaan syytä tehdä nyt ahkerasti töitä sen eteen, että oppimisen edellytyksiä tukevat opetusjärjestelyt, ryhmäkohtainen tuki ja oppilaskohtainen tuki on resursoitu riittävällä tasolla ja jokaisen oppilaan tuki toteutuu hänen tuen tarpeensa mukaisesti. 

Yhtenä lakiuudistuksen tavoitteena oli varmistaa riittävät resurssit tukitoimien toteuttamiseen. Valtionosuuksilla näitä resursseja ei varmisteta, vaan ajatuksena on ollut, että jokaiselle säännöllistä erityisopettajan opetusta tarvitsevalle oppilaalle tehdään oppilaskohtaisen tuen päätös, joka takaa päätöksen mukaisen tuen ja velvoittaa opetuksen järjestäjää osoittamaan tähän tukeen riittävät resurssit. Päätöksiä ei siis tehdä resurssit edellä vaan aina lakisääteinen oppilaan edun ensisijaisuus huomioiden. Jokaisella oppilaalla ja opettajalla on oikeus vaatia, että tämä toteutuu. 

Aurinkoista ja rentouttavaa kesää jokaiselle opettajalle ja oppilaalle!