Talouskeskustelun kohteena on viime aikoina ollut kuluttajien luottamus ja siihen kytköksissä oleva yksityinen kulutus eli kotitalouksen ostamien tavaroiden ja palveluiden tuoma arvonlisä bruttokansantuotteeseen. Yksityisen kulutuksen osuus kokonaistuotannosta on noin puolet, eli sen merkitys taloudelle on todella merkittävä.

Vaikka inflaatio on hidastunut puoleen prosenttiin ja korot laskeneet, kuluttajat eivät ole palanneet ostoksille entiseen tapaan. Sen sijaan säästäminen on noussut ennätystasolle ja yksityinen kulutus pienentynyt – juuri silloin, kun talous kaipaisi kotimaisen kysynnän vetoapua.

Kuluta enemmän!

Palveluiden käyttäminen on kuluttamista ja useimmiten se on tavaran kuluttamista kestävämpää. Palveluiden käyttö tuo arvonlisää Suomen talouteen, parantaa työllisyyttä ja hyödyntää myös paikallistaloutta.   

Yksityisen kulutuksen kannalta tärkeää on ostovoiman kehitys – miten palkkakehitys pärjää inflaatiota vastaan. Koronavuosien jälkeen inflaatio pudotti palkansaajat historiallisen syvään ostovoimakuoppaan, jossa pudotusta saattoi tulla lähes kymmenen prosenttia. Kuopasta ollaan pikkuhiljaa kipuamassa pois.

Ostovoimakehitys on varsinkin kunnan ja hyvinvointialueiden palkansaajilla nyt ja lähitulevaisuudessa keskimääräistä palkansaajaa parempaa. Kiitos useampivuotisen palkkaohjelman, joka tuo ylimääräiset korotukset myös esimerkiksi kunnan opettajille.

Työttömyys luo pelkoa

Tilastokeskuksen kuluttajabarometrin mukaan yli puolet suomalaisista arvioi työttömyyden lisääntyvän seuraavan vuoden aikana ja monille uhka on henkilökohtainen. Tämä heijastuu suoraan kulutuskäyttäytymiseen: ajankohtaa pidetään hyvin epäedullisena suurempiin hankintoihin ja rahankäyttöaikeita on muutenkin poikkeuksellisen niukasti.

Opettajien työttömyysriski vaihtelee opettajaryhmittäin.

Syökö julkisen talouden tasapainotus kasvun eväät?

Hallitus on ajautunut säästöpäätösten kierteeseen, jossa leikkaukset heikentävät kasvua ja pakottavat uusiin leikkauksiin. Talouden elpyminen edellyttää kuluttajien luottamuksen palautumista ja talouspolitiikan tehtävä on luoda olosuhteet, joissa luottamus voi kasvaa.

Se ei tapahdu pelkillä veronalennuksilla tai korkojen laskulla, vaan vaatii vakautta työmarkkinoilla ja ennakoitavuutta julkisessa taloudenpidossa. Rakenteelliset uudistukset ovat toki tarpeen, mutta niiden toteutustapa on osaltaan syönyt talouden kasvupotentiaalia.

Kuluttajien varovaisuus ei ole irrationaalista – se on reaktio epävarmuuteen. Jokainen voi kuitenkin omalla kohdallaan arvioida oman taloutensa epävarmuustekijöitä. Olisiko jo aika varata pöytä lähiravintolasta?